Minä entinen vauhtimimei mimmi....innostuin joka asiasta....touhusin ja siivoilin liiankin kanssa......nyt 49 vuotiaana......ei vaan huvita.......ei mikään ennen kuin on pakko.Sitä on kuin "tulehen tuijottaja"........
Onko tuttuja tunteita??........Menkat seilanneet 2-3 vuotta miten sattuu....oli jo puoli vuotta pois,palatakseen takaisin.
Kilpirauhasarvot ok......kun lääkityksellä olen sen suhteen.
Sitä voisi päivät katsella ikkunasta pihalle tekemättä mitään kun ei vaan saa aikaiseksi mitään.......
Olotila suurinpiirtein näin....elämä kulkee.....minä en......Toisaalta en tunne olevani masentunut vaan mikään ei vaan nappaa........Mitään ei viitsisi aloittaa ennen kuin on pakko.....
Onko tuttuja tunteita??........Menkat seilanneet 2-3 vuotta miten sattuu....oli jo puoli vuotta pois,palatakseen takaisin.
Kilpirauhasarvot ok......kun lääkityksellä olen sen suhteen.
Sitä voisi päivät katsella ikkunasta pihalle tekemättä mitään kun ei vaan saa aikaiseksi mitään.......
Olotila suurinpiirtein näin....elämä kulkee.....minä en......Toisaalta en tunne olevani masentunut vaan mikään ei vaan nappaa........Mitään ei viitsisi aloittaa ennen kuin on pakko.....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä hyvinkin tuttu tunne. Toisinaan se ottaa päähän tosissaan, mutta minkäs teet kun mikään ei edes tunnu kiinnostavan ja juuri noin sitten vasta kun on pakko niin ne tehdään. On hieman kuin kaikki olisi jo nähty ja koettu ei ole mitään uutta eikä jaksa kiinnostua yhtään mistään.... Elämä on aika tylsää! En minäkään koe olevani masentunut, mutta sitä vain on.
Se että kilpirauhasarvot ok-ei kerro koko totuutta.Joskus vajaatoimtalaisella pitää mennä lääkityksellä melkein liikatoiminnan rajapinnalle että vointi on ok.Toki myös vaihdevuodet voi tehdä tuota..nukutko hyvin ja syvää unta vai heräiletkö jatkuvasti esim hikoilun takia tms?Onko ylipainoa?
Arvot hyvät tsh 0.40....t4v 19......Nukun hyvin...en ole ylipainoinen jne ....enkä edes hikoile....kaikkia muita oireita kyllä riittääkin.....Hermot saa pidettyä aika hyvin kurissä vahvalla b-vitamiinilla(neurobion).....mutta ihmeellinen jännitteneisyys puskee pintaan välillä vaikka ei ole mitään syytä .....no....onneksi ahdistuneisuus on aika hyvin helpottanut.Mitään hormonihoitoja en käytä kun en voi.....jalassa oleen vertulpan vuoksi.
Lähinnä suuresti vaan ihmettelen sitä että sitä entisen ajan innostunutta olotilaa jostain asiasta ja jonkun uuden asian riemun tunne ym...ym.....on tunnetasolla lähinnä että "jaa".......Paljon tykkään suunnitella kaikkea mutta toteutus on jo toinen seikka.....eli silloin iskee se aloitekyvyttömyys ja asioiden siirtely......Nuorempana joskus kuulin että keski-ikä olisi seesteistä aikaa.....en kyllä toivonut sen olevan näin seesteistä !!!
Jos se yhtään lohduttaa, voin kertoa, että pahin saamattomuus ja se, ettei mikään kiinnosta, menee ohi. Minun vaihdevuosieni alkamisesta on reilut kuusi vuotta, ja nykyisin pystyn taas innostumaan asioista niin kuin nuorempana, mutta toisaalta en hermoile enkä hötkyile enää. Kaiken ehtii tehdä rauhallisemminkin, ja jos ei ehdi, ei se maailmaa kaada.
Jaksamista kaikille!
Piilomasentunut? Elämä muuttu ja itsekin muuttuu..
Ei oikein masennukselta tunnu......olen niitä oloja käynyt nuorempana läpi ja tunne ei ole sama......enkä ole väsynyt.Ei vaan ole samaa kipinää elämässä niin kuin ennen.....edes miehet ei kiinnosta....siks tässä sinkkuillaan jo yhdeksättä vuotta.Toisaalta on hyvä ettei kenenkään tarvitse riutua rinnalla kun seksihalutkin on ties missä.
Näin se menee. Minulla tuo saamattomuus on vähän kausittaista. Hormonilääkitys on ollut vuosia mutta siitä huolimatta. Joskus vanha puuhakas minä iloisine luonteineen onneksi löytyy ja joskus on kiva vaan maata peitoissa ja katsella teeveetä.
Parisuhderintamalla välillä meinaan ottaa eron ja välillä rakastan:)
Enimmäkseen olen kotona ja käyn töissä. Mitään maata mullistavaa ei tapahdu enää. Käytän kodinhoitoon entistä enemmän aikaa kun oikein muuta mielenkiintoista ei elämässä ole. Miesystäväkin on jotenkin passiivinen kaikessa ja sekin välilä masentaa.
Onneksi on lapsenlapsi josta saan paljon iloa ja purettua häneen hellimisviettiäni.