Itselläni on koko ajan valinnanvaraa, vaihtoehtoja. Telkkaria en juuri ole katsonut. Se aika koittaa, kun pötköttelen sängyssä selälläni ja huidon käsilläni ja jaloillani kuten vauvat, jotta lihakset vähänkin pysyisivät voimissaan. Voin sanoa, että toistaiseksi on ollut hyvää onnea.
Elätkö itse vai katsotko, kun muut elävät?
onnellinen123
22140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jatkukoon onnesi edelleenkin!
Enimmäkseen katson kun muut elävät. Pakosta. Jos itse yritän elää, tulee aina joku joka tuhoaa kaiken.
Näin http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288630533043.html#comments-anchor minulle ei toki ole koskaan käynyt. Ei siihen aikaan syntymäpäiviä juhlittu. Tuskin edes huomattiin kotipiirissä.
Vähän ohi aiheen, mutta kuitenkin.
Jouduin joskus lähtemään yhdestä työpaikasta pääasiassa asuntotilanteen mahdottomuuden takia. Esimies järjesti lähtöjuhlat ja juomaakin oli ollut runsaasti. Minua ei juhliin kutsuttu enkä siis niihin mennyt.
Muutamia juopuneita juhlijoita kuskasin autollani muutamien kymmenien kilometrien päähän juhlien jälkeen. Tuskin "piikkiä" huomasivatkaan.
Onnellinen 123
Meissä on vähän samallaista vikaa, kun huidotaan käsin ja jaloin, mutta sillä erolla että minä huitelen latialla.
Se on tapa joka on pettämätön päivittäinen tapaus.
Kukin elää laillaan. Niillä edellytyksillä, jotka syntymässään sai, ja niillä, jotka elämä on antanut säilyä.
Onneni, että saan elää vain omaa elämääni.
Minunkin päivät on työtä ja touhua täynnä,
olen ikikiitollinen keskusairaalan silmäosaston väelle
näkökyvyn palauttamisesta, saan tehdä käsitöitä ja lukeakin voin.
Monenmonta hanketta munkin elämässä kariutui kun jossain elämänvaiheessa
oli semmoinen tuntu, että elää vain joittenkin pelkkien tuhovoimien armoilla
mutta jos sitäkin vaihetta vois kutsua joksikin mitä tarvitaan henkisen kasvun
ja ihmisten ymmärryksen lisäämiseksi, niin ei keskeneräisten pilvilinnojen
romahtamista enää sure.
Joulukuun hämärä saa sytyttelemään kynttilöitä edesmenneiden omaisten ja ystävien muistoksi.
Olen sivusta katsoja, elin puolisonkanssa yli viiskymmentä vuotta, eipä tullu opeteltua avioliiton ulkopuolista elämää,
joten olen jääny yksin kun puoliso kutsuttiin taivaankotiin,
katselen sivusta ihmisten iloa, suruaja muuta elämää,
olen elävänä kuollu,
kuolleena kuljen
joukossa teidän
elämä kulkee ohitse mun
aikoinaan kirjoittamani runo ,, yx-puskasta,
"Kuolleena kuljen
joukossa teidän
elämä kulkee ohitse mun
elämällä kiire
mutt`miski ja minne
ei huomaa
tien päässä kuolema on "
Etkö oo tajunnut,että luopua pitää pikkuhiljaa kaikesta? Saithan elää 50 vuotta puolisosi kanssa, joku ei löydä koskaan sopivaa kumppania. Itselläni ei ole unelmia, mutta on ihania muistoja. Nekin ovat elämää.
Minulla ei ole yhtään ihanaa muistoa.
Ne muistot mitä vielä on, haluaisin unohtaa. Kaikki.
Nim. Kaikki on suuri
Miten katkeran elämän sait
mitä elämältä oikein hait
kukin oman tiensä kulkee
ja onnenkipinät syliinsä sulkee
Miksi murheita mukanaan kantaa
ne vain katkeran mielen antaa.
Pois siis mieli matala
onni on silloin hatara
Että oli hyväntuulen juttu tuo monican runo :DDDD sait purskahtamaan nauruun,,,,,
Pois siis mieli matala
onni on silloin hatara :DD... tulee ihan mieleen Kieku ja Kaiku
aikanaan, " on elo aivan katala!
terve
MIKSI haluaisit unohtaa ?
Kaikki ihmiset kokee jokinasteisia pettymyksiä elämässä, valitettavasti haavoitettuja tunteita ei voi unohtaa vaikka kuinka haluaisi,
ne raastaa ja kipuilee hautaan asti,
pettymysten ja kipeitten asioitten kanssa on vain pakko elää, ainoa keino yrittää lievittää pahaaoloaan, on hakeutua ihmisten pariin ja erilaisiin harrastuksiin,
tietenki tiesit sen jo itsekkin,
meitä särkyneitä sieluja on paljon muitaki jos se sinua edes hiukan lohduttaa,
No olipas mukava lukea, kun sai sinut mukavalle tuulelle, tuo pieni runoni !
Ystävät on kuin tähtiä.Vaikka et aina näe heitä, tiedät heidän olevan jossain.
Kirjoita sydämees, että jokainen päivä on vuoden paras päivä..
On muutakin kuin Tunteita jotka tuoksahtaa Emmerdale .
on Salkkarittii
Kyllä minä elän ja siksi että voin katsella muita, ja vertailla kummalla on paremmin asiat, eikös se niin pidä tehdäkin.
Eletään ja kannustetaan toisiakin elämään.
Näinkö ovat näkyleivät. Toiset elää suhtkoht turvattua elämää, työttömät, eritavoin sairaat tai muuten vähäosaiset joutuvat elämään niillä emmeillä mitkä heillä on. Ihanneyhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi hyvin ei ole vielä toteutettu.
Kovat markkinatalouden lait tiputtavat monia oppilaita kyydistä jo ala-asteilta alkaen. Tällaisena lama-aikana nuorten on vaikea työllistyä. Syrjäytyneitä nuoria kehkeytyy jokaiselle ikäluokalle.
Näin tulee olemaan jatkossakin. Meidän ikäisemme ihmiset saivat elää ja kartuttaa eläkettään hyvän työllisyystilanteen vallitessa. Hiljaisinakin aikoina kortistopäiviä tuli vähän. toisin on nykyään. Valitettavasti.
Minusta kenenkään elämää ei kannata halveksua.
Kukin elää tavallaan. Joku elää koko elämänsä vuoteessaan, silti eläen.
Olisihan se kuuluminen jos telkkari edes pienen päivityksen toisi sinunkin elämääsi. No toopena on helppo olla, ethän sitä itse huomaa ja muut välttelevät sinua heh heee
jankutukseen! Kaikki silti ei tule koskaan samanlaiseksi, herran kiitos!
Kun ME olimme nuoria ei ollut työttömyys päivärahaa, muistan se päivän kun radiosta uutisten luikija kertoili ääni väristen kuinka eläkkeet ovat nyt tulleet.
En ymmärrä tuollaista vastausta jonka *puskamerkintöjä 1* on kirjoittanut?
Me elämme, te elätte ja he elävät tässä kattava vastaus mokomalle tonkijalle,
täällähän kysyttiin otsikolla Elätkö itse vai-----?
No. Aloittajahan tavallaan kyseenalaistaa toisenlaisen elämän, sen telkkarillisen. Toki toivottaa sitä herran armoo toisillekin, mukamas. En haluais elää ilman töllää.
Siitä vihjailin, ett miten sitä hyvää elämää viettää ellei erinäisistä syistä johtuen ole olosuhteita, puitteita siihen. Joku vinoilee toisin; itken mieluummin Rolls Roicessani kuin ladakassa.