"Vetoomus jälleen vl-lasten vanhemmille
Kirjoittanut: Jere M, 18.9.2004 klo 16.27
Niin, ensinnäkin osoittaa hienoa paneutumista työhösi se, että vaivauduit tälle palstalle kysymään asiaa! - Minä en siis ole vl, mutta olen koko kouluaikani sitä ollut. Puhun siis kokemuksesta.
Ensinnäkin vl-lapsi haluaa noudattaa kaikin keinoin niitä neuvoja, joita vanhemmat ja muut uskovaiset heille antavat, ja joita he rivien välistäkin lukevat. Miksi sanoin kaikin keinoin? Siksi, että jos he eivät näitä ohjeita noudata, vaihtoehtona on helvettiin joutuminen. On ulkopuolisen aika vaikea käsittää, kuinka vakavassa tilanteessa lapsi on! Helvettiin joutuminen (jos tekee syntiä ja väärin) ei ole lapselle mikään metafora. Se mahdollisuus on totista totta, konkreettisesti.
Niin, mitä ne "kaikin keinoin" -keinot sitten ovat. Muistan itse tilanteen yläasteelta. Oltiin lähdossä katsomaan teatteriesitystä (tai elokuvaa, en muista kumpaa). Pyysin rehtorilta ovensuussa lähtöhälinässä, että saanko jäädä pois? Rehtori ei antanut lupaa! Minulle tuli hätä! Valehtelin, huom! siis valehtelin, että minulla olisi asioita, joita minun pitäisi päästä hoitamaan! Rehtori ehkä tässä vaiheessa ymmärsi asian ja suostui. Huomaatteko, minä lapsena olin valmis valehtelemaan (=synti), ettei minun tarvitsisi osallistua tuohon elokuva/teatteriesitykseen. Olin mieltänyt lapsena vanhempieni opetuksesta elokuviin/teatterin menon niin suureksi synniksi, että valehtelin, ja en edes myöhemmin tuntenut minkäänlaista syyllisyytä tuosta valheesta. Olin vain onnellinen, että vältin tuon esitykseen osallistumisen.
Niin, koulu on täynnä kauhun paikkoja vl-lapselle. Näitä ovat mm. juuri nuo teatteri- ja elokuvaesitykset, television katsominen (useissa tapauksissa), liikuntatuntien tanssinopetus, esim. koulutehtävät, jotka liittyvät television katseluun, keskustelu, joissa muut oppilaat puhuvat televisio-ohjelmista, TV-ohjelmista puhuminen tunnilla (jos liittyy esim. johonkin aiheeseen), kesälomamatkoista kertominen (oltiin suviseuroissa) jne. jne.
Niin vähintä mitä te vl-vanhemmat voitte lapsenne hyväksi tehdä, on keskustella opettajan kanssa etukäteen ERITTÄIN yksityiskohtaisesti, mikä on sallittua ja mikä ei ja lisäksi, miten kussakin tilanteessa on lapsen kannalta paras tapa toimia.
Minä vetosin teihin, vl-vanhemmat, jo tuossa aloittamassani masturbaatiokeskustelussa. Minä vetoan teihin myös tässä asiassa. Muistakaa, että asettamalla rajoituksia lapsenne osallistumiseen eri koulun tapahtumiin, te asetatte lapsenne hartioille samalla myös sellaisen taakan, jota lapsen on erittäin raskas kantaa. Miettikää tätä, kun kiellätte lastanne osallistumasta esim. juuri elokuva- ja teatteriesityksiin!
Ja tiedättekö vl-vanhemmat! Minä, aikuinen mies, itkin, tätä kirjoittaessani! Niin syvältä nämä asiat minua koskettavat. Minä en löpise tällä palstalla huvikseni. - Minä koen sen Jumalan ihmeeksi, että minä en tällä palstalla hauku teitä, vaan yritän auttaa ja kirjoittaa rakentavasti. Ehkä elämän kova koulu on minua opettanut, että viha ei ratkaise mitään. Se on nähty niin monessa muussakin asiassa tällä armaalla maapallollamme."
Kirjoittanut: Jere M, 18.9.2004 klo 16.27
Niin, ensinnäkin osoittaa hienoa paneutumista työhösi se, että vaivauduit tälle palstalle kysymään asiaa! - Minä en siis ole vl, mutta olen koko kouluaikani sitä ollut. Puhun siis kokemuksesta.
Ensinnäkin vl-lapsi haluaa noudattaa kaikin keinoin niitä neuvoja, joita vanhemmat ja muut uskovaiset heille antavat, ja joita he rivien välistäkin lukevat. Miksi sanoin kaikin keinoin? Siksi, että jos he eivät näitä ohjeita noudata, vaihtoehtona on helvettiin joutuminen. On ulkopuolisen aika vaikea käsittää, kuinka vakavassa tilanteessa lapsi on! Helvettiin joutuminen (jos tekee syntiä ja väärin) ei ole lapselle mikään metafora. Se mahdollisuus on totista totta, konkreettisesti.
Niin, mitä ne "kaikin keinoin" -keinot sitten ovat. Muistan itse tilanteen yläasteelta. Oltiin lähdossä katsomaan teatteriesitystä (tai elokuvaa, en muista kumpaa). Pyysin rehtorilta ovensuussa lähtöhälinässä, että saanko jäädä pois? Rehtori ei antanut lupaa! Minulle tuli hätä! Valehtelin, huom! siis valehtelin, että minulla olisi asioita, joita minun pitäisi päästä hoitamaan! Rehtori ehkä tässä vaiheessa ymmärsi asian ja suostui. Huomaatteko, minä lapsena olin valmis valehtelemaan (=synti), ettei minun tarvitsisi osallistua tuohon elokuva/teatteriesitykseen. Olin mieltänyt lapsena vanhempieni opetuksesta elokuviin/teatterin menon niin suureksi synniksi, että valehtelin, ja en edes myöhemmin tuntenut minkäänlaista syyllisyytä tuosta valheesta. Olin vain onnellinen, että vältin tuon esitykseen osallistumisen.
Niin, koulu on täynnä kauhun paikkoja vl-lapselle. Näitä ovat mm. juuri nuo teatteri- ja elokuvaesitykset, television katsominen (useissa tapauksissa), liikuntatuntien tanssinopetus, esim. koulutehtävät, jotka liittyvät television katseluun, keskustelu, joissa muut oppilaat puhuvat televisio-ohjelmista, TV-ohjelmista puhuminen tunnilla (jos liittyy esim. johonkin aiheeseen), kesälomamatkoista kertominen (oltiin suviseuroissa) jne. jne.
Niin vähintä mitä te vl-vanhemmat voitte lapsenne hyväksi tehdä, on keskustella opettajan kanssa etukäteen ERITTÄIN yksityiskohtaisesti, mikä on sallittua ja mikä ei ja lisäksi, miten kussakin tilanteessa on lapsen kannalta paras tapa toimia.
Minä vetosin teihin, vl-vanhemmat, jo tuossa aloittamassani masturbaatiokeskustelussa. Minä vetoan teihin myös tässä asiassa. Muistakaa, että asettamalla rajoituksia lapsenne osallistumiseen eri koulun tapahtumiin, te asetatte lapsenne hartioille samalla myös sellaisen taakan, jota lapsen on erittäin raskas kantaa. Miettikää tätä, kun kiellätte lastanne osallistumasta esim. juuri elokuva- ja teatteriesityksiin!
Ja tiedättekö vl-vanhemmat! Minä, aikuinen mies, itkin, tätä kirjoittaessani! Niin syvältä nämä asiat minua koskettavat. Minä en löpise tällä palstalla huvikseni. - Minä koen sen Jumalan ihmeeksi, että minä en tällä palstalla hauku teitä, vaan yritän auttaa ja kirjoittaa rakentavasti. Ehkä elämän kova koulu on minua opettanut, että viha ei ratkaise mitään. Se on nähty niin monessa muussakin asiassa tällä armaalla maapallollamme."
Vastaukset 85
Vanhimmat
paikka jossa jotain saa harrastaa on haisevat teltat vai?
suunnitelmassa sanotaan että olisi hyvä käydä teatterissa tai elokuvissa niin silloin niissä olisi hyvä käydä
Meitä tiedostavia vl-vanhempia on paljon. Koen, että omat lapseni ovat pidettyjä ja ns. normaaleja lapsia koulumaailmassa. Toki erojakin on esim. musiikkimaun suhteen. En ole kieltänyt lapsiltani mitään, mitä koulussa on vastaan tullut. Olen ajatellut, että toimimme sen mukaan miten pystymme, osallistumme luokan diskojen järjestämiseen vaikka siivoamalla. LASTEN TÄYTYY SAADA KOKEA TUNNE KAVERIPORUKKAAN KUULUMISESTA sekä normaalista, iloisesta ja huolettomasta lapsuudesta.
Tiedostan tämän syvästi, sillä olen itse kouluaikoina kokenut valtavaa häpeää lestadiolaisuudestani. Olen kuitenkin saanut purkaa traumojani lähinnä ystävien (vl) kanssa. En koe uskoani nyt aikuisena (monien pohdintojen ja kriisien jälkeen) enää ahdistavana.
uskostaan... Minä uskalsin yläasteellakin olla oma itseni, en välittänyt muiden mielipiteistä. Jos opettaja ei olisi hyväksynyt tanssitunneille menemättömyyttäni, olisin vain lintsannut. Onneksi sillä paikkakunnalla, jolla kävin ala- ja yläasteen, oli paljon meitä vl:iä, ja opettajat osasivat ottaa huomioon erilaiset mielipiteet. Tuo on sitä suvaitsevaisuutta, jota arvostan: annetaan toisten olla sellaisia kuin ovat, vaikka eivät jakaisikaan samoja näkemyksiä.
No, ensinnäkin olin vähän hölmistynyt löytäessäni oman tekstini täältä toisesta ketjusta. :)
Niin, oli hienoa lukea ajatuksiasi ja suhtautumistapaasi asiaa. Hienoa on myös se, kun kerroit, että teitä tiedostavia vanhempia on paljon.
Olet pystynyt hyppäämään hyvin lastesi housuihin, koska olet itse kokenut kouluajan vl:na. - Näinhän se on, että ainoastaan se, joka on itse ollut merihädässä, tietää millaista se todella on.
Olet fiksu kun et yritä eristää lapsiasi muusta yhteiskunnasta, mikä on valitettavan harvinaista lestadiolaisten keskuudessa.
Vastasin tähän samaan kirjoitukseen "Tuleva ope"-ketjussa. Vähän alempana.
..vanhemmilleni, että he ohjasivat lapsena minua pysymään pois sellaisista paikoista, jotka vl keskuudessa on koettu huonoiksi paikoiksi. Kävin kylläki monesti teattereissa ja tanssitunneilla peruskoulun aikana vanhempien tietämättä. Huomasin myöhemmin itse, että siellä ei ole hyvä käydä. Minun vanhempani eivät ole koskaan pelotelleet helvettiin joutumisella ja mielestäni pelottelu ei ole oikein. Se on tosi, että uskovaisena joutuu kärsimään pilkkaa jo lapsesta asti, mutta minulle ei ole jäänyt traumoja niistä. Tänään iloitsen ja kiitän jumalaa, että saan elää jumalanvaltakunnassa. Synnit saa uskoa anteeksi joka päivä, mikä antaa rauhan, vapauden ja ilon jatkaa maallista vaellusta.
Toivon sinullekin jumalan siunausta ja että saisit rauhan traumaattisista kokemuksistasi.
Sinä olet varmasti todella hauska kaveri, oikein ilopilleri.
Tajuatko, että sulle nauretaan, sun harmautta säälitään. Sä olet pelkkää ilmaa. Elämän kieltävän uskosi lannistama. Luulet eläväsi sitten paremin kuin muut kun kuolet. Ei täällä kuolemaa varten eletä vaan elämää. Samat madot ne kaikissa kuolleissa jyllää.
kasvattaminen on todella järkyttävää lapsen psyyken kannalta. :(
Taas jos vl:t epäonnistuu jóssakin, niin kaikki on kimpussa. Kyllähän ei-vl:ätkin pelottelee lapsiaan mitä kummallisemmilla jöröjukilla ja kummituksilla saadakseen lapsensa ruotuun. JOTEN: ongelma ei ole mikään vl:ien yksityisomaisuus*!!!!
"Kyllähän ei-vl:ätkin pelottelee lapsiaan mitä kummallisemmilla jöröjukilla ja kummituksilla saadakseen lapsensa ruotuun."
ja ikuiset helvetin lieskat ovat siis mielestäsi samanarvoinen kasvatuskeino lapsen kannalta.
Niinpä...
Ja vielä törkeämmäksi asian tekee se, että asioista ymmärtämättömälle lapselle uskotellaan kaikkien muiden paitsi vanhoillislestadiolaisten menevän helvettiin.
Karmeaa kasvatusta!
Näin täytyy valitettavasti sanoa. En ole ikinä kuullut kenenkään vl-vanhemman pelottelevan helvetillä lapsiaan. En tietenkään kiistä, etteikö joku olisi sellaista tehnyt.
enemmän minun lapsuudessani ainakin on sanottu, että "ole onnellinen kun sinä pääset taivaaseen"
Helvetistä ei todellakaan ole peloteltu. Toi on just tota, et jotakin on peloteltu, ja sit siitä vedetään hirveet yleistykset.
"En ole ikinä kuullut kenenkään vl-vanhemman pelottelevan helvetillä lapsiaan."
vl-lapsi osaisi sanoa hiekkalaatikolla naapurin ei-vl lapselle "sinä se menetkin helvettiin läl läl läääää...", ellei kotoa saadun opetuksen pohjalta?
Tällaisia tarinoita näkee tälläkin palstalla.
En kiistä, etteikö niin olisi hyvinkin voinut käydä, ja ikävää jos on käynyt. Lapset ovat kuitenkin lapsia, se täytyy ymmärtää. ja vaikka he hiekkalaatikoilla huutaisivat tuollaista, ei se suoraan sitä tarkoita, että vanhemmat olisivat lasta PELOTELLEET! Tottakai vl-lapselle jo pienestä pitäen kerrotaan, mihin uskotaan, miksi, ja mikä on päämäärä. Olisihan se näin kristillisesti katsottuna väärin kiistää helvetin olemassaolo sen takia, että he ovat lapsia!!!!
"Olisihan se näin kristillisesti katsottuna väärin kiistää helvetin olemassaolo sen takia, että he ovat lapsia!!!!"
on valehdella puolustuskyvyttömälle lapselle, että kaikki muut ihmiset paitsi vanhoillislestadiolaiset menevät helvettiin!!!!
Vai et ole kuullut?
Oma tyttäreni (10 v) tuli vl-kaverinsa luota. Istui keittiössä vuosipari sitten ja kertoi kuulumisiaan.
Tyttöni sanoi, ettei hän enää koskaan halua katsoa telkkaria, kun "liisa" oli sanonut, että joutuu TULIMEREEN, jos katsoo. Eikä tyttöni kuulemma halua joutua sellaiseen paikkaan. Joten hän eristäytyi meistä muista joksikin aikaa.
Oli siinä minulla pieni ongelma selvitettävänä!
Onneksi hän ei näytä muistavan tuota, kun katsoo nykyisin samaisen kaverin kanssa meillä telkkaria.
Tiedätkö kuka tälle vl-lapselle oli puhunut tulimerestä? Eikö se ole sama kuin helvetti?
Tuskin meitä tuurasi niin paljon, että tämä harvinainen perhe sattui naapuriksi, jossa opetaan näin lapsia. Ja muualla ei?
= synti, synti, synti - helvetti, helvetti, helvetti - tulimeri, tulimeri, tulimeri.
Onko hyvä metodi lapsen tulevaisuutta ajatellen?
Lapsen pitäisi saada nauttia lapsuudestaan. Leikkiä, peuhata ja riemuita monista elämän pienistä ja isoista asioista. Miksi lapsi ahdistetaan mahdollisimman suuren synkkyyden ja pelon alle?
Tämä palstako ainoastaan?
millaista "synneillä mässäilyä" vl-opetus on.
Muut kristilliset yhteisöt korostavat opetuksessaan Jumalan armoa ja rakkautta. Synneistä ja niiden karttamisesta toki puhutaan, mutta opetuksen ja saarnaamisen fokuksessa on: JUMALA.
Sen sijaan vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa ja saarnaamisessa korostetaan syntejä, maalaillaan syntien kauheutta, unohdetaan ehkä kokonaan kertoa Jumalan armosta ja rakkaudesta. Opetuksen ja saarnaamisen fokuksessa on: SAATANA.
samasta herätysliikkeestä enää?
vl-herätysliikkeestä. Entä sinä?
sinun kannattaisi kirjoittaa asioista, joista tiedät jotakin. (Meinaan aika painavaa sanaa)
Ystävällisenä neuvona sinulle: käypä joskus kuuntelemassa yksi tai kaksi seurapuhetta lähimmällä rauhanyhdistyksen toimitalolla. Monilla paikkakunnilla onnistuu myöskin radion kautta enemmän tai vähemmän säännöllisesti.
Toinen näkökulma vl-kasvatukseen:
Keskimääräisessä vl-kodissa lapsi saa elää hyvän ja riittävän pitkän lapsuuden. Tätä lapsuutta ei häiritse alkoholi, vanhempien avioero tai materialistinen arvojen vääristyminen kuin mitättömän pienessä osassa perheitä. (Kun muulla väestöllä avioero osuu varmaankin joka neljännen lapsen kohdalle). Keskimääräisessä vl-kodissa lapsi on myöskin hyvin suojattu maailman kauheuksia vastaan. Kodin olohuoneessa ei näy päivittäin kuvia verisistä ruumiista ja pommiräjähdyksistä. (Jos et huomannut, niin puhun televisiosta). Samasta syystä vanhemmilla on aikaa lapsilleen, ulkoiluun ja vaikkapa kirjojen lukemiseen.
Ennen kuin puhut vl-kodin kasvatuksesta, kannattaisi ehkä hetkeksi pysähtyä miettimään asian koko kuvaa ja hutkaista vasta sitten.
veeällien synneillä melskaamisen saarnoissaan? Kiistätkö sen, että hyvin monessa vl-kodissa pyydellään lasten kanssa joka ilta päivän synnit anteeksi, vaikka lapset eivät tiedä lainkaan, mitä tarkoittaa sana "synti"?
Muiden uskovaisten kodeissa saatetaan lasten kanssa lukea "Levolle laske Luojani..." tms, mutta vl-kodissa hehkutellaan voimallisesti alle kouluikäisten päivän aikana tekemiä "syntejä" anteeksi.
Eikö?
Kiistän synneillä melskaamisen saarnoissa. Jonkun muun porukan saarnaa olet ollut kuuntelemassa? Kyllä vl-saarnoissa synnistäkin puhutaan, ja synti sanotaan synniksi, mutta tärkeämpi on kyllä armo.
Mistä tulee tuo "hyvin monessa vl-kodissa"? Ilmeisesti olet katsonut erään dokumenttielokuvan, jossa perhe tosiaan siunasi toisiaan evankeliumilla iltaisin. Tämä on kaunis tapa, eikä liity ns. tekosynteihin. En tiedä kuinka yleinen tuo tapa mahtaa olla, olen kyllä kuullut tuollaisesta ennenkin. En silti ole omassa tuttavapiirissäni törmännyt moiseen. Kyllä minun perheessäni iltarukous on juuri tuo mainitsemasi Levolle laske Luojani.
Vastaus siis: ei.
On väärin verrata keskenään vl-perheitä ja tavallisia perheitä, joissa kristilliset arvot eivät ole ohjaamassa. Kuilu on tahallaan kohtuuttoman suuri.
Eihän suviseurojakaan esim. alkoholin ja siisteyden suhteen voi verrata joihinkin nuorisofestareihin. Niitä pitäisi verrata muihin hengellisiin juhliin. Voitto silti taitaisi maallisin kriteerein tulla teille! Kun väkimäärä otetaan huomioon.
Meillä on tv ja voin kyllä sanoa, ettei kasvatukseni ole lainkaan tuollaista kun annoit ymmärtää. Maailman kauheuksien näkemisestä olen lapsiani ja itseäni yrittänyt suojella.
Ainoa mikä häiritsee on se, että lapset ovat joutuneet kuulemaan tuomioita siitä, että osa perheenjäsenistä joutuu helvettiin, jos eivät tee ns. vl-parannusta. Olisin halunnut etteivät lapseni olisi joutuneet tuota kuuntelemaan.
Minä ja vaimoni olemme pahasti eri mieltä sinun kanssasi. Me omistamme lapsia ja jos jossain on iloisempi lapsia kuin meillä, niin huh huh!
Nauraa hekottavta, leikkivät ja illalla väsyneenä itkevät. Tule meille seuraamaan 7 lapsen toimia viikoksi ja verrataan perheeseen, jossa on yksi lapsi?
Ei kestä vertailua...Kaksi lastamme käy koulua ja arvosanat tekee vanhemmat ylpeiksi. Stipendiä kuskataan taas keväällä =)
Missä vaihessa usko on hienon ja arvokkaan elämän rasite? Ei missään, sillä se vain antaa oikeat arvot elämälle. Rehellisyys, nöyryys, anteeksi annon, ja jne.
Olen vilpittömästi kiitollinen Jumalalle tästä kaikesta, en suinkaan kehu itseä, sillä nämä ovat kaikki Jumalan tahdon takana!
Rattoisaa ja antoisaa syksyä, iskä ja äiti pohjanmaalta.
Olen pitkälle samaa mieltä. Lastemme kotiolot ovat yksi vl-kristillisyyden parhaita puolia. Kristilliset arvot ovat hyvä pohja elämälle. Tämä näkyy positiivisella tavalla vl-lapsissa ja nuorissa.
Koulumaailmaa läheltä seuraavana tähän täytyy vielä lisätä yksi merkittävä asia, eli vl-kodit ovat yleensä ehyitä. Äiti ja isi tykkää toisistaan ja kunnioittaa toisiaan. Ollaan kiltisti, pyydetään anteeksi. Tehdään yhdessä. Se on lapselle maailman paras olotila. Jota tietysti esiintyy muissakin perheissä.
Mutta yläasteella esim. omalla luokallani on yli puolet lapsia, joiden vanhemmat ovat eronneet. Se on tuon ikäiselle suunnaton suru ja pettymys.
Saa meitä kritisoida. Niin me tehdään itsekin. Ja pöljiä ollaan oltu tarpeeksi monessa asiassa. Mutta älkää sulkeko samalla silmiä kaikelta. Kyllä tämän liikkeen piirissä aivan tavattoman hyviäkin asioita on. Ja yksi parhaita, toistan, on lasten kasvuympäristö.
Taidetaan mennä nyt vähän liikaakin näihin ääriesimerkkeihin. Valtaosassa perheistä kasvatus onnistuu oikein hyvin ja lapsista tulee kunniallisia kansalaisia, oli sitten kysymyksessä vl-perhe, muu kristilliset arvot kunniassa pitävä perhe tai sitten uskonnoton perhe. Kirjoitin tekstini hieman tuohduksissa vastineeksi kirjoittajalle, jolla oli hyvin vinoutunut käsitys vl-perheen kasvatusmenetelmistä. Hän otti esille ääriesimerkin, minä taas halusin tuoda esille toisenkin puolen.
Maailman kaudeuksien näkemisellä tarkoitin kyllä ihan sitä mitä sanoin. Mielestäni jo pelkät tv-uutiset ovat sellainen ohjelma, jota ei alle kouluikäisen, tai edes ala-astelaisen tarvitsisi nähdä. Ei 5-vuotiaan minun mielestäni tarvitse nähdä sitä kauhun ja tuskan määrää, mikä välittyy ilman yhtään varsinaista väkivaltaista kuvaa.
"Minä ja vaimoni olemme pahasti eri mieltä sinun kanssasi. Me omistamme lapsia ja jos jossain on iloisempi lapsia kuin meillä, niin huh huh!
Nauraa hekottavta, leikkivät ja illalla väsyneenä itkevät. Tule meille seuraamaan 7 lapsen toimia viikoksi ja verrataan perheeseen, jossa on yksi lapsi?"
Olen kirjoittanut tämän ketjun mielipiteeni mm. tällä palstalla esiintyneiden vl-kirjoitusten sekä taannoisen TV-dokumentin pohjalta. Siinä dokumentissa isä pyyteli lastensa kanssa illalla kaikkien tekemiä syntejä anteeksi. Siinä sitä tutti suussa pyydettiin anteeksi kaikkea sitä syntistä menoa, jota oli päivän aikana tullut tehtyä.
Fiksua?
Edelleen otsikoin edellisen kommenttini "Monen vl-kodin kasvatus" ei siis suinkaan kaikkien. Minä en tiedä kaikkien vl-kotien kasvatusmetodeja. Sinä tiedät useamman kuin minä, mutta rajallisen määrän sinäkin.
Vl-kodeissa on monta hyvää puolta. Lapset oppivat sosiaalisuuteen, kavereita löytyy kotoa - sekä leikki- että tappelukavereita, opetellaan vauvelin hoitoa yms.
Oma lukunsa sitten on äidin mahdollinen uupuminen, vanhempien tyttöjen joutuminen ns. sijaisäidiksi yms. Se onkin sitten toinen juttu.
Olen samaa mieltä kanssasi esim. uutisista.
Minullekin tekee pahaa nähdä todellista maailman hätää. Oikein pahaa, kun lapsetkin saavat kärsiä niin monella tavalla, syyttömästi. En jaksa sitä ymmärtää enkä hyväksyä. Onneksi pienet lapset eivät ole niin kauhean kiinnostuneita uutisista ainakaan meillä.
Siksi elokuvatkaan (k-18) eivät ole minulle, aikuiselle, niin järkyttäviä, koska tiedän miten ne on tehty. Silti en tykkää katsoa niitä.
Et puuttunut tuohon helvetillä tuomitsemiseen, johon olen itse törmännyt. Lapseni sitä muistelevat huonona asiana. Onko se sinusta oikein ja vl-opetuksen mukaista?
Se, että ns. valtakunnan rajoja vedellään reilusti perheen sisällä lasten kuullen. Ja riitelyn kera!
Miten sellaisen saisi loppumaan? Ei auta jos itse lopettaa provosoitumisen. Paitsi tietysti mykkäkoulu ja se, että tekee juuri niin kuin perheen vl-jäsen sanelee.
Ei kannata unohtaa, että äitien uupuminen on hyvin yleistä nykypäivänä. Asiasta puhutaan paljon mediassa ja se on hyvä. Tuskin lestadiolaisnaisilla uupumus on sen yleisempää kuin muillakaan, siksi sitä ei kannata korostaa erityisesti tässä yhteydessä. Ellei sitten halua ainoastaan runnoa läpi asennettaan ja tinkiä objektiivisuudestään sen takia.
Käväisepäs Isä tuolla suhteet-sivuilla. Huomaat, että nykypäivän äitejä väsyttää sellaisetkin asiat, kuin vaikka epävarmuus perheen tulevaisuudesta alkoholismin tai uskottomuuden takia. Noita sivuja lukiessa näyttää, ettei muunlaisia perheitä valtaväestön keskuudessa enää olekaan. Perhe-elämään sitoutuminen on aliarvostettua.
Vaikka tietysti on paljon muunalaisiakin perheitä.
Katson televisiosta kaikki vl-dokumentit. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan yhtään, joka täyttäisi hyvän dokumentin kriteerit, eli kunnioittaisi kohdettaan ja pyrkisi puolueettomaan tiedonvälitykseen. Siis nimeomaan neutraaliin, joka jättäisi katsojan omallekin aivotoiminnalle tilaa. Kaunistelua en kannata missään asiassa. Näistä dokumenteista toimittajan läpitunkematon asenne paistaa yleensä koko ohjelman ajan läpi. Ja näkökulma on aina sama, esillä olevat (hyviksi havaitut?) asiat aina samat; kohdistettu tietynlaisille taivastelijoille. Minusta se on puuduttavaa ja tympeää, aivan loppuunkaluttu luu.
Sinä Isä olet huuli pyöreänä omaksunut tv-dokumentista kaikki Sinulle tarjoillut "faktat". Olet toimittajan unelmakatsoja, tulkitset näkemääsi juuri siten kuin toimittaja johdattelikin. Napakymppi.
Älä usko kaikkea. Älä muutakaan mediassa eteesi aukeavaa. Näkökulmia on monia. Tämä ei ole mustavalkoisten totuuksien maailma.
Katson televisiosta kaikki vl-dokumentit.
Missä maassa asut?
Suomessa ei ainakaan ole tv:stä tullut kuin 2 VL dokumenttia.
"Tuskin lestadiolaisnaisilla uupumus on sen yleisempää kuin muillakaan, siksi sitä ei kannata korostaa erityisesti tässä yhteydessä."
että 10-15 lapsen äiti kokee uupumuksen ja masennuksen nimenomaan työtaakan vuoksi on suurempi kuin 1-4 lapsen äidin kohdalla. Sitten on paljon muitakin tekijöitä, jotka aiheuttavat ihmisessä uupumista ja masennusta.
"Sinä Isä olet huuli pyöreänä omaksunut tv-dokumentista kaikki Sinulle tarjoillut "faktat". Olet toimittajan unelmakatsoja, tulkitset näkemääsi juuri siten kuin toimittaja johdattelikin. Napakymppi."
En omaksunut asioita "huuli pyöreänä". Kyseinen dokumentti kuvasi vl-perheen jokapäiväistä elämää, johon yhtenä osana kuului illalla koko joukolla tapahtunut syntien anteeksi pyytely. Ei tarvinnut olla huuli pyöreänä eikä tulkita toimittajan johdattelua. Kunhan vain katseli ohjelmaa.
Seitsemän-.
"Älä usko kaikkea. Älä muutakaan mediassa eteesi aukeavaa."
En toki.
Piilovaikuttamisen keinot ovat niin monet. Itselläni ainakin nousee vastustusreaktio kun huomaan sellaisten kohteeksi joutuneeni. Siihen ei odotetakaan muuten osallistuttavan kuin vain katselemalla huolellisesti valmistettua ohjelmaa.
Toimittaja on valinnut otokset, haastateltavat, leikannut sopivat pätkät, liittänyt ne toisiinsa mieleisellään tavalla, antanut kameramiehille ohjeet kuvakulmista (esim. srk-miehet sammakkoperspektiivistä), valinnut äänitehosteet taustalle jne. Sitten Sinä vain katsot. Ja muodostat mielipiteesi sen perusteella. Ja esität sen sitten aina sopivan tilaisuuden tullen. Näinhän se homma toimii.
Saahan sitä tietysti dokumentissa näkökulmakin olla. Mutta miksi AINA se sama kliseinen? Eikö olisi haastavaa toimittajallekin tehdä jotain tuoretta ja uutta, monipuolisempaa? Olisi hienoa nähdä sellainen dokumentti.
Näiden kokemusten perusteella en usko alkuunkaan esim. sitä mielikuvaa, mitä islaminuskoisista meille syötetään. Olisin pelkkänä silmänä ja korvana jos joskus nähtäisiin jotain muutakin kuin niitä iänikuisia stereotypioita. Sellainen aiheeseen syventyminen on kuitenkin ilmeisesti liian vaativaa tämänpäivän journalismille.
Repäiseviä otsikoita, hurjia väitteitä, uskomattoman elämänmenon esittelyä. Se se kannattaa, sellainen menee ihmisiin kuin veitsi voihin. Ja sensaationjanoisten ihmisten taskuissa on toimittajien toimeentulo.
on luku sinänsä.
Kaikkeen tiedonvälitykseen pitää suhtautua tietyllä varauksella. Toki jokainen tietää, mitkä tiedotusvälineet liikkuvat "totuuden rajamailla" ja myyvät lehteä sensaatiouutisilla ja mitkä puolestaan ovat enemmän asiapitoisia.
TV-dokumentti, johon viittailen, tuli aikanaan muistaakseni joko TV1:stä tai TV2:sta. Se kertoi suomussalmelaisen(?) vl-hieroja-Mikon(?) ja hänen perheensä elämästä. Dokumentissa kuvattiin perheen elämää pidemmän ajanjakson ajalta. Siinä näytettiin suviseuroissa käyntiä, kalalla käyntiä, sitä kun lapset roikkuivat hengenvaarallisesti liikkuvan traktorin kyydissä, mainittua iltarituaalia eli joukolla päivän syntien anteeksi pyytelyä yms.
Kerroit katsoneesi kaikki vl-TV-dokumentit. Kaivelehan hieman muistilokeroitasi ja kerro, mitä tässä kyseisessä dokumentissa oli "toimittajan omaa" tahi väärää painotusta, joka ei vastannut Mikon vl-perheen todellista elämänmenoa.
No heti alkajaisiksi se, että tuollaisiin ohjelmiin valitaan aina haastateltaviksi syrjäisten seutujen "yksinkertaisesti" uskomassa olevia ihmisiä. En ollenkaan heitä väheksy, mutta se on vain yksi puoli asiaa.
Vanhoillislestadiolaisuus on nykyisin kovasti ja yhä enenevissä määrin voimissaan myös kaupunkikulttuurissa, korkeasti koulutetun ja korkeisiin yhteiskunnallisiin asemiin kohonneiden ihmisten keskuudessa. Jos haastateltavina EDES KERRAN olisi vaihteeksi tällaisia moderneja lestadiolaisia, voisi syntyä mielenkiintoista teologista debattia.
Tämän lähtökohtaisen valitun näkökulman lisäksi dokumentti sisälsi runsaasti kuvallisia ym. piilovaikuttamisen keinoja. Pieniä, mutta tutkitusti tehokkaita.
Entisenä vl:länä voin sanoa, että tämä lasten helvetillä pelottelu on kyllä lestadiolaispiireissä - sekä saarnoissa että kotikasvatuksessa - täysin arkipäivää.
Kiistätkö esim. lestadiolaissaarnaajien hokeman: "suuret synnit vievät kadotukseen, mutta pienetkään eivät jätä välille". Tästä seuraa sitten kouristuksenomaista omien tekojen vahtimista ja anteeksi pyytelyä. Lestadiolaisuus perustuu aika isolta osalta pelkoon.
Lestadiolaisuuden piirissä alunperin empaattinen anteeksipyytäminen onkin vääristynyt oman pistetilin putsaamiseksi.
Muistan, kuinka eräässä saarnassa puhuja syyllisti lapsia että onko tullut niitä sokeripaloja ilman lupaa otettua. Eli aika pienestä sinne helvettiin toivotetaan.
Keskustelun aloittajan koulukokemukset ovat tuttuja minullekin. Kyllä asia näin on kun hän
kertoo.
"No heti alkajaisiksi se, että tuollaisiin ohjelmiin valitaan aina haastateltaviksi syrjäisten seutujen "yksinkertaisesti" uskomassa olevia ihmisiä."
Oletko sinä urbaani stadin "kaksinkertaisesti" uskomassa oleva vl? Miten hienostunut kaupunkilaisvanhoillislestadiolaisuus eroaa peräkylien junttivanhoillislestadiolaisuudesta?
"Tämän lähtökohtaisen valitun näkökulman lisäksi dokumentti sisälsi runsaasti kuvallisia ym. piilovaikuttamisen keinoja. Pieniä, mutta tutkitusti tehokkaita."
Esim. ???
Ihan Suomessakin on tullut useampia vl-dokumentteja. Aikajärjestyksiä en niin muista mutta neljä muistan ainakin tulleen. Oulunsalolaisen Kankaan perheen ja Espoolaisen Lehtolan perheen tunnen hyvinkin henkilökohtaisesti. Lisäksi olen nähnyt sieviläisestä perheestä jonka nimeä en muista, tehdyn ohjelman mutta viimeisintä taivalkoskelaisesta perheestä tehtyä dokumenttia ei ole tullut pyydettyä keneltäkään joka on se nauhoittanut koska se on ainakin näissä keskusteluissa saanut todella huonoa palautetta.
Kaikki näkemäni dokumentit ovat olleet kohteidensa näköisiä. Kankaan perheessä korostuu musikaalisuus perheen päivittäiseen elämään niin että sitä tuskin voi pitää dokumenttina tavallisesta keskivertoperheestä. Lehtolan perheen dokumentissa joka tuli muistaakseni v.2000 oli jo sitä täällä kaivattua urbaanimpaa kaunkinäkökulmaa. Ovat erittäin avoin perhe, mutta ohjelmassa puheet oli pätkitty niin että kun mukaan oli otettu paloja sieltä täältä, ei siitä mitään syvällisempää päässyt syntymään. Heidän kanssaan kun olen jutellut tuon ohjelman tekemisestä, muistelisin että he kertoivat materiaalia olleen 20-30 tuntia, josta tekijä on sitten haluamansa otokset valinnut. Joten tosiaankin ohjelman tekijällä on suuri vastuu ja osuus siinä minkälainen kokonaisvaikutelma ohjelmasta jää.
Korostaisin että vl-perheet ovat yksilöllisiä persoonallsia perheitä kuten kaikki perheet miksi oletetaan että heidät pitäisi pystyä puristamaan samaan muottiin kaikissa asioissa...
"Lestadiolaisuus perustuu aika isolta osalta pelkoon."
olen tehnyt sen johtopäätöksen, että vl-herätysliikeessä hallitaan joukkoja hyvin pitkälle pelon ja pelottelun avulla. Sekä aikuisia että lapsia.
Kyllähän näistä valtakunnan rajoista saarnoissakin puhutaan. Jumalan valtakunnan raja voi mennä perheen sisällä. Kuitenkin olen elämäni aikana kuullut satoja tai tuhansia seurapuheita, ja yleislinja on mielestäni se, että vaikka synnistäkin aika ajoin varoitellaan, niin kyllä siellä armo on enemmän korostuu.
Väittäisin kuitenkin, että suurin osa perheistä, joissa osa perheenjäsenistä on vl-uskovaisista ja osa ei ole, kykenee elämään täysin normaalia arkipäivää. Taannoin oli Päivämiehessäkin juttua siitä, kuinka henkistä väkivaltaa on mm. "vaatia uskonnollisten sääntöjen noudattamista". Kyllä tällainen vl-elämän edellyttäminen ihmiseltä, joka ei halua vl-uskossa olla, on väärin. Taustalta löytyy usein pikkusieluisuutta ja muita ongelmia, jos täytyy yrittää valtaa käyttää muiden kuin oman elämänsä suhteen. Voisin kuvitella, että tällaisessa perheessä ongelmakohdaksi nousisi joku muu asia, ellei tätä uskomisen asiaa olisi käytettävissä?
Mitä helvetillä pelotteluun tulee, niin minulla ei ole oikein valmista kantaa tähän. Omia lapsiani en ole helvetillä pelotellut, en myöskään kertonut, että naapurin lapset ovat joutumassa helvettiin jos eivät ala iän karttuessa elää samanlaista elämää ja uskoa samalla tavalla kuin me. Voin silti kuvitella, että jossakin perheessä kulkee sellainenkin kasvatusperinne. Olisin hyvin varovainen sanomaan juuta tai jaata siihen, onko helvetistä kertominen lapsille oikein vai väärin. En kuitenkaan väittäisi, että se on varsinaisesti vl-käytännön mukaista: en muista että itseäni olisi missään vl-tilaisuuksissa lapsena tällaisella peloteltu, enkä myöskään ole huomannut että lapsiani olisi. Tosin ihan vasta 6-vuotias lapseni kysyi, että "loppuuko maapallo joskus", ilmeisestikin päiväkodissa tai (vl-)pyhäkoulussa oli tällaista puhuttu. Tästä pääsimme keskustelemaan maailmanlopusta. Täytyypä myöntää, että en kovin tarkasti kuvaillut tätä helvettiosuutta tästä seuranneessa keskustelussa. Itse muistan, että konkreettinen ajatus mahdollisesta helvettiin joutumisesta tuli minulle eteen suurin piirtein rippukouluiässä. Kyllä se vaikea kysymys oli silloin, ja on nytkin. Toisaalta kuolemanpelko on normaali, ihmiselämään kuuluva asia, ja ainakin minulle (vanhoillislestadiolainen) usko on antanut eväitä sen käsittelemiseen.
Tästä minulla on täysin erilainen kokemus. Minulle vl-herätysliike on koti, joka sietää riittävän määrän erilaisuutta ja tukee minua omastatunnostani nousevissa valinnoissa.
En haluaisi silti sinun kokemustasi vähätellä. Ehkä tällainen olo tulee, kun on luopumassa uskostaan, mutta ei ole vielä rohkaistunut kertomaan ympäristölleen tätä päätöstä?
Yleensä pahimmat riidat tulevat, kun vl on käynyt seuroissa saamassa evästä uskolleen. Miksi tuo asia erityisesti silloin aiheuttaa riitaa ja hengellistä väkivaltaa muita kohtaan?
Mitä siellä puhutaan sellaista, että sen jälkeen omat perheenjäsenet tuntuvat niin syntisiltä ja pahoilta. Oikein hyytävä tunne vieraudesta ja kylmyydestä henkii meitä muita kohtaan. Voiko tuntea rakkautta siinä tilanteessa kumpikaan osapuoli? Miten vl voi rakastaa tällaista? Ei kai mitenkään?
Mikä tällaisella ihmisellä on sitten takana? Jos ei olisi uskontoa, millä tyrannisoida, niin se olisi mielestäsi joku muu asia? Niinhän sanoit.
Noh ainahan syyn löytää lähempää kuin arvaakaan, meistä ja minusta! Kun on pakko sanoa vastaan jotain siihen tuomio-, pilkka- ja ivatekstiin, jolla meitä väkisin yritetään "houkutella" porukkaan. Eli pakottaa.
Vaikka Päivämies kirjoitti väkivallasta äskettäin. Kuka sitä nyt kohdalleen osaisi lukea, kun uskoo olevansa oikealla asialla?
että olisit samaa mieltä kanssani. Ymmärrän hyvin, että koska lestadiolaisuus on elämäntapasi, et suostu sitä kritisoimaan. Tuntuisi varmaan pahalta huomata tulleensa huijatuksi jos on asetellut koko arvomaailmansa lestadiolaisten arvojen mukaiseksi. Taivas ei kuitenkaan putoa niskaasi, vaikka joskus rohkenisitkin uskoasi kritisoida, eli nähdä myös sen pahan mikä lestaediolaisuuteen liittyy. :)
"En haluaisi silti sinun kokemustasi vähätellä. Ehkä tällainen olo tulee, kun on luopumassa uskostaan, mutta ei ole vielä rohkaistunut kertomaan ympäristölleen tätä päätöstä?"
Totta on, että lähinnä vanhempien taholta tulevan painostuksen ja pelottelun takia roikuin lestadiolaisuudessa nuoreen aikuisikään asti. Olen kuitenkin julkisesti eronnut lestadiolaisuudesta vuosia sitten. Saman tien erosin myös luterilaisesta kirkosta, koska totesin, etten saa sieltä mitään. Tuntuu helpottavalta, ettei enää tarvitse osallistua minkäänlaisiin syntikeskusteluihin, uskonriitoihin, painostukseen ja syytöksiin paitsi tietenkin huvikseen näin keskustelupalstalla!
Et nyt Isä oikein ymmärrä pointtiani. Tai sitten et halua ymmärtää.
Olen itse pienestä peräkylästä kotoisin. Tunnen sellaisen elämänmenon ja ne ihmiset hyvin. Arvostan heitä, minunkin rakkaat vanhempani ovat sellaisia ihmisiä. Suoria, rehellisiä, konstalemattomia, koreilemattomia. Niiden ominaisuuksien arvostus on elämän varrella vaan lisääntynyt. Tässä ei ole siitä kysymys.
Ei ole mitään aikomusta tehdä arvottavaa vastakkainasettelua.
Lestadiolaisuudessa on kysymys on ilmiöstä, jolla on MONENLAISET kasvot. Sellaisen asian esittäminen aina vain yhdestä kapeasta näkökulmasta ei ole totuudenmukaista vaan pikemminkin tarkoitushakuista. Eikä se ole kovin mielenkiintoistakaan. Itse en haluaisi tulla sillä tavoin informoiduksi mistään ilmiöstä.
Usein ajatellaan, että vl:t ovat keskenään jossain Pohjoisen perukoilla harjoittamassa kummallista elämänmenoaan. Mutta meitä on nykyisin valtaosa kaupungeissa, melkein jokaisen työpaikallakin. Minusta tuore näkökulma ja tämän päivän lestadiolaisuutta hyvin kuvaava tulisi juuri urbaanien ja koulutettujen ihmisten kautta. Sellainen porukka kun kuitenkin elää rinta rinnan valtaväestön kanssa.
Olisi mielenkiintoista kuulla niiden vanhoillislestadiolaisten haastatteluja, joille nämä asiat eivät ole olleet itsestäänselviä. Moni käy ahdistuneena taistelua painien kovastikin opillisten asioiden kanssa. Toisille mikään asia ei ole itsestäänselvä tässä uskossa.
Viimeisimmän dokumentin toisen haastateltavan isän henkisen sairauden ja siitä seuranneiden traagisten tapahtumien selittäminen lestadiolaisuudella saattoi toimittajien työn suorastaan ala-arvoiseen valoon ainakin minun silmissäni. Tarkoitushakuisuudesta ei liene pienintäkään epäilystä.
Kuvallisia ym. piilovaikuttamisen keinoja kuvasin yksityiskohtaisesti juuri tuolla vähän aiemmin Sinulle osoittamassani viestissä.
sen tuossa mielessä. Nimenomaan tuo "levolle laske Luojani" on se lapsuudesta tuttu asia. Syntejäkin saarnataan anteeksi, mutta omasta kokemuksestani lapsena sitä tapahtui puolin ja toisin silloin, jos oli sanottu ja tehty pahasti eli se liittyi asioiden sopimiseen eikä todellakaan millään synneillä mässäilty lapsena. Siitä olen silti samaa mieltä kanssasi, että näihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, ettei tule pahoja virheitä lasten kasvatuksessa. Vanhemmathan ovat kaikki erehtyväisiä. Myös sitä pitäisi korostaa, ettei mene ei-vl-lapsia pelottelemaan.
Itseäni ei loukkaa ollenkaan, jos esim. Islaminuskoinen uskoo minun joutuvan helvettiin. Hän vain uskoo sillä tavalla ja itse uskon toisella tavalla. Sitä en kuitenkaan haluaisi, että hänen lapsensa pelottelisivat lapsiani helvetillä. VL:t voisivat tosiaan kiinnittää enemmän huomiota tähän, että opetettaisiin lapsia pitämään pienempää suuta.
Palasin hetki sitten sunnuntai-illan seuroista. Paikkakunta jääköön nyt mainitsematta;-). Seuroissa puhujaveli puhui kauniisti siitä, kuinka joku voi uskossa kasvaa ikäänkuin muita paremmaksi. Hän ei enää näe omaa syntisyyttään ja pahuuttaan, vaan alkaa kokea itsensä hyväksi ihmiseksi, joka löytää muista ihmisistä paljon arvosteltavaa. Silloin kun ihminen saa olla oikeassa sielun tilassa, on tilanne aivan toinen. Hyvin nöyrällä mielellä silloin ajattelee, että jospa Jumala joskus antaisi tilaisuuden ja tilaisuuteen sopivat sanat puhua epäuskoon joutuneelle läheiselle uskomisen asian kalleudesta. Avainsana on nöyryys ja oman viallisuuden tunteminen.
Se, mitä kuvailet viesteissäsi, ei ole Jumalan sanan mukaista toimintaa. Kyllä ivallisuudesta ja painostamisesta, pakottamisesta, on rakkaus kaukana.
Voin valitettavasti silti kuvitella, mitä sinä olet joutunut kokemaan. Voisin tästä asiasta kirjoittaa enemmänkin, mutta pelkään jonkun nopeasti tunnistavan minut, jos jatkan tätä enemmän. Sen verran kuitenkin, että sillä vl-ihmisellä on ehkä jonkinlaisia petetyksi tulemisen tunteita, omia uskonelämän ongelmia, kuka tietää mitä, jotka sitten purkautuvat ilkeilynä asiasta, josta ei olisi syytä ilkeillä missään tilanteessa.
Toivottavasti viestini ovat auttaneet sinua ymmärtämään, että kysymyksessä ovat inhimillisestä ihmisestä nousevat asiat, eivät niinkään kristillisyydestä.
Jos olet lukenut kirjoituksiani tällä palstalla, niin huomaat kyllä, että näen kyllä tämän uskovaisten joukon elämän huonotkin puolet. Ei niin hyvää, ettei jotakin pahaakin.
Mitä tähän nimenomaiseen keskustelunaiheeseen (pelolla hallitseminen) tulee, niin halusin vain tehdä tiettäväksi, että minun kokemukseni ovat päinvastaiset kuin sinun.
Maria: Olen samaa mieltä kaikesta mitä olet tähän kirjoittanut.
Sen verran vielä tuosta dokumentista, että mielestäni kyseistä vl-perhettä käytettiin siekailematta hyväksi tuota dokumenttia tehtäessä. Millaiset edellytykset noilla ihmisillä mahtoi olla ymmärtää, mitä tuohon ryhtyminen piti sisällään? Yhtään kyseistä perhettä väheksymättä, kalliisti uskomassa olevia sisaria ja veljiä ovat. Dokumentti lähestyi ns. sosiaalipornoa kun sitä katsoi eteläsuomalaisen kaupunkilaisen näkökulmasta.
Olisiko niin, että uuden urbaanimman vl-sukupolven myötä myöskin
1) "vain me" oppi
ja
2) "ehkäisy on syntiä" oppi
heitetään romukoppaan vanhoillislestadiolaisuudessa ja siinä herätysliikkeessä alkavat puhaltaa raikkaammat, iloisemmat, vapaammat sekä vähemmän ihmisiä ahdistavat ja taakoittavat Jumalan tuulet?
Mitä mieltä olet?
"Dokumentti lähestyi ns. sosiaalipornoa kun sitä katsoi eteläsuomalaisen kaupunkilaisen näkökulmasta."
sosiaalipornoa?
tuolla aiemmin saarnoissa synnillä melskaamisen. Mitä sanot tästä mainitsemastani hokemasta "suuret synnit johtavat kadotukseen mutta pienetkään eivät jätä välille"? Tämä on todella yleinen saarnaajien puheenparsi, josta olet varmastikin kuullut jonkin version. Mielestäni varsinkin joidenkin puhujien jutut kiertyvät nimen omaan ihmisten syntien (jotka siis lestadiolaisuudessa on määritelty synniksi) kaiveluun. Eikö tämä ole synneillä melskaamista?
Paljon pienempiin asioihin puututaan ja on puututtu seurakunnan taholta. Mutta tuollaiset ongelmat jäävät itsekunkin perheen omaksi jutuksi. Vaikka tiedettäisiinkin! Niitä ei haluta oikeasti hoitaa. Vaikka apua pyytäisi.
Ei yksi PM:n kirjoitus avaa kenenkään silmiä. Se yleensä luetaan aina toisen kohdalle sopivammaksi.
Seuroissa valitetaan saarnoissa, miten sieltä on lähdettävä kotikiusauksiin ja epäuskoisen pariin ja siellä on taistelu. Kyllä sellainen ruokkii tunnetta, että nuo ns. epäuskoiset ovat niin pahoja, että on pakko vastustaa, jottei oma vakaumus lähde vaivihkaa, salaa.
Kaikkialla on niin vaarallista ja pahaa! Sielunvihollinen yrittää viekotella syntiin koko ajan. Jos ei ole valpas, niin uskolle käy huonosti. Siksi hyökkäys lienee puolustusta tuota vastaan?
Tuolla taistelulla kyllä mielestäni tarkoitetaan taistelua meissä itsessämme olevaa lihallisuutta vastaan.
Aina joskus toki törmää näkemykseen, jossa todellakin epäuskoista (ei-vl) ihmistä joku pitää jollakin tavalla pahempana. Tällöin kysymyksessä on kyllä ymmärtämättömyys. Saarnoissa en kyllä muista tuollaista kuulleeni.
Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kuvailemasi kaltainen henkinen väkivalta ei kyllä nouse elävästä uskosta. Sitä ei voi puolustella millään. Mutta viallisiahan me kaikki olemme.
Kyllä sen vihollisen sanotaan olevan kolmiliittoinen! Näin sanotaan saarnoissa. Muistat: oma liha, perkele ja maailma.
Mitä viimeksimainittu pitää sisällään? Varmasti myös meidät ei-veeällät, jotka omilla toimillaan ja houkutuksillaan ovat viemässä veeällää pois ns. elävästä uskosta. Salakavalasti?
Mitä lähempänä sellaisia on, sitä pahempi tietysti! Niitähän he kotikiusaukset vaarallisimmillaan ovat.
Muutenhan meikäläisiä voi varoa ja kiertää kauempaa. Ei ainakaan tarvitse ystäväksi ruveta, saati petikaveriksi tällaisen kanssa. Jos ei tilanteen pakosta ole jo sitä.
Epäuskoinen = ei-vl = "vihollinen"
Tuoko on muka ymmärtämättömyyttä, jos noin osaa tai haluaa uskoa?
En silti ole koskaan kuullut kenenkään ymmärtäneen tuota niin, että läheisen ihmisen elämä pitäisi tehdä hankalaksi. Ei todellakaan. Sen kyllä pystyn ymmärtämään helposti, että tuohon tilanne voi mennä. Kuten sanoin, tilanne on minulle tuttu, joskin eri suunnasta.
Tiedoksesi, että minulla on ei-vl perheenjäseniä ja läheisiä ystäviä. En silti osaisi tunnistaa itseäni noista sinun kuvauksistasi. Toivottavasti tämä ei tarkoita, että olen sokea omalle käytökselleni, vaan sitä, että tilanteen ei tarvitse olla tuollainen kuin sinun perheessäsi.
Hyvää jatkoa sinulle!
liian vaikea kysymys.
Näihin käsityksiin ei ole tulossa muutosta, kiitos vain kysymyksestä.
En minä kysymyksiäsi varsinaisesti liian vaikeina pidä. Olen pohtinut näilläkin sivuilla paljon opillisia asioita ja niiden käytännön soveltamista vl:en elämässä. Mielestäni se on sekä tarpeellista että mielenkiintoista.
Mutta erityisen kiinnostavaa ei ole keskustella voimakkaasti asennoituneen ihmisen kanssa. Olipa sitten kysymys vl-ihmisestä, joka on jo valmiiksi päättänyt, että mitään ei kyseenalaisteta, ei pienintäkään jalkaterän asentoa. Aamen.
Tai liikkeen ulkopuolisesta kritisoijasta, joka on jo valmiiksi päättänyt selättää keskustelukumppanin, olivatpa tämän argumentit ja perustelut mitkä hyvänsä.
Molemmissa on kysymys samasta ilmiöstä. Ihminen ei uskalla kohdata asioita asioina. Eikä hänellä ole tarvetta tai/ja kapasiteettia kyseenalaistaa omia asenteitaan.
Lähdet oitis ivaamaan keskustelukumppaniasi ja vääntämään skabaa vaikka kysymyksessä on vain toisistaan poikkeavat näkemykset. Tuskinpa siitä keskustelusta myöhemminkään mitään erityisen antoisaa sukeutuisi.
Minulle nämä asiat ovat kuitenkin oikeasti tärkeitä, vakavan pohtimisen kysymyksiä.
On aloittajalla tuossa asiaakin.
Kirjoittajan lapsuus kuitenkin tuntuu olleen kovin erilainen kuin esimerkiksi minulla. Ei minua helvetillä peloteltu. Paremminkin jo ihan ala-asteiässä vanhemmat avoimesti kertoivat, että uskovaisina emme haluaisi sinun menevän esimerkiksi juuri viihteellisiin elokuvaesityksiin. Tosin eipä meillä kotona näistä koskaan mitenkään mahdottomasti niuhotettu, vaikka olenkin elänyt peruskouluikääni juuri tuolla pahamaineisella 1970-luvulla (ainakin tällä palstalla se on pahamaineinen). Kyllä koulussa katsottiin tv:tä, käytiin sirkukset ja lastenteatterit. (Tanssitunneilta oli vapautus, enkä osallistunut musiikinopiskelussa viihteellisempään puoleen). Ainahan noista sirkuksista sun muista joskus joku mummeli ärähti mutta sellainen jätettiin kyllä omaan arvoonsa.
Nyt omien lapsieni kanssa, seudulla jossa ala-astelaisen luokanvalvojalle vanhoillislestadiolainen perhe saattaa olla hyvinkin uusi kokemus (joskus tuntuu, että yllättäen - onhan koulussa muidenkin vl-perheiden lapsia), olen itse tehnyt juuri tuota mitä suosittelet. Erittäin tarkasti on selvitelty opettajan kanssa, miksi emme halua lapselle tanssinopetusta. Tanssiopetuksen lisäksi peruskoulussa on hyvin vähän sellaista, mihin vl-lapsi ei voisi osallistua. Iltaohjelmat ovat sitten erikseen, diskoihin eivät lapseni myöskään mene: yllätys, yllätys, eivät päästä monet muutkaan vanhemmat, joten ainoa poisjäävä ei tarvitse olla. Avoin yhteistyö ja tutustuminen esimerkiksi tarjoutuminen valvojaksi mukaan uimahalli- ja muille vastaaville reissuille on minun kokemukseni mukaan ollut erittäin hyvä keino hälventää ennakkoluuloja ja päästä tilanteesen, jossa opettajakin voi kysyä, jos joku asia askarruttaa.
vl2003: "Kirjoittajan lapsuus kuitenkin tuntuu olleen kovin erilainen kuin esimerkiksi minulla. Ei minua helvetillä peloteltu."
No kuule, ei minuakaan!!!!! - Ehkä olin sitten tavallista älykkämpi lapsi, sillä minä nimittäin kuuntelin mm. saarnoja. - Vai olinko sittenkään sen älykkäämpi lapsi kuin muutkaan? Lapset nimittäin osaavat tehdä päätelmiä ja rivien välistäkin lukea, mitä tarkoitetaan. Kyllä jokainen vähänkin vanhempi vl-lapsi tietää, että jos tekee syntiä, voi joutua kadotukseen. - Tottakai hän tietää senkin, että pyytämällä synnit anteeksi, pelastuu. Aina jää kuitenkin se mahdollisuus, että ei "kelpaakaan Jumalalle". Kyllähän vl-vanhemmat ääneen epäilevät, vaikka he kuinka pyytävät syntejään anteeksi, että "kuinkahan minun raukan käy?"! - Eipä vaadi lapselta silloin edes kovin suurta älykkyyttä ymmärtää tämä kadotuksen uhan mahdollisuus!
Ei lapsilta voi kieltää helvetin olemassaoloa, se olisi väärää opetusta!! Pitäisikö lapsille sanoa, että tee mitä tykkäät, taivaaseen sinä pääset jokatapauksessa!!!?????
"Ei lapsilta voi kieltää helvetin olemassaoloa, se olisi väärää opetusta!!"
No nytpä iskit naulan kantaan! - Miten kertoa lapselle, että jos teet syntiä, voit joutua helvettiin ja samalla turvata lapselle huoleton lapsuus? Siinäpä teille on aika kova pähkinä purtavaksi!
Enpä haluaisi olla kasvattajana teidän housuissanne!
Olethan kuullut sanan armo? Sitä armoevankeliumia niille lapsillekin saarnataan. Jumala kyllä pitää lapsistaan huolen, että voit ihan huoletta mennä nukkumaan. En tiedä mikä uskovainen sinä olet, mutta jos lapsilles opetat helvetitöntä ikuisuutta, tiedät itsekin opettavan vastoin raamattua!
Niin sinun totuutesi on Raamattu, tai oikeammin sinun tulkintasi siitä. - Tiedän, että en voi vaatia vl-ihmisiltä perspektiiviä tähän asiaan, koska tuo perspektiivin laajentaminen yksinkertaisesti romuttaisi teidän uskonne. Voin kuitenkin vinkkinä sanoa, että maailmasta löytyy muutama kristinuskon suuruinen uskonto, joka antaa piutpaut teidän "totuudellenne".
En siis halua muuttaa teidän uskomuksianne. Saatan toki esittää siitä joitakin epäloogisuuksia ja terävää kritiikkiäkin, mutta senkin jälkeen annan teidän uskoa juuri siten kuten uskotte. En myöskään halua vajota kovin syvälle mihinkään opillisiin väittelyihin, sillä se on loputon suo, jonka väittelyn seuraus on vain paha mieli puolin ja toisin. Ja sitä paitsi, pidän monin verroin tärkeämpänä tämänkin palstan palstatilan käyttämisen niihin käytännön kysymyksien ja ongelmien ratkaisujen etsimiseen ja pohdiskeluun, jota tässäkin säikeessä alunperin tehtiin. Niissä asioissa vl- ja ei-vl-ihmisetkin saattavat löytää yhteisen sävelen, sillä päämäärät niissä ovat kummallakin aivan samat (ks. esim. minun kommenttini marja-leenalle!)
Niin, voin toki kertoa sen oman "uskoni". Olen sen täällä jo kertaalleen tehnyt ja se on siis seuraava:
Jos olisin syntynyt buddhalaiseksi,
minä kenties ajelisin pääni kaljuksi
ja puhuisin Karman lain totuudesta.
Jos olisin syntynyt hindulaiseksi,
minulla ehkä olisi 330 miljoonaa jumalaa
ja Bhagavadgita kertoisi totuuteni.
Jos olisin syntynyt muslimiksi
kenties kumartaisin kohden Mekkaa
ja Koraani olisi minun totuuteni.
Jos olisin syntynyt juutalaiseksi,
kenties löytäisit minut kuvasta itkumuurilta:
Se parrakas mies oikealla.
Jos olisin syntynyt amissiksi,
ehkä löytäisit minut kuvasta vasemmalta:
Se parrakas mies vankkureissa.
Jos olisin syntynyt kristityksi,
kenties...
Mutta niinhän minä synnyinkin!
Silti päätin olla vain ihminen!
että kaikki lapset pääsevät Taivaaseen. Kerran tulivat naapurin pojan kanssa oikeen kysymään, että pääseekö sekin Taivaaseen kun sen iskä ja äiti ei ole uskovaisia. Kerroin, että tottakai pääset ;) Lapset olivat 5-6 vuotiaita, joten heidän on vaikea teoilla vielä uskoa kieltää...
Miksi opettaisin lapsilleni raamatun vastaisesti? Jokainen jo varttuneempi lapsi ymmärtää jos Raamatussa sanotaan, että Älä turhaan lausu Herra...Siis kiroileminen on raamatun mukaan synti, sillä Herra ei jätä rankaisemmat sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. (pienen pieniä asioita, mutta nämä esimerkkinä vain tuhannelle muulle asialle, jotka ovat aivan yhtä yksinkertaisia)
"En tiedä mikä uskovainen sinä olet, mutta jos lapsilles opetat helvetitöntä ikuisuutta, tiedät itsekin opettavan vastoin raamattua!"
oleville lapsille keskiverto-vl alkaa takoa helvettiä päähän? 6 kk?
Nyt sinulta Jere, on unohtunut meidän vl:ien perusopetus:
KAIKKI LAPSET OVAT USKOVAISIA JA PÄÄSEVÄT TAIVAASEEN.
Tällainen opetus kaikuu koko ajan seurapuheissa:
"Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta."
Ja näin laulamme seuroissa:
"Näin lapsen tavoin saamme me, nyt aivan pieniks tulla ja Taivaan koti tallella on silloin kiusatulla."
Juuri tämä turvallisuus korostuu jokaisessa seurapuheissa ja usein saarna päätty näin:
"Me saamme jäädä turvallisesti uskomaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä
ja näin uskoen me kerran pääsemme perille Taivaan kotiin. Turvallista kotimatkaa."
Kuuntelepa, Jere, huviksesi seurapuheita täältä:
http://www.suviseurat.net/static/index.php?section=nitteet.html
Varmasti huomaat itsekin, miten turvallisia saarnoja ne ovat. Se epävarmuus pelastuksesta kuuluu körttiläisille, meillä vl:llä sen sijaan on ulkopuolisten mielestä liillistakin varmuutta tässä asiassa.
Tämä turvallisuus on lasten aistittavissa ja tällaista opetusta on hyvä antaa omille lapsille.
Ja me vl:t opetamme, että synti ei ihmistä kadota, vaan epäusko. Syntiä me kartamme siksi, ettei syntikuorma saisi viedä meiltä uskoamme. Ei kukaan eikä missään opeteta, että syntiä tekevä joutuu helvettiin. Ei todellakaan. Lapsille ei esim. pyhäkouluissa puhuta synnistä ja kadotuksesta, vaan turvallisesta Jeesus-paimenesta ja rakastavasta Isästä Taivaassa, joka tuntee nimeltä pienimmänkin lapsensa.
Kyllä minä ainakin vl-perheessä kasvaneena olen aina aistinut käsinkosketeltavasti nimenomaan sen turvallisuuden, jota usko tuo. Ja veikkaanpa, että nykyajan lapsi, jolle ei kotona ole annettavana mitään vastauksia elämän peruskysymyksiin, joka joutuu pienestä pitäen käsittelemään TV:stä tulvivaa väkivaltaa, seksiä ym. joutuu kasvamaan huomattavasti ahdistavammassa ja epävarmemmassa ympäristössä kuin vl-perheen lapsi.
´MN: "Nyt sinulta Jere, on unohtunut meidän vl:ien perusopetus: KAIKKI LAPSET OVAT USKOVAISIA JA PÄÄSEVÄT TAIVAASEEN."
No, kas kun en sitä lapsena tajunnut!!!! :( -Taisinkin olla siis tavallista tyhmempi lapsi!
"Kuuntelepa, Jere, huviksesi seurapuheita täältä:"
No, eipä tarvitse. Olen niitä kuunnellut parikymmentä vuotta. Ja niistä on kyllä minulle se "huvi" aika kaukana. :(
No, joo. Tuo teema "kaikki lapset ovat uskovaisa ja pääsevät taivaaseen" on sinänsä hyvä, ja ajattelinkin siitä lausua muutaman ajatuksen ehkä uudessa keskustelusäikeessä.
Ja minä en tietenkään ole kertomuksillani ja ajatuksillani ainakaan halunnut tuoda esille sellaista mielikuvaa, että vl-lapsen elämä olisi päivästä toiseen "yhtä helvettiä" ja pelkoa! Ei toki! Jos nyt jollekin on minun kirjoituksistani tällainen mielikuva jäänyt, se tässä korjattakoon! - Olen pyrkinyt kiinnittämään ainoastaan huomioita joihinkin tilanteisiin, joihin joutuessaan lapsi joutuu tuon pelon ja syyllisyyden eteen. Ja valitettavasti niitä tilanteita vl-lapsen eteen aika usein kuitenkin tulee. Ja se, mitä minä tarkoitan lapsuudella, ei suinkaan pääty esim. seitsemään ikävuoteen!!
´MN: "Kuuntelepa, Jere, huviksesi seurapuheita täältä:"
No tästä vielä sen verran, että kyllähän minä tiedän, että hyvää sinä vain tarkoitat. Turhaan minä pelihousujani asian vuoksi revin... :)
Ehkä meillä on ollut niin erilaiset lapsuudet että en oikeastaan ymmärrä mitä tarkoitat!
Mikä erittäin raskas taakka voi vl-lapsella peruskoulussa olla?
Minä en ole kokenut mitenkään raskaaksi oloani koulussa. Ehkä se johtui osaltaan myös siitä että koulussamme oli paljon lestadiolaisia ja meidän tavat tiedettiin!
Ja tosiaan, kuten joku mainitsikin. Peruskoulussa on hyvin vähän asioita joihin vl-lapsi ei voi osallistua.
Tanssitunnit, ehkä pari hassua kertaa koko 9 vuoden aikana. Ja joku teatterireissu, jolle meidän koulussa oli ainakin vaihtoehtoinen ohjelma, kenenkään ei siis tarvinnut jäädä reissusta kokonaan pois!
Opetukseen kuuluvat videot ym katsottiin ilman muuta. Samoin istuttiin levyraadit ja nakeltiin pisteitä siinä missä muutkin.
Meidän koulussa ei tainnut olla kertaakaan edes diskoa!
Enkä muista että olisi yhtäkään tehtävää ollut missä olisi tarvinnut katsoa televisiota!
Ei kannata yleistää että kaikilla vl-lapsilla olisi kauhean raskas taakka kannettavana ja vielä vanhempien takia!
oli oma lapsuutensa ja omat koulukokemuksensa. Vl-lapsen keskiarvo löytynee sieltä välimaastosta.
Niin, en nyt tiedä kuinka kauhean kuvan tuolla kertomuksellani kouluajastani annoin! Ala-aste minulle oli oikeastaan uskon suhteen helppo. Ne vaikeudet koskivat etupäässä yläasteaikaa.
Pidän kyllä omia kokemuksiani aika lailla keskiverto vl-lapsen kokemuksina. Oikeastaan tuo kertomukseni juonsi juurensa vaan siitä vaikutelmasta, mikä minulle kouluajasta jäi. Jos nyt aletaan listaamaan niitä yksittäisiä tapauksia, joissa jouduin vl-lapsena hankalaan tilanteeseen, ei niitä nyt niin kasapäin ollut. Ehkä vaan se varuillaan olon tunnelma on jäänyt minun mieleeni.
Useinhan kävi esim. sillä tavoin, että joku elokuvaesitys tiedettiin jo ehkä viikko etukäteen. Se odotusaika olikin sitten aikamoista huolta ja painajaista. Ei se siis rajoittunut pelkkään koulussaoloaikaan. Sitä mietittiin sängyssä illat pitkät, että kuinkahan minä siitä tilanteesta selviän, pääsenkö pois joukosta huomaamaatta ja huomaavatko muut, että en ollutkaan mukana ja mitä he ajattelevat, kyselevät jne.
Ehkä juuri tuo jatkuva varuillaanolo on se asia, joka vaikutti minuun paljon tuhoisammin kuin nuo yksittäiset tapahtumat. Ei se kivi kengässä tarvitse olla niin suuren suuri, mutta jos se hiertää siellä tarpeeksi kauan, matkanteko on aika rankkaa.
Varmasti se, että koulussa on suuri joukko vl-lapsia tekee jo tilanteesta aivan erilaisen. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös lapset ovat rohkeudessaan erilaisia. Viittaan tässä nyt esim. nimimerkin "nyk.ope", kertomukseen, jossa tyttö ei uskaltanut erota joukosta, vaikka vl-lapsille oli olemassa jopa oma ryhmä esityksen ajaksi.
Niin, vaikka minä pyrin kirjoituksissani kertomaan asioita niin kuin ne olen kokenut, saatan tietty silti sortua ylilyönteihin. Ehkä myös se, että en nyt ole vl, antaa minulle toisaalta hieman toisenlaisen näkökulman katsoa asiaa kuin ihmisellä, joka on edelleen vl. Teillä, jotka edelleen olette vl:a, on hieman "oma lehmä ojassa". On inhimillistä, että koska teillä on uskonne, ette ehkä ole niin valmiita näkemään kaikkia sitä negatiivista, joka siihen liittyy. Toisaalta minullakin on "oma lehmä ojassa": koska näen ne negatiivisuudet, saatan hyökätä noita tapoja vastaan hieman rajusti. Ehkä se totuus löytyy jostain sieltä välistä, mihin tuossa jo yksi aiempi nimimerkki viittasi.
Ja oikeastaan minun perimmäinen tarkoitukseni ei ole mitata sitä, kuinka kamalan vaikeaa se koulu nyt vl-lapselle on ja alkaa kiistellä siitä. Ei. Tarkoitukseni oli ainoastaan tuoda esille se asia, että se VOI olla vaikeaa ja joissain tapauksissa erittäinkin vaikeaa. Minä olen iloinen siitä, että esim. juuri nimimerkki marja-leena, vaikka onkin vl, ymmärsi minun pointtini. Minulla ei ole tarkoituksena ajaa vl-lasten valintoja koulussa mihinkään räikeään ristiriitaan uskonne kanssa. Haluan vain, että noihin valintoihin sallittaisiin niin paljon joustoa, kuin uskonne suinkin sallii. Se takaa vl-lapselle mahdollisimman huolettoman kouluajan ja tämä heijastuu lopulta positiivisesti myös lapsen myöhempään elämään.
Tämä on vastaus Zipin ylempänä esittämään kysymykseen. Joudun laittamaan sen tänne, koska hierarkia oli jo liian syvä.
Mainitsemasi toteamus ("suuret synnit johtavat kadotukseen mutta pienetkään eivät jätä välille") on minulle outo. Ei se sinänsä väärin ole, onpahan vain hieman irrallaan asiayhteydestä.
Oikein se on sikäli, että meidän mielestämme eri kokoisia syntejä ei ole. On huomattava, että tämä pätee myös toisinpäin. Ei ole erikseen isoa tai pientä syntiä, vaan kaiken saa anteeksi.
Asiayhteydestään se on mielestäni irti sen takia, että samassa yhteydessä pitäisi kyllä muistaa mainita, että kristityt on Jeesuksen lunastustyön kautta vapautettu lain alta. Synnit siis kadottavat, totta, mutta evankeliumin ts. syntien anteeksisaamisen uskonut ihminen ei enää ole lain alla, eli häntä synnit eivät kadota.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uskovainen ihminen voisi tehdä mitä tahansa. (Tästähän vl-uskovaisia aina joskus syytetään, että tehdään viikko syntiä ja kuitataan se anteeksi viikonloppuna seuroissa). Ei näin, vaan kyllä kristityn vaellus on kilvoittelua syntiä vastaan, lankeemuksiakin, mutta sitten myös armoevankeliumia. Lain alla elävästi uskova ihminen ei kuitenkaan enää ole.
En voi olla kommentoimatta, koska mielestäni jutussasi on looginen ristiriita:
"Synnit siis kadottavat, totta, mutta evankeliumin ts. syntien anteeksisaamisen uskonut ihminen ei enää ole lain alla, eli häntä synnit eivät kadota"
Päteekö tämä siis noin sekunnin syntien anteeksi saarnaamisen jälkeen kun kuitenkin jatkat:
"kyllä kristityn vaellus on kilvoittelua syntiä vastaan, lankeemuksiakin, mutta sitten myös armoevankeliumia. Lain alla elävästi uskova ihminen ei kuitenkaan enää ole"
Eräässä seurakuntaillassa todettiin, että asiat ovat huonosti, jos ei ole koskaan tehnyt henkilökohtaisesti rippiä synneistään. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä "uskovaiset eivät ole lain alla" on lestadiolaisuudessa vain asian kieltämistä, syynä varmaankin se, että Jeesus oli fariseuksia vastaan. Kyllä synneistä vaaditaan parannusta, siihen painostetaan monin erilaisin tavoin: hiuskarvakaan ei putoa päästänne Hänen tietämättään"... jne. Eletään pahimmillaan pelon ilmapiirissä: olenko tehnyt tuosta ja tuosta asiasta parannusta.
"Toiveajattelua?
Kirjoittanut: Isä, 20.9.2004 klo 07.09
Olisiko niin, että uuden urbaanimman vl-sukupolven myötä myöskin
1) "vain me" oppi
ja
2) "ehkäisy on syntiä" oppi
heitetään romukoppaan vanhoillislestadiolaisuudessa ja siinä herätysliikkeessä alkavat puhaltaa raikkaammat, iloisemmat, vapaammat sekä vähemmän ihmisiä ahdistavat ja taakoittavat Jumalan tuulet?
Mitä mieltä olet?"
"ei kiitos
Kirjoittanut: vl2003, 22.9.2004 klo 10.01
Näihin käsityksiin ei ole tulossa muutosta, kiitos vain kysymyksestä."
--------------------------------------------------
Vastasit oheiseen Marialle osoitettuun kysymykseen. Siinä kysyttiin nimimerkki Marian mielipidettä.
Millä valtuuksilla puhut koko vl-herätysliikkeen puolesta.
Minulla ei toki ole valtuuksia puhua kenenkään muun kuin itseni puolesta. Mainitut asiat kuitenkin ovat asioita, joista vl-kristillisyydessä vallitesee laaja yksimielisyys. Totesin vain, että niihin ei ole tulossa muutoksia.
Lisäksi Maria itse vastasi tuohon oikein hyvin.
"Molemmissa on kysymys samasta ilmiöstä. Ihminen ei uskalla kohdata asioita asioina. Eikä hänellä ole tarvetta tai/ja kapasiteettia kyseenalaistaa omia asenteitaan."
Tuskin tiettyjä vl-oppeja kovin pitkään tarvitsee pohtia ja pähkiä.
Jos on yhtään Raamattua lukenut.
Niiden osalta ei ole tarvis kyseenalaistaa omia ajatuksia ja asenteita.
Niin kyllä meillä sellaisiakin "tapoja" on, jotka ovat kokonaan menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa ja sisältönsä maailman muuttumisen tm. seurauksena. Joilla ei ole opillista pohjaa, mutta joita kuitenkin edelleen pidetään yllä ja käytännössä uskoon liittyvinä. Sellaisia minä pidän Raamatun opetuksen vastaisina ja siksi huolestuttavina.
Mutta mainitsemasi "vain me-oppi" ja ehkäisykysymys eivät mielestäni ole niitä helpoimpia asioita, molemmat kun ovat selvästi kytköksissä Raamatun opetukseen. En ole noistakaan täysin vakaasti mitään mieltä, mutta sen verran kuitenkin, että itse en ole tohtinut esim. perhesuunnitteluun ryhtyä. Olen reilusti kolmikymppinen nainen ja keväällä syntyy kuudes lapseni.
Mutta jos henki olisi kysymyksessä, tai vähäisempikin terveyteen liittyvä asia, niin silloin kyllä turvautuisin lääketieteeseen. Enkä miettisi yhtään. Mennäänhän sitä sydämenohitusleikkaukseenkin Luojan luomia piuhoja sorkkimaan jotta saataisiin elinpäiviä lisää.