Anoppini on todella ilkeä ja alkanut kisata minua. (Hän ei ole mieheni biologinen äiti, mutta mies asunut heillä 16 vuotiaasta).
Emme päässeet anopin tyttären ylioppilasjuhliin, koska mies oli vastataudissa. Anoppi suuttui kun luuli että valehtelemme. Alkoi laittaa viestejä kuinka minä hallitsen miestäni ja opetan valehtelemaan, kuinka pyrin rajaamaan mieheni heidän elämästään, olen huono äiti kun en osaa valmistaa lipeäkalaa(!), meidän suhde on kulissia, olen tehnyt abortteja, ja tyttäremme on vain tammikuun jäte, väittää että olen pettänyt miestäni, sukuni muka vittuilee heille (?) Luulee että kiellän miestäni olemasta heidän kanssaan. Mies vastasi tähän "olen aikuinen, mitä te luulette saavuttavanne tuolla?.." Ei auttanut vaan kiusaaminen jatkui facebookissa, ihmeellisiä kommentteja kuviin ym.. Linkittävät seinälleni että olen kersantti karoliina. Rajasin anopin niin ettei näe julkaisujani, poisti kavereista. Tämän jälkeen alkoi uhkailu että soittaa neuvolaan, kun join lasin viiniä raskaana ollessani.
Nyt alkoi sitten ulkonäön haukkuminen. En ole vastannut näihin kun tyyliin "mitä olen teille tehnyt?" johon vastauksena kamala haukkumiesviesti tyyliin "tiedät itsekin!! Olen ollut sinulle vihainen jo pitkään". MITÄ VOIN TEHDÄ? Ihan kamala olo. Totta on että mieheni vähensi yhteydenpitoa heihin kun aloimme 4 vuotta sitten seurustella, en tiedä miksi, mutta minusta se ei johtunut. Toisaalta juuri viikko ennen tätä vietimme aikaa anopin lastenlasten kanssa.. Mies on kutsunut häntä meille, mutta ei ole tullut.
Emme päässeet anopin tyttären ylioppilasjuhliin, koska mies oli vastataudissa. Anoppi suuttui kun luuli että valehtelemme. Alkoi laittaa viestejä kuinka minä hallitsen miestäni ja opetan valehtelemaan, kuinka pyrin rajaamaan mieheni heidän elämästään, olen huono äiti kun en osaa valmistaa lipeäkalaa(!), meidän suhde on kulissia, olen tehnyt abortteja, ja tyttäremme on vain tammikuun jäte, väittää että olen pettänyt miestäni, sukuni muka vittuilee heille (?) Luulee että kiellän miestäni olemasta heidän kanssaan. Mies vastasi tähän "olen aikuinen, mitä te luulette saavuttavanne tuolla?.." Ei auttanut vaan kiusaaminen jatkui facebookissa, ihmeellisiä kommentteja kuviin ym.. Linkittävät seinälleni että olen kersantti karoliina. Rajasin anopin niin ettei näe julkaisujani, poisti kavereista. Tämän jälkeen alkoi uhkailu että soittaa neuvolaan, kun join lasin viiniä raskaana ollessani.
Nyt alkoi sitten ulkonäön haukkuminen. En ole vastannut näihin kun tyyliin "mitä olen teille tehnyt?" johon vastauksena kamala haukkumiesviesti tyyliin "tiedät itsekin!! Olen ollut sinulle vihainen jo pitkään". MITÄ VOIN TEHDÄ? Ihan kamala olo. Totta on että mieheni vähensi yhteydenpitoa heihin kun aloimme 4 vuotta sitten seurustella, en tiedä miksi, mutta minusta se ei johtunut. Toisaalta juuri viikko ennen tätä vietimme aikaa anopin lastenlasten kanssa.. Mies on kutsunut häntä meille, mutta ei ole tullut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uhkalilut ja panetteluviestit kannattaa säilyttää ja jos menee vaikeaksi-voit hakea lähestymiskieltoa.Outo anoppi sinulla keltämättä on.Pidä välimatkaa äläkä kommentoi mitenkään.
Minäkin suosittelisin pitämään viestit tallessa ja olemaan vastaamatta niihin mitenkään. Jos hän päättää esimerkiksi tehdä perättömän lastensuojeluilmoituksen, niin olisi hyvä olla todisteita siitä, ettei hän ihan täysillä käy.
Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.
Jos hän on alkanut raivota turhasta, jättäkää hänet omiin oloihinsa. Riitaan taevitan kaksi.
Älkää vastatko raivokkaisiin syytöksiin.
Antakaa hänen olla ja jos joku sukulaisenne asiasta mainitsee sanotte lyhyesti, että muori on tyhjästä kimpaantunut ja kostaa nyt teille olemattomia loukkauksia.
Suoraan voisitte sanoa, että tämä oli tässä, hyvä rouva. Älkää soitelko.
Oma tilanteeni oli tuossa nelisen vuotta sitten vastaavanlainen. Silloin odotin esikoista ja anoppi....nooooh, miten sen nyt lyhyesti selittäisi.
Miehen ja äitinsä taustasta sen verran, että anoppi joi tosi rankasti ja viipyi ryyppyreissuillaan pitkäänkin mieheni ollessa lapsi. Juominen jatkui satunnaisina putkina vielä silloinkin, kun aloimme miehen kanssa seurustella 11 vuotta sitten. Ja sitten anopin kroppa petti; nykyään hän ei pysty kävelemään normaalisti, kädet ei toimi normaalisti ja ahkera viinan juonti on tehnyt tehtävänsä myös aivoille.
Odottaessani esikoistamme emme kertoneet anopille raskaudesta ennen kuin oli pakko ja maha näkyi. Hän heti alkoi maalailla päässään visioita siitä, miten vauva tulee mummolle yökylään jne jne. Tähän mieheni kanssa selitimme, että tuota ei tule koskaan tapahtumaan. Hänen terveytensä ei ole sellainen, että hänelle vauvaa tai lasta jättäisimme. Ei olisi voinut edes kantaa vauvaa sylissä, kun kädet saattaa pettää milloin vain varoittamatta ja ei pelkoakaan että pysyisi tuon nyt 3,5-vuotiaan vipeltäjän perässä, joka on kova tutkimaan kaikkea ympärillä olevaa eikä vielä osaa varoa kaikkea mitä pitäisi. Jo ennen lasta kyläilyt anopille (hän ei ole meillä juuri koskaan käynyt) olivat painostavia ja ahdistavia; anoppi on iloton, raskas ja syyllistävä ihminen. Mies on sanonut, että meidän lasten ei tarvitse kokea sitä, että jouluisin mummo nyt on "vähän hassu" tai että jos mummo ei vastaa puhelimeen, niin ensimmäisenä tulee mieleen mummon tukehtuneen omaan oksennukseensa.
Mies on myös reilut 11-vuotta saanut nähdä minun ja omien kaukana asuvien vanhempieni suhdetta; soitellaan, ollaan aidosti kiinnostuneita ja tunnelma kyläillessä on normaali; ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Miehellä ei ole mitään ongelmaa jäädä samaan huoneeseen kummankaan vanhempani kanssa, kun taas minulla on aina ollut hyvin kiusallinen olo edes ajatella, että pitäisi olla anopin kanssa kahdestaan missään.
No kuitenkin; esikoisen odotusaikana mahdottomien mummohaaveiden romututtua (joka anopin omaa syytä, kun meni pilaamaan terveytensä ja omien lastensa lapsuuden) alkoi tulla noita viestejä; "Vaikea uskoa, että on miehenkin tahto", "Olet kamala ihminen", "Aivopeset poikaani" jne jne.
Aikansa tuota jatkui ja sitten ongelmaan ilmeni ratkaisu; I JUST DON'T GIVE A FUCK. Eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos; ainoa mitä anopille kommentoin vuosia sitten oli, että koska olin raskaana, minulla oli työ, oma elämä ja pian oma perhe, jonka hyvinvointia ensisijaisesti ajatella, ei minulla riitä aika, energia tai kiinnostus anopin asiattomiin juttuihin ollenkaan. Sen jälkeen ei olla yhteyksiä pidelty ja anopipakin näen vain kerran tai kaksi vuodessa, vaikka melko lähellä asuukin. Mies toisinaan esikoisen kanssa kyläilee lähinnä velvollisuudentunnosta äitinsä luona, jota pohjustaa monta tekstaria anopilta miehelleni tyyliin "Milloin tuutte käymään, ootte unohtanu mut kokokaan, en ole nähnyt lastakaan moneen kuukauteen jne jne"..
Nyt toista odotellaan jo puolessa välissä ja eipä ole käynyt mielessäkään asiasta anopille kertoa - ennen kuin on pakko. Kuulkoot vaikka kyliltä.
Eli mietipä ketjun aloittaja sinäkin. Voisiko ratkaisu ongelmaan olla sullekin, että "I JUST DON'T GIVE A FUCK". Seuraavan viestin kohdalla ilmoita sinäkin anopille, että sulla on oma elämä, lapsi, perhe ja ongelmat, joihin keskittyä. Sinulla ei riitä aika, kiinnostus ja energia anopin asiasttomuuksiin, joten huudelkoon seinille.
Anoppitarinoita:
http://wpkoulutus.tp.samk.fi/wp1101976/
Mooollx ja muut jättikiitos kommenteista! Ehkä olen vaan vielä liian nuori ja naiivi kun anopin loukkaukset saa itkemään. No ainakin tässä huomaa että maailmassa on oikeasti noinkin ilkeitä ihmisiä. Onneksi lapsemme on vasta alle vuoden joten ei ole tottunut heillä viettämään aikaa, ties mitä anoppi tyttärellemme keksisi..
Nyt kamalat viestit vain jatkui ja alkoi haukkumaan miestänikin. Tähän vastasi jopa mies, viestit jatkui ja vastasin että "aion nyt estää teidän viestit ja soitot, en aio alentua haukkumaan teidän kotia/äitiyttä/ruokatottumuksia. Viestit ei tule enää perille." Pari ilkeää viestiä ehti tulla ennen eston toimimista, niihin en vastannut mitään. Jos alkaa kirjeitse ahdistella harkitsen oikeasti rikosilmoitusta..
http://adf.ly/aVb7i sieltä vähän infoa
Jos kaiken ottaa loukkaukseksi, varmasti on vaikeaa.
Monikaan anoppi tuskin haluaa loukata, haluaa vain keskustella ja tuoda omankin mielipiteen esiin, joka minusta on sallittua ihan jokaiselle ihmiselle, olla omaakin mieltään. Sitä minun ymmärtääkseni sanotaan keskusteluksi.
Me kaikki teemme asioita varmasti monesti eri tavoin, mutta voimme myös oppia uusia tapoja toisiltamme, kun emme ota nokkiimme vaan kuuntelemme. Sitten voimme kukin itse päättää miten toimimme.
Minusta vain tuntuu, että nuoret miniät ovat arkoja ja kuitenkin haluaisivat olla kaikessa ykkösisä. Anopit ovat sitä vastoin jo elämän konkareita ja heiltä voi oppia monia asioita, niin hekin ovat elämäänsä joutuneet elämään. Hekin ovat olleet nuoria miniöitä ja silloin ei ole juuri sopinut miniän hyppiä silmille.
Jos anoppi todella sanoo pahoin ja tieten tahtoen loukkaa, voit siitä rauhallisesti ihan suoraan sanoa, että et pidä sellaisesta.
Ja sama toisinkin päin, anoppikin on ihminen, kyllä miniätkin loukkaavat anoppejaan. Jo nämä kirjoitukset ovat täällä hyvin loukkaavia sanoiltaan anoppia kohtaan.
Kun muistaa, että nämä anopit ovat olleet joskus itsekin nuoria miniöitä ja päinvastoin, silloin jo ymmärtää, että on suuri rikkaus keskustella eri aikakausien tavoista toimia ja tehdä.
Mutta teillä on kaikilla myös äidit, ottakaa myös äitinne mukaan elämään, moni äiti itkee yksin, kun hyljätään.