Eli kun olin lapsi, mun veljeni teki itsemurhan. Näin veljeni samana iltana ja tästä aina jäi päälle ajatus että olisin voinut estää jotenkin. Kävin tästä psykiatrisella juttelemassa ja juttelin perheeni kanssa ja tämö juttu on selvä, en koe enää syyllisyyttä.
Noin 4 vuotta sitten mulle rakas kissani tapettiin ja siitä alkoi aika paha ocd kierre. Tarkastelin kaikkea mahdollista ja pakkoajatukset löivät maahan.
Nyt olen pari vuotta nähnyt harhoja ihan joka päivä. Näen harhoja maassa makaavista ihmisistä joista kaikki mun on pelastatteva tai heidän kuolema/sairaus on mun syyni. En voi mennä edes lyhyelle lenkille näkemättö harhoja. Viimeaikoina olen yrittänyt tarkistaa vain kerran tai pari kymmenien kertojen sijasta.
Olin muutama viikko sitten lomamatkalla äitini kanssa. Näin harhoja ihan kiitettävästi. Kun olin nousemassa bussiin näin harhan että maassa makasi ihminen. Pysähdyin ja katsoin tarkemmin. En nähnyt mitään, vain tyhjän kadun. Oli pakko mennä bussiin.
Kuitenkin kun odottelin bussissa, paikalle ajoi ambulanssi noin viiden minuutin päästä. Äkkiä harhat muuttui hyvin todeksi.
Asia jäi siinä mielin häiritsemään, että kirjoitin meilin terminaaliin ja sain tietää että maassa oikeasti oli maannut lievän sairaskohtauksen saanut mies jolle sitten oltiin soitettu apua.
Nyt koen hirveää syyllisyyttä siitä että mun olisi pitänyt tarkistaa alue paremmin. Oikeasti näin sen hahmon vaan sekunnin ja sitten en enää. En tajua kuinka se olikin totta.
Yritän lohduttautua sillä että mies sai niin nopeasti avun, varmaankin joku oli nähnyt samaan aikaan kuin minä ja auttanut.
Olen sellainen ihminen että autan jos näen jonkun esim saaneen kohtauksen ym. Nyt en voinut auttaa.
Olen yrittänyt kaikialta saada tietää kuinka mies voi mutta se on mahdotonta. Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi koska en tarkistanut aluetta paremmin. Luulin nähneeni harhan.
Voinko olla skitsofreenikko, näen harhoja joka pv mutta tajuan ne aina lopulta harhoiksi? Kuten tässäkin luulin. Montakohan kertaa olen luullut harhaksi ja oikeasti onkin maannut joku jossain..
Ilman perhettäni ja miestäni voisin tehdä itsemurhan. Tämä asia vaivaa mua niin pahoin että olen ajatellut itsemurhaa vaan jotta mun ei tarvitsisi enää ajatella että jätin jonkun makaamaan maahan vaikkakin tahtomattani. Luulin oikeasti harhaksi. Miten tästä eteenpäin?
En ole koskaan kertonut harhoistani lääkärille. Joutuisin menemään työterveyshoitoon ja jatkossa aina siellä lukisi kuinka hullu olen. Auttavatko lääkkeet harhoihin? Poistavatko lääkkeet harhanäyt? Sitä kyllä haluaisin.
En ole syönyt kolmeen päivään mitään, tämä asia ahdistaa :(
Noin 4 vuotta sitten mulle rakas kissani tapettiin ja siitä alkoi aika paha ocd kierre. Tarkastelin kaikkea mahdollista ja pakkoajatukset löivät maahan.
Nyt olen pari vuotta nähnyt harhoja ihan joka päivä. Näen harhoja maassa makaavista ihmisistä joista kaikki mun on pelastatteva tai heidän kuolema/sairaus on mun syyni. En voi mennä edes lyhyelle lenkille näkemättö harhoja. Viimeaikoina olen yrittänyt tarkistaa vain kerran tai pari kymmenien kertojen sijasta.
Olin muutama viikko sitten lomamatkalla äitini kanssa. Näin harhoja ihan kiitettävästi. Kun olin nousemassa bussiin näin harhan että maassa makasi ihminen. Pysähdyin ja katsoin tarkemmin. En nähnyt mitään, vain tyhjän kadun. Oli pakko mennä bussiin.
Kuitenkin kun odottelin bussissa, paikalle ajoi ambulanssi noin viiden minuutin päästä. Äkkiä harhat muuttui hyvin todeksi.
Asia jäi siinä mielin häiritsemään, että kirjoitin meilin terminaaliin ja sain tietää että maassa oikeasti oli maannut lievän sairaskohtauksen saanut mies jolle sitten oltiin soitettu apua.
Nyt koen hirveää syyllisyyttä siitä että mun olisi pitänyt tarkistaa alue paremmin. Oikeasti näin sen hahmon vaan sekunnin ja sitten en enää. En tajua kuinka se olikin totta.
Yritän lohduttautua sillä että mies sai niin nopeasti avun, varmaankin joku oli nähnyt samaan aikaan kuin minä ja auttanut.
Olen sellainen ihminen että autan jos näen jonkun esim saaneen kohtauksen ym. Nyt en voinut auttaa.
Olen yrittänyt kaikialta saada tietää kuinka mies voi mutta se on mahdotonta. Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi koska en tarkistanut aluetta paremmin. Luulin nähneeni harhan.
Voinko olla skitsofreenikko, näen harhoja joka pv mutta tajuan ne aina lopulta harhoiksi? Kuten tässäkin luulin. Montakohan kertaa olen luullut harhaksi ja oikeasti onkin maannut joku jossain..
Ilman perhettäni ja miestäni voisin tehdä itsemurhan. Tämä asia vaivaa mua niin pahoin että olen ajatellut itsemurhaa vaan jotta mun ei tarvitsisi enää ajatella että jätin jonkun makaamaan maahan vaikkakin tahtomattani. Luulin oikeasti harhaksi. Miten tästä eteenpäin?
En ole koskaan kertonut harhoistani lääkärille. Joutuisin menemään työterveyshoitoon ja jatkossa aina siellä lukisi kuinka hullu olen. Auttavatko lääkkeet harhoihin? Poistavatko lääkkeet harhanäyt? Sitä kyllä haluaisin.
En ole syönyt kolmeen päivään mitään, tämä asia ahdistaa :(
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos ne oon vaan harhoja,aivojen tekemiä temppuja. Must toi kyl vaikuttaa siltä et sul on joku kyky mitä muil ei oo mut onhan monilla vaisto joka toimii vähän samalla tavalla. Vaistoaa jos joku katsoo ihan missä vain. Se vaan et on vaikea uskoa vaistoon. Minun mielestä se ei oo oma vika jos ei jostain syystä luota siihen mitä vaisto sanoo. Omasta mielestä itselläni on vaisto mut en aina tottele sitä vaikka ehkä pitäis. Syytä siihen en osaa selittää. Voi esim. vaistota kotona et joku on tulossa tai kun kuljet kaupungin kadulla ja joku epämiellyttävä tuttavuus on tulossa vastaan ni vaisto kehottaa ottamaan toisen kulkureitin et ei tuu epämiellyttävää kohtaamista. Ne ei oo sanoja ja lauseita mielessä vaan vaisto kehottaa sanattomasti.
Mun on vaikee ottaa kantaa et auttaako psykiatrilla käynti. Mun kohdalla psykiatri totes erilaistumattoman skitsofrenian ja on koitettu eri lääkkeitä. Mikään lääkitys ei auta ja lopulta oon sitä mieltä et ne lääkkeet on ihan turhia vaikka syönkin pari pilleriä iltaisin. Luulen et psykiatri ei voi tilanteelle mitään mut se on mun luulo ja epäilen avohoidonkin auttavuutta terapioineen. Minusta inhimillinen vaisto on hieno homma ja jotkut voi olla herkempiä havaitsemaan kaikenlaista. Luulen et ei mikään lääkitys ja hoito muuta mun tilannetta vaan et on vaan tultava toimeen oman itsensä kanssa. Sen verran kehottaisin itseäni luottamaan vaistoon ku sun juttusi luin. Jos tulee jokin olo jostain asiasta niin siihen kannattaa mun mielestä luottaa. Turha on muuten syyttää itseään mistään asiasta. Tekee vaan parhaansa ni hyvä on.
Varmasti sinua ahdistaa, kun tuollaista ymmärtää.
Kysyit, että voiko lääkkeillä lieventää oireita, niin uskon, että sinun tapauksessasi kyllä voi!
Epäilisin, että psykoosi on alkanut järkyttävien kokemusten seurauksena ja jatkuu edelleen, joten sinun pitää hakea apua, ennenkuin oireesi pahenevat.
Sinun ei ole pakko mennä työterveyshuoltoon, vaan voit käydä myös yksityisellä psykiatrilla, joka ymmärtää oireitasi paremmin, kuin normaali lääkäri.
Hän ei myöskään merkitse tai kerro sinusta mihinkään.
Uskkon, että saist avun stä kautta.
Hyvä ihminen, sinulle tulee vielä huonompi olo, jos et syö mitään.
Ota vaikka jotain hedelmää, edes pieniä paloja päivän mittaan :)
Se harha, joka, sitten olikin oikea.. Ei ollut sinun syytäsi todellakaan, ettet voinut auttaa.
Hän varmasti voi hyvin tällä hetkellä, koska on kuitenkin apua saanut.
Pakkoajatuksista tiedän sen verran, että ne saattavat pahentua jos ei hoideta, ja palata myös takaisin mutta nyt olisin huolissani enemmän tuosta psykoottisuudesta.
Ei ole normaalia nähdä tuollaista, niinkuin edellinen sinulle vastaaja kertoo jostakin kyvyistä.
Älä kuuntele häntä. Et ole nyt mukana missään henkimaailman jutuissa.
Kerro täällä jos aiot mennä yksityiselle, niin annan pari vinkkiä sinulle sinne!
Ajattelin kyl mennä naapurikaupunkiin josain välis yksityiselle psykiatrille vaikka onkin tosi kallista. Millaisia vinkkejä voit antaa? Olen alkanut vatvoa entisiö harhoja ja lukea lehtiä netistä ettei mikään harhoistani ole ollut totta. Ahdistaa.
Ensinnäkin anteeksi, että kesti vastata näin kauan.
On hyvä jos menet lääkäriin.
Voin tietysti antaa pari vinkkiä, jotka olen itse kokenut hyviksi mutta itse päätät omista sanoistasi ja valinnoistasi, kun menet psykiatrille.
Tässä muutama asia:
Kirjoita ylös paperille niinkuin sinusta hyvältä tuntuu kaikki ne asiat, jotka ovat painaneet mieltäsi. Aluksi asioiden ei tarvitse olla suoraan järjestyksessä.
Seuraavaksi voit aloittaa kirjoittamaan asioita vanhasta paperista uudelle paperille tai tietokoneelle järjestyksessä, alkaen siitä, mistä kaikki on alkanut ja kaikki ne asiat, mitkä ovat saattaneet vaikuttaa asiaan ja mahd. psykoosin syntyyn.
Voit myös kertoa lopuksi mitä itse epäilet ja miltä sinusta tämä tilanne tuntuu.
Voit antaa lääkärin lukea paperin tai lukea siitä itse mitä haluat. Olisi varmaan parasta sinun lukea itse omin sanoin ja voit siinäkin vaiheessa vielä muuttaa sanojasi.
En tiedä missä asut, mutta voit katsoa eri yksityisiä netistä jos löytyy ja vaikka soittaa toimistoon/ajanvaraukseen jos psykiatreja on useampia samassa lääkärikeskuksessa. Niitä voivat olla esim. Mehiläinen, Dextra, Diacor jne.
Riippuu ihan kaupungista, missä on eniten vaihtoehtoja.
Jos lääkäri ei suoraan ala puhumaan tai kertomaan mielipidettään, niin kysy häneltä sitä.
Muista kysyä kaikki ne asiat mitkä ovat sinulle tärkeitä ja varmista, että saat vastauksen niihin kysymyksiin, joihin haluat.
Voit kysyä, mitä lääkäri epäilee itse ja sen jälkeen sitä, mitä hän sinulle suosittelee.
Suosituksina ovat todennäköisesti lääkkeet.
Hän varmaankin ehdottaa psykoosilääkettä eli neuroleptiä ja jos olet muistanut kertoa ahdistuksestasi ja mahdollisista uniongelmista, niin hän saattaa ehdottaa myös jonkinlaisia rauhoittavia/unilääkkeitä tai samaa lääkettä joka käy molempiin. Itse kuitenkin päätät mitä otat vastaan tarjotuista mutta suosittelen, että ottaisit ainakin psykoosiin tarkoitetun lääkkeen.
Jos et lääkkeistä paljoa tiedä, niin kerro se lääkärille ja kysele eri lääkkeistä, niiden vaikutuksista ja haittavaikutuksista mutta muista, että kaikissa lääkkeissä on haittavaikutuksia.
Toinen suositus lääkäriltä voi olla, jos tilanne näyttää pahalta, osasto-/sairaalahoitojakso.
Tätä vaihtoehtoa sinun kannattaa jo ennen lääkärille menoa harkita, koska päätös sairaalahoitoon lähtemisestä ei välttämättä ole helppo kaikilla.
Ota huomioon kuitenkin, että oireesi ovat jatkuneet jo liiankin pitkään ja varmasti tarvitset parasta mahdollista hoitoa. Tätä voit miettiä sekä lääkkeiden, että sairaalahoidon ja lääkkeiden yhdistelmän kohdalla.
Sairaaloita ja osastoja on erilaisia. Ne poikkeavat toisistaan paljonkin.
Sairaalassa sinulle voitaisiin kokeilla eri lääkkeitä, jos ensimmäinen vaihtoehto ei toimi.
Mikään psykoosilääke ei oireita yhdessä päivässä poista vaikka ahdistus- ja unilääkkeet voivat vaikuttaa jo heti samana päivänä tietysti riippuen siitä, että minkälaisia lääkkeitä ne ovat.
Toisille käyvät miedommat lääkkeet ja toiset taas tarvitsevat vahvempia ja tämä asia ei selviä, kuin kokeilemalla.
Oletko valmis käymään koko prosessin läpi kotona vai luuletko, että voisit tarvita aluksi apua itsellesi sairaalasta?
Prosessi voi olla pitkä riippuen ihmisestä mutta ei sitä kokonaan tarvitsisi sairaalassa läpi käydä.
Voit lähteä vapaaehtoisessa hoidossa ollessasi silloin, kun haluat kunhan kysyt osastonlääkäriltä luvan ja lääkkeet kotiin.
Heti ei kannata sairaalassa luovuttaa ensimmäisinä päivinä, koska tietysti se on järkytys mennä uuteen ja ahdistavaankin paikkaan mutta joidenkin kohdalla muutaman viikon mittainen jakso voi olla hyvinkin tarpeen ja monet psykoosipotilaat hyötyvät siitä.
Hoitoa jatketaan kotona.
Jos mietit sairaalavaihtoehtoa, niin voit kysyä halutessasi siitä vaikka minulta lisää.
En oikeastaan itedä, kuin lähellä pääkaupukiseutua olevia paikkoja, joten muista en osaa sanoa mitään.
Voit myös kysellä minulta lääkkeistä mutta en välttämättä osaa suositella oikeita vaihtoehtoja, koska en kuitenkaan ole lääkäri vaikka tiedänkin asioista suhteellisen paljon.
Kysy vaan ihan mitä haluat jos haluat ennen lääkäriä minulta.
Vastaan parhaani mukaan.
Toivon, että ilmoittelet itsestäsi täällä!
Toivon parasta sinulle.
Kiitos paljon vastauksesta!
Olen nyt varannut ajan yksityiselle psykiatrille.
Näen edelleen harhoja ja paljon. Toivon ja rukoilen että saan lääkettä joka poistaisi harhat!
Myös ocd on pahentunut.
Onko olemassa lääkettä joka voisi poistaa näköharhat kokonaan?
Sairaalaan en mielelläni mene. Jos olisin yksin, oikeastaan haluaisin sairaalaan mutta menin naimisiin vajaa vuosi sitten eikä mieheni tiedä ongelmieni laajuutta, vain vähän mitä olen kertonut.
Tuntuu että jos saisin harhat pois, elämäni palautuisi normaaliksi.
Kunpa jo pääsisin psykiatrille. Pelkään että se vain tuottaa pettymyksen.
Tosi hyvä, kun varasit ajan!
Uskon vahvasti, että sinulle löytyy sellainen psykoosilääke, joka poistaa harhat jopa kokonaan.
Lääkkeissäkin voi tulla pettymyksiä, koska erilaiset psykoosilääkkeet vaikuttavat eri tavoin:
Jotkut väsyttävät kamalasti.
Saattavat aiheuttaa yleistä toiminnantasonlaskua.
Voi tulla odottamattomiakin sivuvaikutuksia.
Joistakin lihoaa ja turpoaa valtavasti.
Hyvin yleinen tarjottava lääke on ketipinor/seroquel... Moni on sitä kokeillut huonolla menestyksellä, niinkuin minäkin.
En tiedä miten se sinulle sopisi.
Lääke on kai jotenkin muodissa lääkäreiden keskuudessa tällä hetkellä.
Voit sitäkin tietysti kokeilla mutta en kyllä ole siitä kovin hyvää kuvaa saanut itseltäni tai muiltakaan.
Leponex on vanha, vahvin ja joillekin ainoa kokonaan harhat poistava mutta sitä lääkärit eivät saisi määrätä ennenkuin muita psykoosilääkkeitä on kokeiltu.
Erityisesti lääkettä valittaessa, kysy neuvoa, koska sinun tapauksessasi välttämättä kaikista miedoimmat vaihtoehdot eivät auta.
En tiedä, että kannattaako hirveästi alkaa etsimään tietoa tai kommentteja psykoosilääkkeistä netistä, kun ne ovat niin yksilöllisesti sopivia. Vaikeaa.
Itselläni on vahvin mahdollinen monen epäonnistuneen kokeilun ja tuskan jälkeen mutta se poisti harhat kokonaan, enkä ole siitä väsynyt tai menettänyt toimintakykyäni mitenkään.
Hyvinkin voi käydä.
Ocd:sta sinun kannattaisi myös puhua.
Jossain vaiheessa sinun pitää kertoa miehellesi ongelmista, vaikka sitten ihan alusta alkaen. En tietenkään tiedä minkälainen miehesi on mutta minua on puhuminen omalle miehelleni helpottanut ajoittain paljon, vaikka hän ei kaikkea aina ymmärtäisikään. Silloin hän myös ymmärtää tilanteen, jos täytyy lähteä vaikka ihan sairaalaan vähäksi aikaa lepäämään.
Elämän palautumisesta normaaliksi:
Voit saada elämäsi parhaassa tapauksessa jopa normaaliksi oikealla lääkityksellä mutta muista kuitenkin mitä aiemmin sanoin niistä.
Kokeilujen kautta. Joillakin sopii ensimmäinen ja joillakin viimeinen.
Minä vuosien jälkeen vieläkin pelkään psykiatrille menoa. Varsinkin niissä tapauksissa, kun psykiatri ei ole tuttu, enkä ole saanut hänestä mitään tietoa.
Toivottavasti sinulle sattuisi hyvä ja asiansa osaava.
Älä kuitenkaan luovuta, vaikka ensimmäinen kokemus olisikin huono, koska hyviäkin oikeasti on olemassa ja apua tulet aivan varmasti saamaan. Minäkin rukoilen puolestasi, että mahdollisimman pian. :)
Kun olet käynyt psykiatrilla, niin voisitko kertoa täällä miten meni ja minkälainen lääkäri oli?
Haluaisin kuulla kävi sitten ihan miten vain.
Asiat aina järjestyvät tavalla tai toisella, vaikka siihen menisikin kauan. Tämän on minulle elämä opettanut.
Jos vain tulee vielä jotain mieleen, niin kysy vaan!
Kiitos. Kävin tänään hakemassa saikkua koska vain makasin ja tärisin sängyssä. En ole syönyt moneen päivään. Mies pakkosyötti kiiviä eilen.
Menen huomenna työterveyslääkärille juttelemaan ja pyydän lähetettä psykiatrille koska yksityiselle meni aika niin pitkälle ja se on naapurikaupungissa. Pelkään autolla ajoa.
Ilmoittelen jatkosta. Kiitos rukouksista! Tänän olen nähnyt harhoja taas todella paljon ja todentuntuisia :(
Sairasloma taitaa olla olla nyt oikea vaihtoehto.
Onko teidän lähellä psykiatrianpolia?
Ajattelin, kun sanoit meneväsi hakemaan lähetteen niin ainakin täälläpäin saadaan lähete psykiatrianpolille.
Muistathan sanoa, että asialla on kiire, koska täällä ainakin psykiatrianpolit ovat tosi ruuhkaisia.
Jos aikasi menee siellä pitkälle, niin eikö joku voisi ajaa sinut psykiatrille, jos varaisit sen vaikka jo tänään?
Voit varata sen muustakin paikasta nyt, kun on kiire.
Huolestuttaa tilanteesi ja haluaisin kovasti auttaa mutta en edes tiedä missäpäin asut, koska pienemmissä kunnissa voi avunsaanti kestää ja voihan siellä lähellä olla jokin psykiatrinen sairaala, jossa voisi olla päivystys?
Kukaan ei varmaankaan ennen joulua halua lähteä mihinkään hoitoon varsinkaan, niin voisit pyytää vain pikaista aikaa jutellaksesi asioista.
Kyllä jonkun täytyy auttaa sinua.
Kai siellä joku paikka on minne voisit mennä puhumaan nopeammin?
Tarvitset varmasti apua pian, etkä vasta ensi vuonna ja tuollaisessa tilanteessa lääkäriä odotellessa aika voi tuntua tosi pitkältä, kun ei muutenkaan ole helppoa.
Eikä asioiden järjestely yksin tilanteessasi ole helppoa, kun ei välttämättä jaksa ajatella kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja.
Voi, kun voisin auttaa sinua! Nyt, kun olen itse kunnossa, niin ajatuskin on kirkkaampi.
Näin ihan kummallista untakin ja heti herättyä tuli mieleeni tulla koneelle katsomaan, että oletko kirjoittanut.
Aina ollut tällaista mulla, kun on tapahtunut jotain tai tapahtumassa juuri, en osaa paremmin selittää ja saattaa kuulostaa oudolta monen mielestä.
Omat kokemukset samankaltaisista tilanteista ehkä tulevat mieleen ja toivon parempaa avunsaantia muille.
Moi. Kiitos taas viestistäsi. Olin tänään lääkärillä joka määräsi kahta uutta lääkettä ja oli kovin huolissaan. Sain lähetteen kiireellisenä tapauksena psykiatrille. Mutta menee ensi viikkoon. Lääkäri ehdotti osastolle menoa mutts en mene ainakaan vielä.
Haluaisitko kirjoitella vaikka ihan meilillä?
Ihanaa, kun asiasi edistyi!
Voidaan kirjoitella meilillä. En vain uskalla sitä täällä antaa, kun sitten muutkin saa sen tietoon.
En tosiaan ihan kaikille suostu sitä antamaan mutta sinulle kyllä.
Miten meidän kannattaisi sen asian kanssa tehdä?
Uskallatko laittaa tähän oman meiliosoitteesi vai miten kävisi?
Vaikka hyvin voinkin, niin en halua, että henkilöllisyyteni paljastuu ihan kaikille.
Ymmärrät varmaan, kun on monta vuotta jo sairastanut ja näillä palstoilla joku saattaa vaikka tunnistaa ja sitä en halua.
Haluaisin vielä kitjoitella ihan meilillä ja olen ajatellut ehdottaa tätä vaihtoehtoa itsekin.
Hyvä, kun ehdit ensin.
Moikka. Mä voin kyllä laittaa meilin :) eli: [email protected]
Jos lukee Valittuja Paloja yms. niin ensimmäisenä ei tuu mieleen suomalainen mielisairaanhoito. Et miten olis jos koittaa rationaalista ja loogista ajattelua.
Tarvinnet terapiaa, mutta et ainakaan myrkyllisiä "psykoosilääkkeitä". Ne ainoastaan lobotomoivat aivosi, eivät ratkaise ikävältä kuulostavia tunteita ja kokemuksiasi. Siihen tarvinnet kunnollista keskusteluapua. Tsemppiä sulle!
Psyykelääkkeistä tulee tietty olo kuten alholin nauttimisestakin. Ne vaikuttaa aivokemioihin. Lääkitys voi parantaa oloa mutta välillä lääkitys voi aiheuttaa huononkin olon. Jonkunlainen olo lääkityksessä silti tulee samoin kuin jos ottaa muutaman oluen niin niistäkin tulee omanlainen vaikutus. Käsittääkseni lääkitys ei poista mieltä askarruttavia asioita joten pitäisi vaan jaksaa ajatella ja jos ei jaksa yksin ratkoa ongelmiaan niin sitten tarvitsee asiantuntevaa apua. Pitäis kumminkin saavuttaa yhteisymmärrys meitä vallitsevien asioiden suhteen. Vaikka siinä olisi eriäviä mielipiteitä niin jonkinlainen yhteisymmärrys kuitenkin kullekkin päivälle. Yksin ei saa jäädä,ainakaan liian pitkäksi aikaa. Omissa oloissaan voi kumminkin ajatella jos vaan herää joitakin ajatuksia kaikenmaailman harhojen lisäksi. Totta kai pitää suoriutua arjesta ja jos se ihan hullux menee ni soittaa ambulanssin ja sanoo et viekää psykiatrian polille ku hallusinoin koko ajan ja en tajua mikä on totta ja mikä ei,et tarviin akuutisti apua. Ainaki Helsingissä pääsee helposti akuuttiosastolle hoitoon ja sit avohoitoon ni menee paremmin. Muutenki soittaisin suoraan psykiatrian polille ja kertoisin tilanteen et tarviin heti hoitoa akuuttiosastolla. Ilman avohoitokontaktia se voi kyllä olla liian vaikeaa. Esim. ittellä on mahollisuus soittaa ammattiauttajalle kunakin arkipäivänä ja toimintaterapeuttini on hyvin asiallinen kuten psykiatrinikin. Mut se kyl tarkottaa sitä et oot loppuelämäs mielisairas ja sen takia työkyvyttömyyseläkkeellä vanhuuseläkkeelle asti. Tiedän kyl et muualla päin Suomea ei oo lähellekkään sitä tasoa mikä Helsingissä on näitten asioitten suhteen et pikkupaikkakunnalla ei oo varaa laadukkaisiin mielenterveyspalveluihin. Helsingis on hoitoo 7 päivää viikossa. Ja voin marssia Auroraan milloin tahansa,ne ottais mut heti akuuttiosastolle vaikka olen Laaksossa avohoidossa. Pikkupaikkakunnilla se voi olla tosi vaikeeta et hieno homma ku tää Suomi24:kin toimii yhtenä kanavana. Kannattais kumminki soittaa paikkakuntansa psykiatriselle hetimiten mut sen hintana tulee luultavasti oleen työkyvyttömyys vanhuuteen saakka. Ehkä voi 5 vuodessa parantua sen verran et pystyis työkyvyttömyyseläkkeellä kotona 5 vuotta oltuaa sen verran toipumaan et vois kuvitella alottavansa yrittäjänä jotain pientä tai palkansaajana. Jos on saman luokan harhaisuus ku mulla ni elän kumminkin tavallista arkea omassa kämpässä vaikka tiedän olevani yksi mielisairaimmista tapauksista. Psyyke toimii kokoajan ja se ei o ihan sopusoinnussa tän yhteiskunnan ja sen menon kanssa. Kysymys on kai siitä et alkaako ammattisairaaksi ja saa hoitokontaktin vai koittaako elää elämäänsä ns. tavallisesti. Tietämäni ammattisairaat ovat Helsingissä hyvin asiallisia ja hyvää seuraa ns. kolmannen sektorin mielenterveyspalveluita tuottavissa paikoissa. Jos ei oo tietoo et mitä mielenterveydellisiä palveluja on omalla kotipaikkakunnalla tai naapurikunnissa ni kannattaa googlata ja ottaa samantein yhteyttä et jos pääsee johonkin seuraan jäseneksi niin ei ole asioineen yksin vaan asioita ymmärtävässä seurassa. Itte oon yhen hyvän mielenterveysseuran jäsen ja se toimii 7 päivää viikossa. Voin lampsii sinne joka päivä ja puhuu hulluimmatkin asiat. Pienil paikkakunnilla olis sit vaan löydettävä jotain juttukavereita tai kai tää Suomi24:kin jotenki toimii.