Hei! Olen tyttö ja viiltelen itseäni. En osaa lopettaa sitä. Luin jostain että:"otin terrottimesta terän pois."
Tein itsekkin niin ja se tapahtui 8.12.13 15:45! Vasemmasta kädestäni tuli verta ja siihen sattuu nyt kun kirjoittelen. Olen aika masentunut ikävästä ja koulun vaihdosta. Olen saanut pari hyvää ystävää, mutta he asuvat niin kaukana minusta. EN VAIN VOI TEHDÄ MITÄÄN KUN EN KERRO VANHEMMILLE!
VASTATKAA!! PLIIS!!???
T: tyttö
Tein itsekkin niin ja se tapahtui 8.12.13 15:45! Vasemmasta kädestäni tuli verta ja siihen sattuu nyt kun kirjoittelen. Olen aika masentunut ikävästä ja koulun vaihdosta. Olen saanut pari hyvää ystävää, mutta he asuvat niin kaukana minusta. EN VAIN VOI TEHDÄ MITÄÄN KUN EN KERRO VANHEMMILLE!
VASTATKAA!! PLIIS!!???
T: tyttö
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kerro kavereillesi. Yksinkertaista. Kun kerrot, he kyllä vievät sen eteenpäin. Se on vain pari sanaa; "minä" ja "viiltelen". Ja anteeksi, jos oli jotenkin tympääntynyt viesti:) Voimia
Kiitos! Yritetään yritetään kertoa! Se on vaikeaa:(
Ite oon kans viillelly muutamia kertoja sillai et kädet on ihan verillä... ! Se tuo vähäks aikaa helpotusta, mut sit jälkeen päin sitä katuu..!
EI OO KIVAA!! ;(
Nytki on jälet molemmissa käsissä muistuttamassa mua joka päivä mitä oon tehny, kun on ahistanu....
:(
ite oon poika, ja mä alotin viiltelyn 3 viikkoo sit. en pysty lopettaaa.. :c
viiltelin joskus, ja sen jälkein pyörryin. :D enpä muistanut että on edelleen joku semmone juttu et jos näen verta, pyörryn. luuli vanhemmat aluks mut nähtyään et oon tappanu itteni D:
Mä oon kans viillelly reisiin ja se unohtu kirjottaa.......!
ÄLKÄÄ KOKEILKO KOSKAAN
itsekkin olen viillellyt käsivarsiin,reisiin,pohkeisiin ja ranteeseen. lopettaminen ei ole helppoa,eikä seurauksia tule ajateltua siinä mielentilassa. olen 13 vuotias tyttö,ja oon käyny psykologilla n. puol vuotta masennuksen ja itsetuhoisuuden takia. myöskään omista asioista kertominen on ihan helvetin vaikeaa,myönnän. mutta alku on aina hankalaa,mutta lupaan että olosi paranee,kunhan jaksat. se ei parane heti,mutta uskon sinuun ja siihen,että tulevaisuutesi on valoisampi. voimia :)
teil viillonjäljet ranteesee saksilla, en tehny onnneks tarpeeks kovaa, eka katoin et ei tullu jälkee mut sitku katoin rannetta ku siihe kirveli ni vittu huomasin et mun ranteest vuotaa vähä verta. menin semmosee paniikkii et en aio viilellä ikinä eikä viiltely oo oikee mun juttuakaa
Ite alotin viiltelyn 15-vuotiaana. Menin heti parin viikon jälkeen koulupsykologille. En tiennyt miten sanoa mitään, joten nostin vaan hihat ylös ja sanoin että on ongelma. Psykologi vaan totes, että varmaan sitten voitais varailla aikaa.
Yleensä koulupsykologille pitäis olla todella helppo päästä. Jos ei tiedä yhtään, että kuinka, niin kysyy vaikka turvallisimman oloselta opettajalta tunnin jälkeen, että haluais käydä juttelemassa. Tai vaikka kaveri. Ihan sama kuhan sinne avun luo pääsee.
Alotin viiltelyn 6 vuotta sitten, viime kerrasta on vuosi aikaa, mutta edelleen jos hermostun liikaa niin raavin ihteeni. Sitä vaan, että apua kannattaa hakea. Siihen kuinka ihtensä satuttaminen helpottaa on tuntunu itestä kaikki nää vuodet kieroutuneelle. Oon käyny eri mittasia aikoja aina psykologilla juttelemassa, kun alkaa tuntumaan, että kohta alan taas kohtelee itteeni kaltoin.
Psykologit on todella usein ymmärtäväisiä ja rauhallisia, itellä ainakin ollut. Niiden ansiosta oon saanu ihteeni hillittyä todella hyvin. Veikkaan että ilman avun hakemista en olis oikeen enää elämässä kiinni. Elämä on välillä raskasta, ehkä aika useinkin, mutta sen jakaminen ihmisen kanssa joka kuuntelee oikeasti helpottaa todella paljon!
Mä rupesin veteleen käteen,kolme viikkoo sitten kun en saanutkaan pillua naapurin tytöltä.
Huomenna menen huussiin vetelemään tumppuun, ja sitten lähen tornion markkinolle huoraksi!
Eihän noilla puukon nysillä mittään kunnon jälkee saa aikaseks, oleppa reipas ja mee heti aamusta k-rautaan ja osta kunnon vikate, niin a vot, jopa rupee "lyyti kirjottaan"