Menipä se vuosi äkkiä et ei oikein ehtinyt tajuta edes. En ole tehnyt mitään järkevää tänä vuonna ja ens vuosi menee kai samaa rataa. Töitä kun ei saa niin ei ole oikein mitään järkevää tekemistä. Töitä minä kyllä hain mutta pääsin vain 2 kertaa haastatteluun ja sanoin että teen vaikka ilmaiseksi töitä mutta ei kelvannut sekään. Osaamisesta se tuskin oli kiinni on aika hyvät paperit kuitenkin.
Mitähän sitä ensi vuonna keksis kun ei saa töitä ja opiskelu ei kiinnosta yhtään.
Mitähän sitä ensi vuonna keksis kun ei saa töitä ja opiskelu ei kiinnosta yhtään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No jaa... Enpä tiedä olenko minäkään mitään järkevää saanut aikaiseksi, vaikka töissä käynkin. Tunnen tekeväni arvotonta työtä ja työpanokseni on kenen tahansa korvattavissa. Teen työni robottimaisesti ja lähden kotiin, yksinäisyyteen. Työyhteisön porukkaan en tunne kuuluvani. Olen siellä ulkopuolinen, niin kuin kaikkialla muuallakin.
Pitäisi kuitenkin jaksaa vielä 20 vuotta painaa duunia. Tai jos riittää sekään, kun eläkeikää nostetaan koko ajan.
Työtä ei kannata tehdä jos on yksinäinen. Sitä kuitenkin alkaa vihaamaan sitä työtä ja itten siitä ei tule mitään. Ota siis remmosti ja loparit. Minä tein 12 v töitä putkeen ja en saanut mitään.
Totta. Vihaan jo nyt työtäni, koska pelkkä ihmisten keskellä oleminen on yhtä tuskaa, joka sekunti. Tuskaa, koska en kuulu porukkaan. Tekohymyn pitäminen sattuu poskilihaksiin ja silloin tällöin suusta livahtaa vihainen kommentti turhan lässyttäjille, pätijöille, narsisteille ja kiusaajille. Yleensä saan pokan pidettyä läpi työvuoron, tosin se sattuu.
Pakko painaa kuitenkin kun on asuntovelka.
VIhaatko myös iitseäsi. Jos et ole sinut itsesi kanssa, niin hengit ulospäin negatiivisuutta. Kyllä tittenkin kannattaa käydä töissä: antaa rytmiä elämään ja myös kyllähän rahallakin saa asioita.
Toivon aloittajalle työteliäämpää tulevaa uutta vuotta. Itse voisin jäädä jo työn sivuun.
Minä vihaan aikaisia aamuherätyksiä. Ja valehtelisin, että jokainen työpäivä on mukava, ei ole. Enimmäkseen kuitenkin tykkään työstäni. Mutta niinäkin huonoina päivinä olen tosi onnellinen siitä, että on työpaikka mihin mennä. Olen ollut työttömänä, pisimmillään toista vuotta, ja menin silloin henkisesti tosi huonoon kuosiin. Vuorokausirytmillä ei juuri ollut merkitystä, olin aina väsynyt ja vetämätön, vaikka nukuin varmaan yhteensä 12 tuntia vuorokaudessa. Viikonloput eivät erottuneet mitenkään arkipäivistä, ei ollut juhlapyhiä tai lomia mitä odottaa... kaikki oli yhtä ja samaa ajantappamista. Mistään ei saanut onnistumisen kokemuksia ja siitä seuraavaa hyvää mieltä, itsetunto painui nollalukemiin. Ja saattoi mennä useita päiviä, etten puhunut muille kuin kaupankassalle.
Vaikka nyt on ollut ajoittain tosi stressaavakin syksy ja lasken jo aamuja joululomaan niin silti en vihaa työtäni. Sitten kun se joululoma alkaa niin on todella ihana tietää, että saa pari viikkoa levätä ansaitusti. Kevään kiireitä aletaan murehtia sitten loppiaisen jälkeen.
Siis valehtelisin, jos väittäisin että jokainen työpäivä on mukava.