Hello kaikille!
Tuttavapiirissäni on kyseinen asia tullut viime aikoina ajankohtaiseksi, joten ajattelin kysellä täältä teidänkin mielipiteitänne.
Elikkä, jos työpaikallanne/harrastuksissanne/koulussanne huomaatte naisen, jonka voisitte luulla olevan lesbo, niin miten se vaikuttaa teidän suhtautumiseenne? Eli menettekö helpommin juttelemaan, kuin jos kyseessä olisi hetero, vai päinvastoin? Onko lesboilla minkäänlaista ns. yhteishenkeä?
Eikä nyt kyse ole mistään seksiseuran tms hakemisesta, vaan ihan siitä, että miten suhtaudutaan, oltiin sitten varattuja tai sinkkuja!
Jäin tätä asiaa miettimään, kun yksi varattu ystäväni oli saanut luokalleen uuden oppilaan. Koska tämä kyseinen uusi tyttö oli "vaikuttanut" lesbolta, niin kaverini oli mennyt juttelemaan =). Tästä tämä kysymys tulikin mieleeni, sillä toinen ystäväni ei ymmärtänyt yhtään miksi oli sillä perusteella pitänyt mennä juttelemaan! =)
Pahoittelen sekavaa tekstiä, on hieman kiire, mutta toivottavasti ymmärsitte jutun pointin!
Tuttavapiirissäni on kyseinen asia tullut viime aikoina ajankohtaiseksi, joten ajattelin kysellä täältä teidänkin mielipiteitänne.
Elikkä, jos työpaikallanne/harrastuksissanne/koulussanne huomaatte naisen, jonka voisitte luulla olevan lesbo, niin miten se vaikuttaa teidän suhtautumiseenne? Eli menettekö helpommin juttelemaan, kuin jos kyseessä olisi hetero, vai päinvastoin? Onko lesboilla minkäänlaista ns. yhteishenkeä?
Eikä nyt kyse ole mistään seksiseuran tms hakemisesta, vaan ihan siitä, että miten suhtaudutaan, oltiin sitten varattuja tai sinkkuja!
Jäin tätä asiaa miettimään, kun yksi varattu ystäväni oli saanut luokalleen uuden oppilaan. Koska tämä kyseinen uusi tyttö oli "vaikuttanut" lesbolta, niin kaverini oli mennyt juttelemaan =). Tästä tämä kysymys tulikin mieleeni, sillä toinen ystäväni ei ymmärtänyt yhtään miksi oli sillä perusteella pitänyt mennä juttelemaan! =)
Pahoittelen sekavaa tekstiä, on hieman kiire, mutta toivottavasti ymmärsitte jutun pointin!
Vastaukset 8
Vanhimmat
..se vaikuttaa positiivisesti suhtautumiseeni, jos huomaan lesbon.
Ja juttelemaan menen yleensäkin helposti ihmisten kanssa, mutta ehkä siinä tapauksessa vieläkin helpommin, jos luulen, että nainen on lesbo. On siinä jotakin yhteenkuuluvaisuutta.
Tietenkin, JOS lesboksi oletettu on oikea mörrimöykky tai kyttäilee minua sivistymättömästi, niin silloin kierrän kohteliaasti ja jätän tyypin omaan arvoonsa.
En tiedä löytyykö yhteishenkeä lesboilta toisiaan kohtaan, toivottavasti.
Nuo mustasukkaisuusasiat toisinaan kylläkin saattavat sotkea hyvätkin ihmissuhteet. Tai sitten jomman kumman osapuolen flirttailu, joka menee ihan jo häirinnän asteelle.
että ainakin jonkun mielestä on jotakin yhteenkuuluvaisuutta. Itse mietin, että kuitenkin on niin paljon vieläkin ennakkoluuloja heteroiden taholta. Joten olisi kumma, jos lesbot keskenäänkin vain kyräilisivät ja välttelisivät toisiaan..
Tosin tottakai on toinen on mainitsemasi tyyppinen ihminen, niin ei kai kellään tee mieli mennä tuttavuutta tekemään.. =)
Tietty se ainaa helpottaa omaa elämää, jos kurssilla tai töissä on samanhenkisiä kavereita..Jos vaik kahvipöydässä puhutaan Jari Sillanpäästä, niin voi iskeä silmää samankaltaiselle..
Mut kaveriksi en ehkä kaipaa..
tuun aina paremmin toimeen heteronaisten kaa.. En tiedä mistä se johtuu, mut KAIKKI mun hyvät ystävät on joko heteronaisia tai -miehiä..??
välttelen tuollaisia ihmisiä jotka vaikuttavat olevan kaltaisiani. Ihan vain sen takia että tunnen itseni vaivautuneeksi heidän seurassaan, johtunee siitä että minul on liian vähän (eli ei yhtään) kaveria ollut tai on lepakkoja tahi bisuksia. mutta muutoinkin olen aika epäsosiaalinen.
Se että oletan jonkun olevan lesbo saattaa vaikuttaa kahdellakin tavalla, sekä lähentävästi että etäännyttävästi. Tunnen kyllä jotain uteliaisuutta ja kiinnostusta enemmän jos joku vaikuttaa lesbolta, kiinnostusta siis ihan tuttavuuden asteella.
Toisaalta saattaa ujous iskeä ja saatan hieman jopa alkaa välttää suoraa katsekontaktia yms. Senkin takia että harvassa paikassa haluan itse tulla tunnistetuksi lesboksi. Ja muutenkin tuntisin oloni jotenkin vaivautuneeksi.
Asia on tietenkin tosi paljon kiinni siitäkin millainen se ihminen on! Mua on aikanaan tuijotettu yhden luokkakaverin toimesta ja se tuntui vaivaannuttavalta, vaikka olikin ihan positiivista luonteeltaan se hänen kiinnostuksensa. Kai hän lesbouden musta sitten vaistosi. En tiedä.
Mutta jos toinen käyttäytyy ihan mutkattoman ystävällisesti niin sittenhän lesbous on vain yhdistävä, kiva juttu, eikä sen kummempaa.
Mulle ainakin sitä paitsi lesbotuttavat ovat tervetulleita elämään, heitä ei niin montaa nykyään ole.
Tunnen myötätuntoa ja puolueellista sisaruutta. Mutta ei se edistä mitenkään heidän työasioitaan tai vastaavaa. Asiat asioina. Oikeastaan olen tavallista varovaisempi, en halua ihastuvia, takertuvia tai turvautuvia liepeille, jos itseäni ei kiinnosta. Niinpä varmaan olen torjunut vaikka mitä helmiä, tyhmänsokea kun olen.
..se työpaikkasi nainen kiinnostaisi sinua...?
Todennäköisesti juttelisin seurassa vain niitä näitä, välttäisin hakeutumista liian usein samaan kimppaan ja tätä rataa. No joo, näin olen toiminutkin, mitäs sitä kieltämään. Kai siis jatkossa myös. Toisaalta myös minun seuraani hakeudutaan eikä niitä kaikkia syitä viitsi arvailla. Työpaikkasuhteet ovat kumminkin vihoviimeisiä, ei ei, varjelkoon. Koko sosietee ne kuitenkin aina "tietää" ja niistä pulisee. Niiden salailuyrityksistä, mussukkavaiheista, riitaisuuksista ja muusta dramatiikasta, heh. Se ensimmäinen rakkaus oli työkaveri, en kauhuissani uskaltanut näyttää tunteita - taisivat silti näkyä, kohteelle ainakin. Nyt kokeneempana olen lähes varma, että hän se iski ja minä tynnyrissä kasvanut pakenin, kunnes toinenkin kyllästyi.