Peitsarin pappila

Olet oikeassa siinä, että pappila on toiminut joskus torina. Itsekkään en muista tarkkaan oliko sillä muuta juttua.
sen muistan, että siinä majaili vuosien mittaan peitsarin alueen juopot.
kesäisin tuli ajettua sen ohi melkein joka päivä, koska kävin suojalammella kavereiden kanssa uimassa ja aika usein pihalla örvelsi joku alkkis.
Olin itse näkemässä kun tönö paloi poroksi. ikää oli jotain 13-14 vuotta.

Mua itseänikin kiinnostaisi tietää ko. rakennuksesta. Harmittaa kun sitä taloa ei enää ole. Kummitusjuttuja minäkin kuulin, mutta en muista enää yhtään. Mutta sen kyllä muistan kun sen paikan ohi kulki niin kyllä sen talon ohi kulki aika reippaasti. Jossain niistä rakennuksista kävin sisällä silloin pienempänä mutta en muista missä! Inhottavaa tämä hyvä, mutta lyhyt muisti.

Isoisäni Auli Markkula syntyi 22.8.1886 Peitsarin Pappilassa.

Seillä on on syntynyt myös äitini 18.12.1921. Kun katson edellistä Ulla Maritan isän syntymäaikaa on jo 1886, joten aika pitkä jakso tuohon 1921 vuoteen.
Ihmettelen tuota syntymäpaikaksi, kun on silloin toiminut myös pappilana ja onko kellään tietoa, onko näistä siellä syntyneistä tarkempia tietoja. Asia olisi minulle hyvin tärkeä, sillä mummoni synnytti ns. lehtolapsen ja haluaisin näin saada tietää äitini isän jos mahdollista.
Olisi todella kiinnostavaa tietää.

Pappila oli alkoholistien käytössä 1970- luvulla, sillä asun tässä lähellä ok.talossa ja kerran meillä koputettiiin ikkunaan yöllä, joku etsi tätä paikkaa silloin, kyllä oli hieman karmaiseva kokemus ikkunaan koputtelu klo 2,00 yöllä.
En muista koska nykyinen rakennus rakennettiin, mutta sitä ennen oli aika rähjäinen, yhdesssäkin huoneessa kasvoi koivu, oli hieman peloittavakin, mutta pikkupojat taisivat silloin kahteenkin kertaan polttaa rakennusta.

Tiesin että suunnitelmia oli kunnostaa, mutta olisi ollut liian suuri haaste, joten oli parempi että purkivat ja saatiin järkevä käyttö.
Jotain on säästetty kiviaidasta ja tammi ilmeisesti muitakin puita.

MÄ MUISTAN ET PEITSARIN PAPPILASSA OLI PIHAPIIRIN LÄHELLÄ METSÄSSÄ PUNAINEN FARMARI AUTO JOKA OLI KOIRAN KOPPINA SAKSANPAIMENKOIRAN KOPPINA.TOSSA 80 LUVUN KESKIVAIHEILLA.

Peitsarin pappilassa asui 70-luvulla perhetuttavat. Ei alkoholisteja, että tuo on virheellistä tietoa. Talossa asui 5-henkinen perhe. Minun isäni ja perheen isä olivat inttikavereita. Muistan kun vierailtiin heillä, meillä oli aina hauskaa. Meidän perheessä oli 3 tyttöä, samoin tuossa perheessä joka asui pappilassa. Piharakennuksessa oli kanoja. Tuolloin ei vielä ollut yhtään kerrostaloa.

Tarkkaan en muista milloin kyseinen perhe muutti pappilasta.

Itse asuin sitten aikuisena 90-luvun alussa kun pappila paloi. Noista alkoholisteista ei ole tietoa. En niitä koskaan nähnyt vaikka usein kuljin pappilan ohi lenkille mennessä.


Että tälläinen tarina!!!

Missä kohtoo se pappila ol' sielä Peitsarissa? Siinäkö missä on nytte se hoetokot'?

Peitsarin koulun palosta tuli tämäkin paikka mieleen... Lapsena huhu kertoi, että siinä autonrähjässä, jota säilytettiin siinä saunarakennuksen vieressä, oli ihmisen luuranko haudattuna. Omistaja oli kuulemma kuollut sinne sisälle.

Vaahtomuovin palanenhan se sitten kuitenkin oli, tämä "luuranko"...

missä kohin se pappila oli?en ole kuullutkaan koko pappilasta.

Kyllä tuossa Pappilassa toimi jonkin aikaa myös alkoholistien majoitus, silloin tähän omakotialueelle eksyi meidänkin ikkunoihin kolkuttelemaan täsysin tuntematon mies etsien yöllä kello kahden aikaan tuota paikkaa.

Lapset kiesivät paikan silloin kaukaa. Senjälkeen oli asumaton ja erään huoneen sisällä kasvoi jo iso puukin, jossa vaiheessa lienee huhujen mukaan pikkupoikien tulitikkuleikeistä syttynyt tuleen.

Ehkä oli näin hyväkin asia, pojat eivät sitä halunneet polttaa, mutta ilmeisesti vahinko sattui, että paloi. Muutenhan jokun taho olisi alkantu pyytää sen entisöintiä, mikä olisi ollut siinä kunnossa olevalle rakennukselle aivan älytön juttu.

Nyt on palvellut hoitopaikkana vanhuksille, varsin kaunis ja hiljainen paikka viettää aikaa, ikkunoista näkyy luonto ja asutusta ja kyllä siinä ihmiset liikkuvat, joten ei liian hiljaista.

Tiedä häntä, oliko tulenteossa nyt koululle olut apuvoimia, sillä täällä on taasen sytetelty muitakin juttuja lähitienoilla.

Asuin Lähemäellä 1966-1978. Peitsarin pappila oli kaupungin järjestämä koti alkoholisteille. Väkeä oli laidasta laitaan. Kesän ajaksi heidät ulkoutettiin, tulivat kuukaudeksi asumaan metsään telttoihin ja muovien alle. Silloin tällöin lapsina istuimme iltaa heidän kanssaan ja kuuntelimme heidän tarinoitaan. Rauhallista väkeä, ei muuta haittaa kuin esteettinen. Yksi herrasmies hukkui Suokulle, lähelle uimarantaa, kun tulimme paikalle, hän oli jo kuollut. Rannalla ihmiset olivat vain katseleet kun kaveri hukkui, tuntui omituiselta, kuinka he pystyivät olemaan auttamatta. Peitsarin pappilan talonmies oli ärhäkkä kaveri, kulki metsässä rikkomassa meidän poikien tekemiä majoja ja lavereita. Teimme aina uusia. Yksi pappilan asukeista asui kesäkauden yhdessä hyvin tehdyssä majassa, kunnes yksi muualla asuva juoppo Suuronen kaverinsa kanssa poltti majan. Näin kun sytyttivät sen palamaan. Kävin varmistamassa ettei ketään ollut sisällä ja kävin soittamassa palokunnan paikalle. Noissa metsissä tuli kuljettua paljon, radalla otettiin kyytiä kaupungista tavarajunalla ja hypättiin kyydistä Suokun ratapenkkaan ja sitten uimaan. Pappilassa asui aikoinaan tuttava pappikin rovasti Koivuneva, en ole varma oliko ennen sotia vai jälkeen. Kertoili paljon eläessään Peitsarista. Pappila oli jo aika huonossa kunnossa alkoholistien siinä asuessa, rakennuksia oli useita, Pappila, vieressä punainen sauna, sivussa asuinrakennus, jossa viimeksi asui pappilan talonmies, navetta, mäen päällä lato ja muitakin oli vielä.

Mun isän kotitalo 1940-luvulla. Pappila oli tuolloin. Rauhallinen ja mukava paikka lasten kasvaa.

Olen asunut Peitsarin pappilassa perheemme kanssa syksystä 1969, kesään 1974. Isäni toimi asuntolan talonmiehenä, Isäni ammattinimike oli alkoholistien asuntolan hoitaja, ja hän huolehti asuntolan asukkaista, ja haluankin hiukkasen oikoa täällä olevia kirjoituksia. Ensinnäkin, meidän isämme oli raitis mies, eli hän ei juonut Peitsarissa olevien asukkaiden kanssa, asukkaat eivät myöskään saaneet tuoda viinaa asuntolaan. Asuimme toisessa päässä pappilaa, ja asukkaat toisessa päässä. Me lapset saimme asua rauhassa, vaikka poliisi kävikin välillä viemässä joitain asukkaita putkaan. Asukkaita ei häädetty kesäksi mihinkään metsiin vaan he asuivat siellä koko ajan, heille myöskin tuotiin kerran päivässä lämmin ruoka. Pappilassa ei myöskään kummitellut, eikä pihassa olevassa autossa todellakaan ollut luurankoa, eikä autoon ainakaan meidän siellä asuessa kuollut kukaan.

Pappilan sytyttyä ensimmäistä kertaa olin ala-asteella, mutta mieleen se on jäänyt hyvin. Sitä paloa ihmeteltiin kuten monet muutkin lähellä asuneet.
Pappila oli hyvin pelottava paikka nuorille siihen aikaan ja siellä käytiin hakemassa jännitystä.
En tiedä oliko totta, mutta huhut kiertävät silloin, että saatananpalvojat pitivät kokoontumisia siellä ja sisällä ollut kuollut kissa liittyisi niihin. Tiedä siitä, mutta tarina upposi ainakin meihin nuoriin.
Ei siellä pitkään tarvinnut seikkailla kun paloi jo toistamiseen ja sitte se purettiin.