Mua kiusataan sen takia, kun isäni on kuollut. Isäni kuoli siis n. puoli vuotta sitte ja nyt koko syksy mua on kiusattu. Mua on nimitelty esim. orvoksi ja pojat sanoo et se oli hyvä kun mun isä kuoli. Monesti meen koulupäivän aikana itkemään vessaan kun on niin paha olla. Haluisin et ees yhtenä päivänä saisin mennä hyvin mielin kouluun ja tulla myös hyvin mielin kotiin. Opettajalle en kerro, koska muuten se kiusaaminen pahenee. Haluisin sanoa jotain niille kiusaajille mut aina kun ne sanoo mulle jotakin nii yritän vaan tuskissani pidätellä itkua, koska kaipaan tosi paljon mun isää. Mä en tiedä kuinka kauan kestän tätä enää koska mul on muutenkin niin rankkaa ja sitten vielä kiusataan. Voiko joku antaa jotain neuvoja?
En jaksa enää.
brokenheart
286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi jumankauta, ihan sairas koulu. Siis joku idiootti kehtaa kiusata tuollaisesta aiheesta? Siis mitä helvettiä? Sano niille vaikkapa että "hirttäkää ittenne, ei tuollaisten hävyttömien paskiaisten ole oikeus elää". Mua nyt suututti tää nii paljo että mua ei kiinnosta vaikka oikeesti joku niistä (tai kaikki) löytyisi metsästä hirtettynä. Vaiha kouluu. Tee itelle palvelus ja vaiha kouluu.
Siis miten oikeesti ihmiset kehtaa olla noin hävyttömiä ja törkeitä? Sano niille tuo ihan suoraan.
Pieksäisin nuo kakarat heti jos näkisin.
Joo, olet joutunut vammaisten kanssa samaan kouluun. Sinun isästä ja niiden äklöpapoista ei voi puhua samana päivänäkään. Niitä ei ole kukaan kasvattanut, joten niitä voi todella sanoa isättömiksi ja äidittömiksi. Eipä ihme, että kadehtivat toisilta hyvää suhdetta vanhempiin. Ne on epäterveitä, sinä taas terve. Ette sovi yhteen.