Jos kuolisit tänään.

Pitäisi lopettaa se loskan heitto puolin ja toisin.

Kuolen tänää tai myöhemmin, sen tiedän että melkein kaikki vl:llät tuomitsisivat helvettiin niin että humina

Parannuksen saarnaa, aivan kuten Jeesus on käskenyt.

Luuk. 24:46-49

"46 Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
48 Te olette tämän todistajat.
49 Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta."


Monilla on väärä käsitys rakkaudesta, mutta Jumalan rakkaus iloitsee yhdessä touuden kanssa. Hallelujaa!

http://www.youtube.com/watch?v=2LjvunShfwY

Saarnaisin synnin synniksi niin kuin tähänkin saakka, ja julistaisin katuville evankeliumia Jeesuksessa kristuksessa.

Armo ei kuulu niille syntisille jotka eivät sitä ano, eivätkä ole armon tarperessa.

Tavallaan just ahdistaa kun koko maailma on parin näppäimen päässä, netistäkin löytää ihan liikaa kaikkea. Oon just miettinyt et missä ihmeen pumpulissa sitä pitäis elää et vois hyvin. Kun tavallaan tekis mieli tehdä jotain mut tuntuu et ei vaan pysty, jo kouluun meneminenkin on välillä ihan tarpeeksi haastavaa muutenkin eläminen ylipäätään. Tuntuu et keltään ihmiseltä ei saa mitään, kaikki vaan vaatii multa sitä jotain vähää mitä mulla on. Kyrsii. ärsyttää mun laiskuus kun tekis mieli tehdä jotain ja ssan ehkä jopa päätettyä et nyt teen jotain, niin sit lösähdänkin pelaamaan tietsikalle pasianssia... Sitä vaan etsii ja etsii mutta hyvin harvoin mitään löytää, paitsi entistä pahempia umpikujia. Oon ollu tosi masentunut ja ikävä henkilö ja senkin kanssa oon tehnyt paljon töitä et tavallaan tosi hieno juttu et oon tässä mut silti ei tunnu miltään. Jotain kun selvittää/pääsee eroon niin tulee entistä pahempia vaikeuksia. Enkä nyt tod. haluais ruveta masentumaan/olemaan ikävä ihminen, oon ollut sitä ihan tarpeeks. Ehkä pitäis vaan jotenkin olla, mut tuntuu et ei vaan pysty. Sit vaan ihailen ihmisiä jotka tekee asioita, ois niin kiva, mut sit tuntuu et kaikki ihmiset jyrää mut heti kättelyssä tai välillä puhunkin niin sekavia/omiani ettei sitä kukaan ymmärrä. Ei oo helppoa tämmönen elämä, mutta tsemppiä kaikille kuitenkin.

En ymmärrä aivan aloittajan kysymystä. Miksi lähestyvä kuolema muuttaisi järjellisesti ajattelevan ihmisen mielipidettä? Ei järkevä ihminen niin toimi, että rakentaisi mielipiteensä tai vakaumuksensa vain hyvän päivän varaan. Erittäin hassu kysymys.

Olen ollut vakavasti sairas ja on ollut hetkiä, jollon elämäni jatkumisesta ei ole ollut suuria odotuksia. Silti olen aina ajtellut esimerkiksi vl-sukulaisistani ja heidän vakaumuksestaan ihan samalla tavalla: he ovat eksyksissä. He ovat eksyneet ihmisen itse itselleen rakentaman uskonopin lumoihin.

Varmaankin kertoisin selväsanaisemmin ajatukseni hoitokokoustolloudesta jos tällä tollopalstalla olisin, mutta myös hihhuluudesta ylipäänsä...

Tietenkin tilanne ja ajatus voisi olla ihan eri ja Luoja antaisi muuta sanottavaa.

Mutta tilannehan on se, että kuolema on aina läsnä. Miksi siis odottaa huomista, vaan olla rehellinen jo tänään.

Jos elää rehellisesti lakien mukaan. Miksi pitää alvariinsa pyytää syntejä anteeksi ?Uskoo mitä uskoo, mitä se kellekkään