Onko oikeasti Jumalaa?
Maailmassa on paljon epäkohtia. Voiko tämä kaikki olla suunnitelmallisen työn tulosta?
Raamatun mukaan kaikkitietävä Jumala luo kaiken, mitä maailmassa on. Hän antoi ihmisille lupauksen Jeesuksesta, mutta tätä ennen ihmisten pitäisi uhrata varsin mielivaltaiselle Jumalalle eläimiä kelvatakseen tälle. Jumala lupasi kerran rikkoa Käärmeen pään. Hänelle sopii kuitenkin vallan mainiosti ajatus, että tämä käärme saa vaikuttaa keskellämme. Ja Jumala sallii myös sen, että enemmistö joutuu sinne paikkaan, minne hän ei kuitenkaan kenenkään haluaisi joutuvan!
Voiko olla jakomielisempää Jumalaa?
Yhtä kaikki, raamattu in ihmisten järkeilyn tuotosta. Pahuutta, kun emme mitenkään voi kieltää. Sitä on kaikkialla. Jos tässä olisi hivenkään suunnitelmallisuutta, eläisimme varmasti jo valmiiksi paratiisissa. Jo raamatun ensilehdiltä saamme huomata, että eihän tuo Jumala ollutkaan kaikkitietävä. Hänenhän piti luoda ihmisestä iankaikkisuusolento suoraan paratiisiin. Ja jännää, ihmiset lankesivat. Rangaistukseksi yhestä olemattomasta ompusta (miksi Jumalan piti luoda tällaisen puun sinne?) hän päätti tehdä ihmisestä kuolevaisen ja antoi näille synnytyskivut. Että tätä ennenkö ihmisen ei olis pitänyt kipuja tunteman synnyttäessä?
Raamattu itse kumoaa itsensä monessa kohtaa.
Sen kertoma Jumala toimii hyvin mielivaltaisesti, eikä tämän Jumalan, etenkään vanhanliiton Jumalan toiminnassa ole yhtään mitään tolkkua.
Jos Jumala on, se ei kyllä ohjaa enää tätä kaikkeutta millään tavalla. Jos Jumala on, se ei todellakaan ole kaikkitietäväinen ja viisas. Jumala on lähinnä narsistinen olio, joka nauttii siitä, että iso osa joutuu kärsimään, minä mukaan lukien.
Jos minä kärsimysteni alla päätän lopettaa päiväni, Jumala palkitsee minut siitä iankaikkisella tulella. Näin meille rauhanyhdistyksillä kalliisti saarnattiin...
Onko tämä Jumalan rakkautta?
Mielestäni emme voi koskaan tietää, mikä tän kaiken elämän tarkoitus on, vai onko sitä lainkaan. Jos minun kärsimykseni tästä vielä kovin pahenee, niin voin kyllä hoitaa itteni pois. En jaksa uskoa, että sen seurauksena iankaikkiseen tuleen joutuisin!
Maailmassa on paljon epäkohtia. Voiko tämä kaikki olla suunnitelmallisen työn tulosta?
Raamatun mukaan kaikkitietävä Jumala luo kaiken, mitä maailmassa on. Hän antoi ihmisille lupauksen Jeesuksesta, mutta tätä ennen ihmisten pitäisi uhrata varsin mielivaltaiselle Jumalalle eläimiä kelvatakseen tälle. Jumala lupasi kerran rikkoa Käärmeen pään. Hänelle sopii kuitenkin vallan mainiosti ajatus, että tämä käärme saa vaikuttaa keskellämme. Ja Jumala sallii myös sen, että enemmistö joutuu sinne paikkaan, minne hän ei kuitenkaan kenenkään haluaisi joutuvan!
Voiko olla jakomielisempää Jumalaa?
Yhtä kaikki, raamattu in ihmisten järkeilyn tuotosta. Pahuutta, kun emme mitenkään voi kieltää. Sitä on kaikkialla. Jos tässä olisi hivenkään suunnitelmallisuutta, eläisimme varmasti jo valmiiksi paratiisissa. Jo raamatun ensilehdiltä saamme huomata, että eihän tuo Jumala ollutkaan kaikkitietävä. Hänenhän piti luoda ihmisestä iankaikkisuusolento suoraan paratiisiin. Ja jännää, ihmiset lankesivat. Rangaistukseksi yhestä olemattomasta ompusta (miksi Jumalan piti luoda tällaisen puun sinne?) hän päätti tehdä ihmisestä kuolevaisen ja antoi näille synnytyskivut. Että tätä ennenkö ihmisen ei olis pitänyt kipuja tunteman synnyttäessä?
Raamattu itse kumoaa itsensä monessa kohtaa.
Sen kertoma Jumala toimii hyvin mielivaltaisesti, eikä tämän Jumalan, etenkään vanhanliiton Jumalan toiminnassa ole yhtään mitään tolkkua.
Jos Jumala on, se ei kyllä ohjaa enää tätä kaikkeutta millään tavalla. Jos Jumala on, se ei todellakaan ole kaikkitietäväinen ja viisas. Jumala on lähinnä narsistinen olio, joka nauttii siitä, että iso osa joutuu kärsimään, minä mukaan lukien.
Jos minä kärsimysteni alla päätän lopettaa päiväni, Jumala palkitsee minut siitä iankaikkisella tulella. Näin meille rauhanyhdistyksillä kalliisti saarnattiin...
Onko tämä Jumalan rakkautta?
Mielestäni emme voi koskaan tietää, mikä tän kaiken elämän tarkoitus on, vai onko sitä lainkaan. Jos minun kärsimykseni tästä vielä kovin pahenee, niin voin kyllä hoitaa itteni pois. En jaksa uskoa, että sen seurauksena iankaikkiseen tuleen joutuisin!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen jutellut epäilyksistäni puhujien kanssa, sekä muiden uskovaisten kanssa. Uskomiseni on ollut melkoista rimpuilua viimeisten vuosien ajan. Mun joitain ajatuksia ei olla ymmärretty. Ollaan näytetty jopa ulko-ovea ja se on syönyt mielenterveyttäni. On ollut hyvin raskasta huomata, miten tuomitsevasti jotkut suhtautuvat minuun, kun olen epäileväisellä kannalla. Sain joitakin aikoja sitten uskolleni vahvistusta, kun eräs puhuja niin hyvin osasi perustella raamatulla minulle, miksi tämä usko on oikea. Sitten toinen puhuja tuomitsi tämän puhujan vääräoppisena, tai vähintäänkin sivuraiteelle joutuneena, kun hänen katsomuksensa on muka niin tieteellinen. Ota tässä selvää, kuka puhuja on enemmän oikeassa opissa, kun opetuksiakin tuntuu tänä päivänä olevan niin erilaisia. Painotuserot eivät tavalliselle seuroissa kävijälle aina erotu, mutta keskusteluissa ne tulevat esiin. Todella raskaasti otin sen, kun minut tuomittiin epäuskoiseksi, kun uskon dinosaurusten olleen maan päällä joskus. Muutenkin, kun olen niin kovin epäilevä kaiken suhteen, ei tuntunut helpolta se, kun minulle osoitettiin eriseurakorttia. Minun on hyvin vaikeaa uskoa siihen, että joku Jumala ylittää kaiken luonnonlait ja voi tuosta vain täysin tyhjästä luoda vaikka lohikäärmeen. Tällä tavoin harvat vl:tkään enää uskoo.
Jumala on paha ja ilkeä. Hänelle on kaikkein tärkeintä oma kunnia ja kiitos. Ihmiset hän heittää tulijärveen kidutettaviksi ikuisiksi ajoiksi taukoamatta.
Maailmasta hän on luonut epäoikeudenmukaisen ja sairaalloisen.
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.
Unohda uskonto, raamattu, kaiken maailman uskonnolliset auktoriteetit mukaanlukien vl-liike ja tee elämästäsi mielenkiintoista ja mahdollisimman mukavaa. Sitten ei tarvitse katua elämätöntä elämää, jonka olet elänyt toisten mieliksi.