Olen 3-vuotiaan tytön äiti ja aina ollut hyvin vatsatautikammoinen. Jo ennen lapseni syntymää pelkäsin tautia lähes hysteerisesti, mutta nyt lapsen myötä koko homma on korostunut entisestään, jos mahdollista.
Lapseni on päivähoidossa, mutta ei ole vielä koskaan sairastanut minkäänlaista vatsatautia. Olen itse hyvin vastustuskykyinen kaikenlaisille oksennustaudeille, sairastun hyvin harvoin, vaikka lähipiirissä tautia liikkeellä olisikin, enkä ole aikuisiällä ollut kertaakaan kunnolla vatsataudin kourissa. Myöskin oksennuskynnykseni on hyvin korkea, en oksenna todellakaan helposti. En hysterisoi niinkään pelkkää ripulia aiheuttavista taudeista, mutta oksentaminen pelottaa minua. Ei sekään niin paljon, että itse oksentaisin, vaan muiden oksentaminen. Pystyn kyllä oksentamaan sitten, kun se tilanne vastaan tulee, esimerkiksi joskus juhlissa liikaa viiniä juoneena paha olo tulee helpostikin. En tässä tilanteessa kammoksu oksentamista, kun tiedän, ettei kyse ole vatsataudista. Mutta ajatus sairastumisesta tai jonkin läheisen sairastumisesta saa minut hysteeriseksi ja ahdistuneeksi. Pelkään jokaikinen päivä, että lapseni sairastuu ja oksentaa esim. tulevana yönä. Päiväkodeissa on paljon pöpöjä liikkeellä, joten jossain vaiheessa tämä varmasti tapahtuu. Tyttäreni on 3-vuotiaaksi saakka säästynyt lähes kaikilta taudeilta, mutta en usko voittoputkeni jatkuvan koko loppuelämäämme. Vaikka selvästi tyttärelläni on yhtä hyvä vastustuskyky kuin minulla, vain muutamia lenssuja sairastanut koko ikänsä aikana, niin silti luulen, että pian ensimmäiset yrjötaudit tulevat kylään meillekin.
Huolestuin tästä pelostani nyt entisestään, kun huomasin, etten uskalla viedä lastani enää tiettyihin paikkoihin sairastumisen pelossa. En uskalla mennä ystäväperheille kylään, jos siellä on muita lapsia, koska pelkään heidän tartuttavan lapseni. Välttelen julkisia leikkipaikkoja, koska niissä voi olla pöpöjä. Välttelen kutsumasta ihmisiä meille, koska he voivat tuoda mukanaan bakteereja ja tartuttaa meidät. Töissä hinkkaan käsiäni niin, että ne kuivuvat korpuiksi ja lapsenikin kädet ja jopa vaatteet pesen aina heti, kun tulemme kotiin mistä tahansa. Pidemmän päälle aika raskasta. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa toivon, ettei lapseni sairastu yön aikana. Mietin, että mitäköhän sitten teen, kun niin joskus käy? Menenkö sekaisin vai pystynkö toimimaan kuten äidin siinä tilanteessa kuuluu?
Onko täällä muita, jotka kärsisivät tästä samasta pelosta? Miten olette voittaneet pelon vai oletteko edes voittaneet? Onko vinkkejä ihmiselle, joka tästä pelosta kärsii, miten tehdä elämästä helpompaa ja kenties päästä pelosta yli?
En voi pelätä tätä loppuelämääni tai elämä tulee olemaan hyvin vaikeaa. En halua sen etenkään vaikuttavan lapseeni. Toivon, ettei lapseni koskaan alkaisi pelätä samalla tavalla, koska tuokin tarttuva tauti kuuluu vain ikävänä osana elämään, eikä järjellä ajateltuna ole edes kovin kamala asia. Pahempaakin tässä maailmassa on. Mutta eipä sitä järjen ääntä osaa kuunnella, jos on jokin fobia. Se on järjetöntä.
Haluaisin oppia elämään tämän asian kanssa, enkä aina vain pelätä ja panikoida.
Lapseni on päivähoidossa, mutta ei ole vielä koskaan sairastanut minkäänlaista vatsatautia. Olen itse hyvin vastustuskykyinen kaikenlaisille oksennustaudeille, sairastun hyvin harvoin, vaikka lähipiirissä tautia liikkeellä olisikin, enkä ole aikuisiällä ollut kertaakaan kunnolla vatsataudin kourissa. Myöskin oksennuskynnykseni on hyvin korkea, en oksenna todellakaan helposti. En hysterisoi niinkään pelkkää ripulia aiheuttavista taudeista, mutta oksentaminen pelottaa minua. Ei sekään niin paljon, että itse oksentaisin, vaan muiden oksentaminen. Pystyn kyllä oksentamaan sitten, kun se tilanne vastaan tulee, esimerkiksi joskus juhlissa liikaa viiniä juoneena paha olo tulee helpostikin. En tässä tilanteessa kammoksu oksentamista, kun tiedän, ettei kyse ole vatsataudista. Mutta ajatus sairastumisesta tai jonkin läheisen sairastumisesta saa minut hysteeriseksi ja ahdistuneeksi. Pelkään jokaikinen päivä, että lapseni sairastuu ja oksentaa esim. tulevana yönä. Päiväkodeissa on paljon pöpöjä liikkeellä, joten jossain vaiheessa tämä varmasti tapahtuu. Tyttäreni on 3-vuotiaaksi saakka säästynyt lähes kaikilta taudeilta, mutta en usko voittoputkeni jatkuvan koko loppuelämäämme. Vaikka selvästi tyttärelläni on yhtä hyvä vastustuskyky kuin minulla, vain muutamia lenssuja sairastanut koko ikänsä aikana, niin silti luulen, että pian ensimmäiset yrjötaudit tulevat kylään meillekin.
Huolestuin tästä pelostani nyt entisestään, kun huomasin, etten uskalla viedä lastani enää tiettyihin paikkoihin sairastumisen pelossa. En uskalla mennä ystäväperheille kylään, jos siellä on muita lapsia, koska pelkään heidän tartuttavan lapseni. Välttelen julkisia leikkipaikkoja, koska niissä voi olla pöpöjä. Välttelen kutsumasta ihmisiä meille, koska he voivat tuoda mukanaan bakteereja ja tartuttaa meidät. Töissä hinkkaan käsiäni niin, että ne kuivuvat korpuiksi ja lapsenikin kädet ja jopa vaatteet pesen aina heti, kun tulemme kotiin mistä tahansa. Pidemmän päälle aika raskasta. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa toivon, ettei lapseni sairastu yön aikana. Mietin, että mitäköhän sitten teen, kun niin joskus käy? Menenkö sekaisin vai pystynkö toimimaan kuten äidin siinä tilanteessa kuuluu?
Onko täällä muita, jotka kärsisivät tästä samasta pelosta? Miten olette voittaneet pelon vai oletteko edes voittaneet? Onko vinkkejä ihmiselle, joka tästä pelosta kärsii, miten tehdä elämästä helpompaa ja kenties päästä pelosta yli?
En voi pelätä tätä loppuelämääni tai elämä tulee olemaan hyvin vaikeaa. En halua sen etenkään vaikuttavan lapseeni. Toivon, ettei lapseni koskaan alkaisi pelätä samalla tavalla, koska tuokin tarttuva tauti kuuluu vain ikävänä osana elämään, eikä järjellä ajateltuna ole edes kovin kamala asia. Pahempaakin tässä maailmassa on. Mutta eipä sitä järjen ääntä osaa kuunnella, jos on jokin fobia. Se on järjetöntä.
Haluaisin oppia elämään tämän asian kanssa, enkä aina vain pelätä ja panikoida.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Käsihygienialla voi minimoida vatsataudin saannin riskia. Toinen hyvä keino hankkia vastustuskykyä on maitohappobakteerit.
Itse kuulun siihen onnelliseen ryhmään, joka ei koskaan sairastu vatsatautiin. Näin on mennyt jo yli puolensataa vuotta. Perheemme lapsista jokainen on yhden kerran elämässään saanut vatsataudin (kouluikäisenä) ja he ovat kaikki nyt aikuisia. Mieheni kuuluu myös teräsvatsaisiin.
Meidän perheessä on myös jokaisella hygieniapassi ja osaamme kaihtaa arveluttavia ruokapaikkoja. Tuosta hygieniapassikurssista voisi tehdä pakollisen oppiaineen koulussa. ;)
Kai tiedät että vastustuskyky kasvaa kun lapsi on erilaisten bakteerien kanssa tekemisissä??
Mitä enemmän välttelet paikkoja missä on pöpöjä niin sitä herkemmäksi lapsesi niille kasvaa ja esim. kouluiässä voi tulla paljon sairasteluja jos ei ole kunnon vastustuskykyä taapero ja varhaislapsuus aikana kasvanut.
Hae apua tuohon emetofobiaasi. Sitä on tarjolla.
Hei Mamma_27,
Täällä on kans yksi 3,5-vuotiaan ja melkein 2-vuotiaan lapsen äiti joka kärsii ihan samasta pelosta/kammosta ja huomaan sen hallitsevan meidän arkea, niin että itseä ottaa päähän aika tavalla. Toivon kans etten tästä kärsisi, mutta en tiedä mitä sille voin...
Pelkään kans että lapset aloittavat sen yöllä ja kuinka mä sen tilanteen hoidan... Lisäksi meillä isä reissaa paljon ja suurin pelko on se että lapset sairastuu mieheni ollessa reissussa. Minua ei oo kukaan pitämässä kasassa jos tää tilanne tulee eteen kun varmasti hysterisoin...
Itse asiassa sain illalla viestin että hoidossa hoitotädin mies oli alkanut vaprusparviesityksen eilen illalla ja lapset meni mummalle ja taitavat tämän koko viikon pysyä sieltä pois koska sielä on hoitajallakin 4,5 ja n. 2-vuotias lapsi itsellä. että tuos nyt menee että kaikki se on käynyt läpi karenssiaika... Koska sinne tohtii tämmönen vautsatautikammoinen viedä lapsensa hoitoon... 2 viikpn päästä? Huvittais pitää ens viikonkin pitää lapset sieltä pois etteivät saa tautia mistään pinnoilta :( Tää on niin sairaan sairasta tää pelko, että tiedän monen ravistelevan tälle päätä, mutta ei tämä oo itsellekkään helppoa, itseasiassa tosi raskasta nämä talvet on alkanut olemaan. Mä kans hinkkaan lasten käsiä ja annan maitohappoja ja muitakin vitamiineja. Aamuisin saavat maitohappotabletit ja iltaisin laitan puuron joukkoon puolikkaat ProbioottiPlus-maitohappo kapselista.
Tiedän ettei mekään voida ikuisesti tätä kiertää, jossain kohtaa varmasti kapsahtaa toikin tauti meille. Viime taudista on aikaa 3 vuotta, (sitä edellistä 8 vuotta) esikoinen oli silloin 7 kk, mutta säästyi silloin. Minä ja mies oltiin. Mies toki lievemmin kävi vessas 2 kertaa ja minä varpusparveineni, onneksi ei tarvinnu silloin oksentaa ja sen jotenkin kärsikin vaikka 14 tuntia se kesti :( Mutta ei tuokaan hääviä todellakaan ollut :(
Itsellä oli jo ennen lapsia kammo ja pahentunut lapsia saadessa. Itsellä kammoisuus taitaa tulla lapsuudesta kun sairastin tosi rajun oksennustaudin jossa pyörtyilin ja oksensin ja ripuloin monenmonta tuntia...