Koen kamppailleeni noin 10-15 viime vuotta, eli yläaste-ikäisestä lähtien, enemmän tai vähemmän mielenterveyteni kanssa. Mitään ei ole diagnosoitu, koska en ole koskaan käynyt lääkärillä tai edes puhunut kenellekään mielenterveysongelmistani. OIen ollut tuon ajan tyytymätön elämääni. Varsinaisina oireina on ollut masennukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon viittaavia oireita: väsymystä, aloitekyvyttömyyttä, aivojen sumuisuutta, ahdistuneisuutta sosiaalisissa tilanteissa, itsensä ulkopuoliseksi tuntemista jne. Olen vähätellyt itseäni, nähnyt kaiken hyvin negatiivisessa valossa, vähätellyt omia kykyjäni ja potenyt huonoa itsetuntoa ja itseluottamusta.
Nyt parina viime vuonna kaikki on kuitenkin mennyt merkittävästi parempaan päin, olen löytänyt itseluottamusta jne. Edelleen kuitenkin poden tietynlaista ajattelun hitautta ja aivojen sumuisuutta, ajatukset ovat hyvin harvoin kirkkaita. Èn koe olevani skarppi, usein joudun todella keskittymään etenkin keskusteluihin. Samoin jonkin verran on aloitekyvyttömyyttä ja muisti toimii välillä huonosti, etenkin jutellessani ihmisten kanssa saattaa lähimuistissa tulla katkoksia. Ajattelu on välillä vaikeaa, samoin puheen muodostaminen (joudun tarkkaan miettimään lauseitani, ei tule lennosta esimerkiksi keskusteluissa). Mistä tämä oireet voisivat johtua? Vai onko tämä se "normaali" minä? Vai voiko olla esimerkiksi lievän masennuksen ja lukihäiriön kombinaatio? Jälkimmäinen tuntuu epätodennäköiseltä esimerkiksi siksi, että kirjallisesti pystyn tuottamaan järkevää tekstiä, esimerkiksi äidinkielestä yo-tutkinnossa korkea arvosana.
Toinen juttu on se, että missä voisin puhua noista mielenterveysongelmistani? Todennäköisesti taustalla on ainakin masennusta ja ehkä muitakin häiriöitä. Nämä eivät kuitenkaan enää olee akuutteja, joten pääsenkö enää mihinkään terapiaan tms. Kuitenkin nyt parannuttua alkaa olla vasta aloitekykyä ja uskallusta puhua, kenellekään läheiselle en halua avautua.
Sitäkin olen miettinyt, että onko elämässäni ollut aina kyse vain laiskuudesta, velttoudesta ja muista henkilökohtaisista ominaisuuksistani. Toisaalta yhden melkein kokonaisen vuoden olin opiskelijana lähestulkoon täysin tekemättä mitään. En vaan kyennyt edes laskuja maksamaan ajallaan (ihan oikeasti en vaan kyennyt, aloitekyky oli niin heikko, kuulostaa itsestänikin jälkikäteen hullulta), joten oma järki sanoo, että masennus on ainakin ollut ihan oikea sairaus.
Miten erottaa omat epätäydellisyydet, omat ominaisuudet, sairauksista johtuvista ongelmista?
Nyt parina viime vuonna kaikki on kuitenkin mennyt merkittävästi parempaan päin, olen löytänyt itseluottamusta jne. Edelleen kuitenkin poden tietynlaista ajattelun hitautta ja aivojen sumuisuutta, ajatukset ovat hyvin harvoin kirkkaita. Èn koe olevani skarppi, usein joudun todella keskittymään etenkin keskusteluihin. Samoin jonkin verran on aloitekyvyttömyyttä ja muisti toimii välillä huonosti, etenkin jutellessani ihmisten kanssa saattaa lähimuistissa tulla katkoksia. Ajattelu on välillä vaikeaa, samoin puheen muodostaminen (joudun tarkkaan miettimään lauseitani, ei tule lennosta esimerkiksi keskusteluissa). Mistä tämä oireet voisivat johtua? Vai onko tämä se "normaali" minä? Vai voiko olla esimerkiksi lievän masennuksen ja lukihäiriön kombinaatio? Jälkimmäinen tuntuu epätodennäköiseltä esimerkiksi siksi, että kirjallisesti pystyn tuottamaan järkevää tekstiä, esimerkiksi äidinkielestä yo-tutkinnossa korkea arvosana.
Toinen juttu on se, että missä voisin puhua noista mielenterveysongelmistani? Todennäköisesti taustalla on ainakin masennusta ja ehkä muitakin häiriöitä. Nämä eivät kuitenkaan enää olee akuutteja, joten pääsenkö enää mihinkään terapiaan tms. Kuitenkin nyt parannuttua alkaa olla vasta aloitekykyä ja uskallusta puhua, kenellekään läheiselle en halua avautua.
Sitäkin olen miettinyt, että onko elämässäni ollut aina kyse vain laiskuudesta, velttoudesta ja muista henkilökohtaisista ominaisuuksistani. Toisaalta yhden melkein kokonaisen vuoden olin opiskelijana lähestulkoon täysin tekemättä mitään. En vaan kyennyt edes laskuja maksamaan ajallaan (ihan oikeasti en vaan kyennyt, aloitekyky oli niin heikko, kuulostaa itsestänikin jälkikäteen hullulta), joten oma järki sanoo, että masennus on ainakin ollut ihan oikea sairaus.
Miten erottaa omat epätäydellisyydet, omat ominaisuudet, sairauksista johtuvista ongelmista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ielestäni kuulostaa normaalilta, mitäs jos hankkisit hyvän ystävän kelle puhua ja hankkisit mielekkyyttäsi elämääsi jottei elämäsi tuntuisi hukatulta tms.