Olen mies, elellyt hyvässä suhteessa kaveriini 15 vuotta, olen pitänyt suhdettamme syvänä ja hyvänä, olen rakastanut kaveriani nuo vuodet, suhteessa on ollut erilaisia kausia mutteivät ne ole tunteitani sammuttaneet, emme ole asuneet yhdessä, kylläkin luonnollisesti olemme toistemme luona oleilleet vaihtelevia aikoja.
No nyt juuri vähän aika sitten kuitenkin aloin oudoksua kaverissani tapahtuneita muutoksia, kysymykseeni onko kaikki OK vastaus oli luontevasti on, kuitenkin puhelimessa samaa asiaa kysyessäni kaveri yllätyksekseni antoi vastauksen ja sanoi sen johtuvan oman elämänsä kriiseistä, lisäksi välillämme luontevana osana olleen seksin hän laittoi määräämättömäksi ajaksi tauolle, asia oikeasti tuli mulle aikamoisena shokkina.
Tietenkin olemme tavanneet tuon tapauksen jäälkeen ja oikeasti hän ei suostu minkäänlaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen mutta sen lisäksi en saa koskettaa häntä kuin vain pitkin hampain, nukuin hänen vierellään mutta ei mitään, hän selkä minuun kääntyneenä, en saa painaa kasvojani hänen niskaansa tunteakseni hänen tuoksun, en suukotella häntä, en tuntea paljaan ihonsa lämpöä, ei mitään , ei mitään. Voi kauhistu, mä oon siis aivan rikki kaipauksesta.
Aluksi tilanne oli niinkin raju että keskustelua oli vaikea saada käyntiin mutta nyt jo puhumme asiasta ja vastauksensa on "tahto tietää mitä hän haluaa omalta elämältään."
Mä en mitenkään voi ymmärtää mitä tämä nyt oikein on, mitä on tapahtumassa ja kun tapailemme niin vaikutelma on aivan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan Voikohan joku mitenkään ymmärtää mitenkä rikki ja "sairas" oon vain pelkästään hänen läheisyytensä puuttumisesta, hän on tuossa vieralläni mutta niin kaukana niin kaukana ja minä murenen sisäisessä tuskassani aina vain pienemmiksi palasiksi.
On toki selvää että olen useissa tapauksissa revennyt pohjattomassa tuskassani hallitsemattomaan, sekopäiseen itkuun mutta......."sinähän olet aina ollut niin tunteikas".
Sanojensa mukaan hänellä ei ole uutta kaveria eikä mitään muutakaa mitä vain voisi tällaisessa tilanteessa olettaa mutta..........
Kuka voisi autta ja kertoa tai arvioida mistä ihmeestä tässä oikein on kysymys??
No nyt juuri vähän aika sitten kuitenkin aloin oudoksua kaverissani tapahtuneita muutoksia, kysymykseeni onko kaikki OK vastaus oli luontevasti on, kuitenkin puhelimessa samaa asiaa kysyessäni kaveri yllätyksekseni antoi vastauksen ja sanoi sen johtuvan oman elämänsä kriiseistä, lisäksi välillämme luontevana osana olleen seksin hän laittoi määräämättömäksi ajaksi tauolle, asia oikeasti tuli mulle aikamoisena shokkina.
Tietenkin olemme tavanneet tuon tapauksen jäälkeen ja oikeasti hän ei suostu minkäänlaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen mutta sen lisäksi en saa koskettaa häntä kuin vain pitkin hampain, nukuin hänen vierellään mutta ei mitään, hän selkä minuun kääntyneenä, en saa painaa kasvojani hänen niskaansa tunteakseni hänen tuoksun, en suukotella häntä, en tuntea paljaan ihonsa lämpöä, ei mitään , ei mitään. Voi kauhistu, mä oon siis aivan rikki kaipauksesta.
Aluksi tilanne oli niinkin raju että keskustelua oli vaikea saada käyntiin mutta nyt jo puhumme asiasta ja vastauksensa on "tahto tietää mitä hän haluaa omalta elämältään."
Mä en mitenkään voi ymmärtää mitä tämä nyt oikein on, mitä on tapahtumassa ja kun tapailemme niin vaikutelma on aivan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan Voikohan joku mitenkään ymmärtää mitenkä rikki ja "sairas" oon vain pelkästään hänen läheisyytensä puuttumisesta, hän on tuossa vieralläni mutta niin kaukana niin kaukana ja minä murenen sisäisessä tuskassani aina vain pienemmiksi palasiksi.
On toki selvää että olen useissa tapauksissa revennyt pohjattomassa tuskassani hallitsemattomaan, sekopäiseen itkuun mutta......."sinähän olet aina ollut niin tunteikas".
Sanojensa mukaan hänellä ei ole uutta kaveria eikä mitään muutakaa mitä vain voisi tällaisessa tilanteessa olettaa mutta..........
Kuka voisi autta ja kertoa tai arvioida mistä ihmeestä tässä oikein on kysymys??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Epäilen että hänellä on HIV, siitä tuo käytös.
Toivottavasti ei puhumattomuuteen kaadu teidän juttunne.
Mahdotonta arvailla mistä on kysymys. Tai nimenomaan epämääräistä arvailua kaikki.
Voi olla syynä esim. että kuitenkin kaipaa jotakin asumaan saman katon alle.
Yritä saada ystäväsi purkamaan mitä on mielessä.
Tsemppiä
15 vuotta 'kavereina' ettekä oo edes muuttanu yhteen? Onko sulle oikeasti epäselvää miksi toinen alkaa vähän miettiä että onkohan se nyt tätä sitten loppuelämä?
Mä en ymmärrä ollenkaan miten toi on edes mahdollista ettette asu saman katon alla. 15 vuotta ootte junnannu paikallaan ilman sitä seuraavaa luontevaa askelta?
Rakkaus on siitä ihmeellinen asia, että joskus sitä riittää ja joskus se myös loppuu ennen aikojaan. Ja eikä sille kukaan mahda mitään.
Kiitos kun annatte palautetta, tosi tärkeää, tilanne elää, keskusteluita käydää, palaan asiaan samalla nimimerkillä.
Pakko sanoa, vaikka ei voi tietää. Mitä, jos hän on pettänyt, ja uskoo että on saanut jonkun tartunnan? Hänen pitää odottaa, että voi testata. Ei olisi ensimmäinen kerta.
Tunnen olevani itse kylmä osapuoli, mutta en ole kaverisi. Ymmärrän kaverisi tunteita. Kun itse pumppaan rautaa harva se päivä ja mieheni istuu sohvalla, henkinen välimatka kasvaa päivä päivältä.
Suhteet eivät ole helppoja. Suhde voi tuntua yksipuoliselle tai tunteiden kuorrutus jotain, mistä et ole koskaan unelmoinut. Et ehkä ole se puolisko, joka täydentää kumppaniasi. Tuska petetyksi tulemisesta voi kaihertaa suhteen ontoksi ja epäilys voi jäädä piiloon, niin, ettet edes huomaa kaiherrusta. Masennuta voi olla vaikea jakaa, jolloin masentunut jää yksin omaan maailmaansa.
Hän voi silti rakastaa sinua. Ystäväsi voi pitää sinusta hyvin paljon haluamatta särkeä sydäntäsi. Kun olet herkkä, kaverisi voi pelätä sinun särkymistä. Kun unelmat menevät ristiin, voi kaveri toivoa, että kymyys johtaa siihen, että löydät rakkaasi toisaalta.
15 vuotta on pitkä aika. Mies voi ottaa kolhuja ja pelätä miehyyttään. Hän voi pelätä tulleensa rumaksi. Hän tuskin pettää sinua, mutta hän voi haaveilla kauniista nuorista jätkistä ja toivoa olevansa yhä vapaa sinkku. Kun ihminen täyttää 30...
No niinhän se lopultakin oli, uusi mies ja vielä ryssä, ei oo edes koskaan tavannut mutta mun pää on potkittu paskaksi, mulle huudetaan ja haukutaan kurkku suorana vaikka mä oon rakastanut tuota ääliötä jo 20vee, mitähän pahaa mä tein ku luotin, rakastin, kertoikin sen hänelle....useasti, suukottelin häntä.....turistin, elin v a l h e e s s a 20 vuotta, näin siinä vaan käytiin.
Jos hän on kokenut herätyksen ja haluaa luopua homoseksistä. Kaikki on mahdollista.
Jaa eiku nyt luin loput, sori.
Niinpä, anteeksi sopimattomat sanani, aina sitä oppii kuitenkin jotakin uutta, paljon vettä virrannut vantaanjoessa ja paljon/jopa monenlaista tapahtunut noitten päivien, olisi mukavaa joskus jonkun kanssa pohtia miettiä keskustella mutta ketä kiinnostaa,
ei tämä rakastetusta rakkain lopulta venäjälle lähtenytkään eikä uusi kulta koskaan hänen kainaloonsa tullut, tai en tiedä tuliko muttei mulle mitään ole kerrottu, ehkä joksikin kaukorakkaudeksi tämä tarina jäi , itse kuitenkin opin niinkuin eräs kirjailija asian sanoi jo kauan sitten
"kaikkein kipein opetus on kaikkein tarpeellisin"
ja olen onnellinen, tasaisessa painossa itseni muitten ja elämäni kanssa
Lainataanpa iki ihanaa Maria Jotunia kirjastaan "intohimo ihmiseen"
Tarpeeksi selkeää, ymmärrettävää tekstiä joka ei selittelyä kaipaa.
"Uskollinen ystäväsi petti sinut! No, ei hän ollut uskollinen, koska hän petti, eikä hän ollut ystäväsi , koska hän ei ollut uskollinen.
Mitä siis menetit?
Vieras käänsi sinulle selkänsä ja meni matkoihinsa.
Hän teki melkein ystävän työn, koska jätti sinut rauhaasi ja lahjoitti sinulle selvyyden."