Olen joskus kärsinyt ilmeisesti paniikkihäiriöstä n. 12-16-vuotiaana. Mieltä on jäänyt askarruttamaan, ovatko kohtaukset olleet alkujaan esim. epileptisiä/psykoottisia/unennäköä vai kuuluuko tällainen oireilu kokonaisuudessaa paniikkihäiriöön. Paniikkiin liittyi olennaisesti pelko hulluksitulemisesta , ei ollut fyysisen sairauden esim. sydänkohtauksen/kuolemanpelkoa. Paniikkihäiriössä on mielestäin runsaasti korostettu tuota hyperventilaatiota ja siihen liittyviä pistelyjä ja puutumisia, hengenahdistusta yms. mutta tällaisesta en minä kärsinyt. Sen sijaan muunlaisista tuntemuksista (joiden vuoksi juuri pelkäsin järkeni puolesta ja miksi olen nykyisin miettinyt tuota epilepsiankin mahdollisuutta). Voiko epilepsiaan liittyä tällaista:
- tuntoaistisi "sekoaa", tuntoaistisi virittyy yhtäkkiä äärimmileen ja se tuntuu kaamealta, kuin kehonkuva "hajoaisi" -> paniikki!
- mieleen nousee jokin omituinen ajatuskuva, ihan vain muutamaksi sekunniksi (sama mielikuva toistuu aina kohtauksissa, se kestää vain hetken ja on täysin mahdoton ymmärtää) , mutta se absurdiudessaan tuottaa tunteen, että olet sekoamassa -> paniikki!
- tunne, että "seinät kaatuu päälle" koska näyttää siltä kuin seinät olisivat todella lähellä, ikäänkuin näkökentästä katoaisi hetkeksi kolmiulotteisuus ja kaikki näkökentässä oleva olisi ihan nenässä kiinni -> paniikki!
- samalla hikoilet, vapiset, pulssi vetää tuhatta ja sataa
- tila meni ohi mm. liikkumalla, käsien ravistelulla, hengityksen pidättelyllä, ikkunan avaamisella tai ulos menemisellä, syömisellä (yleensäkin tarkkaavuuden keskittämisellä johonkin muuhun tai jotakin)
- kokonaiskesto n. 10-20min
Kärsin tästä teini-iässä lähes joka yö ja pelkäsin kohtauksia myös päivisin. Hoitoa en saanut, ongelma parani omatoimisella hoidolla = opettelin selvitymään tilanteista yksin (pienempänä juoksin herättämään äidin ja nukuin loppuyön hänen vieressään, isompana oli pakko opetella ensin olemaan herättämättä muita kotona, sitten olemaan yksin kotona yötä, sitten olemaan yötä vieraiden luona jne...). Lopulta tuli noita outoja tuntemuksia, mutta paniikkia opin hallitsemaan. Kohtauksia tullut viimeisten 15 vuoden aikana alle 10 (pelottavia ja kaameita edelleen, mutta tilanteen mentyä ohi, muistan taas, että selviän sittenkin järjissäni!).
Mitäs sanotte? Onko mitään yhteistä epilepsian kanssa?
- tuntoaistisi "sekoaa", tuntoaistisi virittyy yhtäkkiä äärimmileen ja se tuntuu kaamealta, kuin kehonkuva "hajoaisi" -> paniikki!
- mieleen nousee jokin omituinen ajatuskuva, ihan vain muutamaksi sekunniksi (sama mielikuva toistuu aina kohtauksissa, se kestää vain hetken ja on täysin mahdoton ymmärtää) , mutta se absurdiudessaan tuottaa tunteen, että olet sekoamassa -> paniikki!
- tunne, että "seinät kaatuu päälle" koska näyttää siltä kuin seinät olisivat todella lähellä, ikäänkuin näkökentästä katoaisi hetkeksi kolmiulotteisuus ja kaikki näkökentässä oleva olisi ihan nenässä kiinni -> paniikki!
- samalla hikoilet, vapiset, pulssi vetää tuhatta ja sataa
- tila meni ohi mm. liikkumalla, käsien ravistelulla, hengityksen pidättelyllä, ikkunan avaamisella tai ulos menemisellä, syömisellä (yleensäkin tarkkaavuuden keskittämisellä johonkin muuhun tai jotakin)
- kokonaiskesto n. 10-20min
Kärsin tästä teini-iässä lähes joka yö ja pelkäsin kohtauksia myös päivisin. Hoitoa en saanut, ongelma parani omatoimisella hoidolla = opettelin selvitymään tilanteista yksin (pienempänä juoksin herättämään äidin ja nukuin loppuyön hänen vieressään, isompana oli pakko opetella ensin olemaan herättämättä muita kotona, sitten olemaan yksin kotona yötä, sitten olemaan yötä vieraiden luona jne...). Lopulta tuli noita outoja tuntemuksia, mutta paniikkia opin hallitsemaan. Kohtauksia tullut viimeisten 15 vuoden aikana alle 10 (pelottavia ja kaameita edelleen, mutta tilanteen mentyä ohi, muistan taas, että selviän sittenkin järjissäni!).
Mitäs sanotte? Onko mitään yhteistä epilepsian kanssa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mikset mene (mennyt) hoitoon niin löydetään sairaudelle nimi ja osataan hoitaa.
Lapsena sitä ei ehkä osanut hoitaa itseään omatoimisesti marssimalla lääkäriin! Miksi vanhempani eivät asiasta huolehtineet, sitäpä olen tivannut jo vuosikaudet.
En usko, että lääkäri millään tutkimuksilla voisi tehdä näin vuosien jälkeen pitävää diagnoosia, kun kerran kohtauksia ei nykyisin ole. Suoraan sanottuna mielestäni olisi yhteiskunnan varojen tuhlausta mennä terveyskeskukseen jonkin muun kuin juuri tällä hetkellä hoitoa vaativan tilan vuoksi.
Olen kuullut ns. epileptikkojen persoonasta (vittumainen). Taisin törmätä sellaiseen. En viitsi vastauksestasi edes kiittää. Anteeksi, että vaivasin asiallani te neiti/herra "Hoidossa" (mitenköhän hyvässä?).
Kuulostaa mun mielestä enempi noi sun kuvaamat oireet paniikkikohtaukselta kun epilepsialta.
Epilepsiakohtauksiahan on monenlaisia mutta pääsääntöisestihän niissä ollaan tiedottomassa tilassa.Esim. poissaolotyyppinen kohtaus-> potilas vaikuttaa olevan hereillä muttei silti muista tilanteesta itse mitään.Tajuttomuuskouristuskohtaus sitten taas mistä itse kärsin onkin rajuudessaan toista luokkaa (vaikkei kumpikaan mitään herkkua ole) ettei siinä jää epäselväksi mikä vaivaa.
Itse olen myös paniikkihäiriöstä kärsinyt ja eroon päässyt hyvällä hoidolla.
Lopuksi vielä että vaikka meillä epilepsiaa sairastavilla onkin "päässä vikaa" :) niin mikään mielisairaus tämä ei ole.Tämä ei siis ollut tarkoitettu em. vaivoista kärsivien morkkaamiseksi vaan selvennykseksi aiheen aloittajalle jolla tuntuivat olevan tiedot vähän retuperällä.Ei millään pahalla siis ollenkaan miukullekkaan. :)
Ei kyllä oikein kuulosta epilepsiakohtauksilta nuo sinun kuvailemat tapahtumat. Kannattaa kuitenkin käydä lääkärissä, että saat selville mitä nuo tuntemukset ovat. Vaikuttavat kyllä melkolailla olevan paniikkikohtauksia, joita voidaan lieventää (mahdollisesti poistaa kokonaan) lääkkeillä.
ei se hoidossa-nimim. varmaan sulle vittuillessaan tuota sanonu, joten miuku, tarkistapa itse oma persoonas, jos menee noin vähästä herne nenään.
en oo vielä lääkärin ammatissa, mutta kokemuksesta ja tiedoistani voin kertoo, et paniikkikohtaukselta tuo kuulostaa. ne oireet, mitä oot lukenu paniikkikohtauksesta, eivät välttämättä toteudu kaikilla. Päällimmäisenä siinä on usein vaan tuon kuoleman, sekoamisen ja tilan/ilmanloppumisen tunne.
tsemppiä!
ja käyhän hoidattaa ittes, paljo kivempaa on ku ei pelota=)
mielestäni hoidossa-nimimerkin vastaus oli juuri sellainen asiaton ja turha vastaus, jonkalaisia ei kukaan kaipaa. haloolle lisäksi: en todellakaan omaa käsitystä jonka mukaan epilepsia olisi mielenterveysongelma. sen sijaan on tunnettu tosiasia, että epileptikoilla esiintyy tiettyjä persoonallisuudenpiirteitä enemmän kuin väestössä keskimäärin (tässäkään kohdassa en viitannut mielenterveyteen millään lailla) joita ovat mm. epäluuloisuus, itsepäisyys yms. "vaikeat" luonteenpiirteet. vittuilua tai ei olipahan ainakin täysin turhaa. eiköhän meistä kuka tahansa osaa lääkäriin mennä. en ymmärrä mitä tuollaiset ihmiset tekevät netissä antamassa vastauksiaan joita kukaan ei kaipaa.
lisäksi vielä kiitos muutamista asiallisista vastauksista, joskin olitte lukeneet kaikki tekstin aika huonosti - en kärsi mistään peloista! en ole kärsinyt vuosikausiin. olen vain lähinnä kiinnostunut mikähän tuo lapsuuden ja nuoruuden juttu oli. tiedän, että se oli selkeästi myös paniikkihäiriötä - mutta lähinnä noiden "aistiharhojen" merkitys ja alkuperä kiinnostaa. paniikkihäiriöön liitty tuntomuutoksia esim. pistelyä ja puutumista mikä liittyy hyperventilointiin. tätä ei minulla ollut. oireisiin joita kuvailin en ole löytänyt viittauksia mistään paniikkihäiriöön liittyvästä materiaalista.
se mistä olisin ollut olennaisesti kiinnostunut, oli että kuinka epileptikko kokee aistialueilla (tunto, haju, maku yms.) tapahtuvat kohtaukset joiden aikana tajunta EI katoa, mutta ilmeisesti kenelläkään ei sitten ole tällaisesta kokemusta tällä palstalla.
Taulukko 4.1. Epilepsiakohtausten oireet ja luokittelu
I Osittaiset eli pesäkealkuiset kohtaukset
1. Yksinkertainen osittainen kohtaus (tajunta säilyy normaalina)
a) motorisin oirein; raajakouristelu, katseen, pään ja vartalon kääntö, asentoon liittyvä oire
b) aistioirein; TUNTO-OIRE, NÄKÖOIRE, KUULO-OIRE, hajuoire, makuoire, huimaus
D) autonomisin oirein; SYDÄMENTYKYTYS, vatsatuntemukset, HIKOILU, punastuminen, KALPENEMINEN,
d) psyykkisin oirein; MUISTIHÄIRIÖ, DE JA VU, TUNNEHÄIRIÖT, HARHAT
Eikä kellään ole tällaista diagnosoitu ja jos on, voisitko kertoa asiallisesti ja tarkasti miltä tuntui, muistuttaako omaa kuvaustani? Todella kiinnostaisi!!!
Kauheeta arvostelua ja älämölöa vastauksista. Huomaatko, kuinka ilkeästi itse kohtelet toisia. Mitä vastausta haluat, että kelpaa?
Okei, okei on se varmaan epilepsia. " suojautuu kivitykseltä"
"korostettu tuota hyperventilaatiota ja siihen liittyviä pistelyjä ja puutumisia, hengenahdistusta yms. mutta tällaisesta en minä kärsinyt."
Itselläni on joskus kohtausauroihin (kohtausta edeltäviin ennakkotuntemuksiin) liittyen hengenahdistusta, joskus ennen auroja, joskus jälkeen. Pistelyt ja puutumiset ovat myös tuttuja pienten kohtausten aikana. (pieni= vain lievää kouristelua, ei tajunnan menetystä)
"- tunne, että "seinät kaatuu päälle" koska näyttää siltä kuin seinät olisivat todella lähellä, ikäänkuin näkökentästä katoaisi hetkeksi kolmiulotteisuus ja kaikki näkökentässä oleva olisi ihan nenässä kiinni -> paniikki! "
Itselläni kuuluu auroihin maailman muuttuminen kaksiuloitteiseksi ja ajoittaiset näkökyvyn katoamiset. Muut aistit saattavat toimia muuten suht. normaalisti. Lievää epilepsiaa sairastava tuttuni on kertonut näkökykynsä häiriöistä, jotka vääristävät maailman pahasti.
"- samalla hikoilet, vapiset, pulssi vetää tuhatta ja sataa "
Tuo viittaa enemmän paniikkihäiriöön.
"- tila meni ohi mm. liikkumalla, käsien ravistelulla, hengityksen pidättelyllä, ikkunan avaamisella tai ulos menemisellä, syömisellä (yleensäkin tarkkaavuuden keskittämisellä johonkin muuhun tai jotakin)"
Toimii myös epilepsian kohtausaurojen ja pienten kohtausten taltuttamisessa.
"Kärsin tästä teini-iässä lähes joka yö ja pelkäsin kohtauksia myös päivisin. "
Itsensä stressaaminen altistaa epilepsiakohtauksille. Sama pätenee paniikkihäiriöön.