niinkuin ois toivonut. itseeni harmittaa.
en tiedä susta. toivon sulle hyvää mitä ikinä mietitkin tai olet jo miettinyt.
en tiedä susta. toivon sulle hyvää mitä ikinä mietitkin tai olet jo miettinyt.
eipä vain menny
asiat
31996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
varmaanki ittees hihihi
olen miettinyt paljonkin,mennyttä elämää ja jopa tulevaa ,
kokoajan minäkin mietin.
tunteella jos miettii ei epäselvää.
järjellä kun ajattelee , sitä todella ajattelee , mitä järkee ja tolkkua tässä touhussa on.
mut koittaappa järjellä tukahduttaa tunteet ,
hetken ajan onnistuu ,
mut loppujen lopuksi ei onnistu siinäkään.
siitä huolimata mietintä jatkuu.
Järjestä harvoin on apua, kun tunteet rynnii valon nopeudella.
totta turiset.
Olen miettinyt, mikä tarkoitus kaikella on tai oli, kaikki nämä hetket, päivät jotka tulivat ja menivät, nämä tunteet ihanat ja sielua raastavat, ihastus ja rakkaus, toivo ja epätoivo, usko ja epäilys ja surujen summa ja hulluus tässä kaikessa, mikä oli kaiken tarkoitus, koska aina uskon, että kaikella on tarkoitus. Nyt tunnen vain haikeutta ja olen hämillään, sekin on tunne, ja tunne on aina oikea. Olenko nyt tyytyväinen vai tyytymätön, en osaa sanoa, en tiedä vielä. Toivon joku päivä, että ymmärrän enemmän. Olen toiminut niin kuin olen voinut, mistä kukaan voi sanoa oliko se oikein vai ei, silloin en kestänyt itseäni, en voinut vähäkään hyväksyä tunteitani,halusin kieltää kaiken. Enää en ajattele niin, vasta kun hyväksyin itseni kaikkineen hulluineen tunteiden myötä, opin ottamaan myös irl rennommin. Hänelle toivon samaa mitä aloittajakin, mitä ikinä mietitkin, toivon sulle hyvää, olet edelleen ajatuksissani ja toivon hänelle, joka mitä ilmeisemmin on löytänyt suunnan ja hänellä varmaan sellainen ollut aina, minä vaan olen peilannut ja suodattanut kaiken omien tunteiden kautta. En ole koskaan hänelle halunnut mitään harmia, ja uskon hänen sen myös ymmärtäneen.
En voi myöskään tuomita itseäni, olen ollut tunteiden vanki monessakin mielessä. Nyt luulen että asiat ovat kutakuinkin paremmin, ei kukaan omasta halusta halua taistella tuulimyllyjä vastaan, eikä siihen ole nyt tarvetta. Näillä mennään nyt.
Menneet ovat menneitä ja tärkeintä on se mitä tunnet ja teet nyt. Itsekkin kuulun joukkoon ihmisiä jotka tahtovat toisille hyvää eivätkä tahdo menneissä vatvoa. Jos asiat menivät niin kuin menivät ja syyt oli niihin niin sitten se meni miten meni.
Se on tärkeintä että ajattelee menneistä asioista ja ihmisistä positiivisesti ja oppi omista ja muiden virheistä. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja jos olisi niin ketään ei voisi olla kuitenkaan hänen kanssaan kun turha täydellisyyskin ärsyttää.
Ollaan ihmisiä, eletään, tunnetaan, tehdään virheitä, pyydetään anteeksi ja ollaan hyviä toisillemme.
Mukavaa toista adventtia kaikille. :)
Mukavaa adventtia. Sulla järkevät ajatukset, elämä menee miten menee, eikä sitä aina ymmärrä miksi asiat ovat niinkuin ovat. Itse tahdon myös anteeksi pyytää jos tahtomattani olen loukannut jotakuta.
Kyllä sitä aina toivoo, että ihmiset olisivat hyviä toisilleen, on tämä elämä sen verran rajattu, ettei muuhun kannata käyttää voimavaroja.
tunne on tila joka ei sen kantajalle valehtele.
jos ihminen vain on rehellinen itselleen.
tunne kertoo kantajalleen totuuden , olet oikeassa siinäkin.
onko joku toiminut oikein vai väärin ? kunhan on rehellinen itselleen ja mikä ettei muillekkin.
on toiminut oikein.
jos siitä huolimatta homma ei toimi se ei toimi.
muutakuin sillä jääräpäisellä asenteella , että jos kerran vielä , mutta joskus on vain tunnustettava tosiasiat , et se viimenen kerta oli jo...........
pieni lisäys vaikka ton kirjotinki
rakastan edelleen
mut kaikki ei oo aina kii siitä mitä yksi ihminen haluaa siihen tarvitaan kaksi ihmistä.
enkä syytä sitä toista osapuolta.en.
Siinä olet oikeassa, kukaan ei voi päättää toisen puolesta.
laulun haavemaan sanoin : Rakkaus vaatii myös anteeksi antamaan
Anteeksianto on yhtä tärkeä kuin sen pyytäminen. Anteeksianto mahdollistaa myös sen että antaja voi elää ilman katkeruutta, joka muuten myrkyttää vain sen katkeran ihmisen mielen.
Hyvää yötä toivottelen. Porukat oli tänään käymässä ja päiväunet jäi väliin :).
Tämä oli hieno keskustelu, kiitos siitä.
omassa elämäsäni harmittaa edelleenkin, kun asiat eivät ollenkaan menneet niin kuin niin älyttömän kovasti toivoin ja miten luulin että hänkin toivoi, mutta tosiaan vain luulin, kun en varmaksi voinut tietää. Olen edelleenkin välillä tosi surullinenkin siksi. Tuntuu että se meni ihan väärin, enkä edes oikeasti lopultakaan ymmärrä että miksi ihmeessä niin.
Itse toivon aina, mantra jota hoen, ettei mun elämässä tapahtuisi sellaista jota itse toivon, vaikka kuinka hartaasti, jos sen ei ollut tarkoitus tapahtua.
Toivon, että kaikki se minulle tapahtuu mikä on tarkoitettu, vaikka kuinka en sitä itselleni toivo. Ymmärrätkö, ei niinkuin minä haluan vaan niinkuin on tarkoitettu, vain silloin tiedän olevani oikealla tiellä.
On tää ehkä jotenkin kummallinen ajattelutapa, mutta näin minulla.
Tekis mieli sanoo ruma sana...
Kun kokee rakastuvansa oikein kunnolla..
Niin ihanaa kuin se olla voi...
Mutta kun tilanne on hieman haastava.
Itselle kuitenkin kaikki on selvää, mutta , mutta toiselle osapuolelle hankalaa ja loppuen lopuksi tuntuu että haluaa vain vältellä...
Eihän ketään voi pakottaa että sikäli tehköön niinkuin haluaa..
Mutta joo , sydän tässä särkyy..
Mikään ei huvita enää..
Syvästi rakastin....
Kiitos. Omin tämän vaikka ei kannattaisi. Uskaltaudun ajattelemaan hänen tavastaan ajatella jotakin positiivista.
Suljen pois aloittajan ajatukset koskien minua. Mutta ajattelen sen samalla niin, että todellakin, olen hänen reaktioistaan ottanut opiksi. Sellainen minä todella olin.
Katkeruudesta on hyvä oppia pois. Kysymys kuuluukin, mitä minä haluan? En tiedä. Elää elämää, jossa läsnäoloni ei aiheuta ainaista huonoa oloa muille.
Toisin sanoen, minä haluan elää elämää, jossa elämä itsessään ei ole virhepisteiden laskemista, suorittamista, selviytymistä.
Vaikka eläisin lopun elämääni yksin, voisin elää sitä siten, että heidän onni ei ole minusta riippuvainen. Enkä tarkoita lapsia, vaan aikuisia.
Minulle ei tarvitse ostaa viiniä kahta pulloa, jotta seksiä tarvitseva saisi haluamansa. Alkoholi on ongelma minulle. Siitä on tullut sellainen.
Minun ei tarvitse olla valmiina, kun toinen osapuoli tarvitsee minua mihin vain kun kutsuu minua nimeltä. Minun ei tarvitse seistä hänen edessään, kunhan toteaa, että ei sittenkään mitään tärkeää. Eikä tarvitse keskeyttää omia " vähäpätöisiä" askareita, kun hän tarvitsee minun apuani. juoksutyttönä!
Hänen vanhemmuus ei ole pois siitä, onko hän suhteessa minuun vai ei.
Ehkä se tunne vaan oli liian voimakas ja koko homma niin erilainen, että oli vaan päästävä pois.
Jälkeenpäin sitä olen yrittänyt järkeillä ja omaa toimintaani selittää itselleni.
Siihen tulokseen olen jo päässyt, että kaikelle on syynsä.
Minun syy taisi olla se, etten ollut vielä valmis häneen tutustumaan ja ehkä joskus tulee se oikea aika.
Onneksi olen nyt rauhoittunut tämän asian suhteen. En enää etsi häntä aktiivisesti joka paikasta, enkä täälläkään käy enää kovinkaan usein. Joidenkin kirjoitukset kolahtaa, mutta en enää kommentoi, koska en usko hänen täällä minua kaipailevan. Ei tunneta, eikä hänellä ole mitään syytä kaivata minua.
Siinä taas järkeilyä :D
ei ne aina asiat mene kuin toivoisi, kohtaloon jonkin verran uskon, mutta pääasiassa uskon siihen, että asioiden kulkuun pystyy loppupeleissä ihminen itse vaikuttamaan, jos vain haluaa ja kiinnostusta asioihin on.
onko aloittaja mies vai nainen?
kun vain toinen on valmis keskustelemaan, ei voi kuin levittää kätensä ja jatkaa matkaa .... vaikka vielä rakastaa..
Ikävä jos toinen kieltäytyi ( irl)
kyllä, irl:ssä, pyynnöistä huolimatta ei kerennyt järjestämään tapaamista
niinpä just ajattelin samaa,kuin minun suusta .
No mule ei tullut yhtäkään pyyntöä, joten olen jo aikapäivää sitten tajunnut, että hän haluaa mun ymmärtävän siitä. Ja ymmärränhän minä, en vaan saa sitä hänelle sanotuksi, kaiken tämän jälkeen. No, ei kai ole tarpeen enää!!
ei ole tarpeen enää!!! ymmärränhän minä.
hyvää yötä!
Olisihan tämä pitänyt arvata!
vaan tietää!!!
Olen huomannut, että en enää tarvitse tätä, haluan olla vain oikeassa elämässä, en ehkä tarvitse enää tätä, tajusin kuitenkin tätä kautta, että en ole sen kummallisempi kuin joku muu vastaavassa tilanteessa. Täällä on ollut paljon samankaltaisia tapahtumia tunnetasolla. En olutkaan se kovin outo.
Olenkin viimeaikoina vaan joskus piipahtanut täällä ja turhautunut, kun aika moni kirjoittaa kuin tuntisi toiset, ehkä ne tunteekin, mä vaan eksyin tänne niinkuin itsekseni.
Mutta kiitti että olette olemassa ongelmienne kanssa, vilpittömässä mielessä kirjoitetut viestit voi tuoda vertaistukena myös jollekin tuntemattomalle, tai olkoon siten missä mielessä hyvänsä.
Jatkan tästä irl, ja Se tuntuu nyt hyvältä ratkaisulta.
Jääköön kirjoitus virheet samoin tein :)
virheitä sattuu ;) kiitos seurasta
hyvää irl:ää hyvää yötäkin