Kuinka syödään oikein

Et kyllä täysin tervehtyneeltä kuulosta, koska vieläkin, vuosien jälkeen syöminen takkuilee!
Terve ihminen ei jojoile eikä kompensoi normaalia syömistä.
Tarkkana kannattaa olla, tuosta on niin helppo lipsahtaa!

Hei, mahtavaa, että olet parantunut!

Syömishäiriön jälkeen lienee aika yleistä, että suhde ruokaan on edelleen ongelmallinen, samoin kuin kehonkuva. Sinuna pyytäisin tk-lääkäriltä lähetteen ravitsemusterapeutille, joka voisi auttaa sinua ruokavalion kanssa.

Netissä on laskureita, joihin syötetään pituus, paino ja liikunnallinen aktiivisuus. Se antaa arvion, mikä on kalorikulutus. Kuitenkin ihmisten aineenvaihdunnat ja kehon koostumus ovat erilaisia, joten mitenkään orjallisesti siihen ei kannata uskoa.

Perussääntönä voidaan sanoa, että naisen kaloritarve on vähintään 1500 kcal, vaikka ei harrastaisi mitään liikuntaa.

Terve ihminen ei tarkkaile syömisiään jatkuvasti ja voi joskus herkutellakin hyvällä omallatunnolla. Hän ei siis laske jokaista suupalaansa ja mieti niiden kaloripitoisuutta.

Yleensä terve ihminen syö vaistomaisesti sen verran kun tarvitsee. Nälkä ilmoittaa ravinnontarpeesta ja elimistön kylläisyys viestii, että syöminen voidaan lopettaa. Toki ylipainoisilla ihmisillä on usein ongelmana, että he syövät, vaikka ei olisi nälkä tai kokevat "nälkää" jatkuvasti.

Yksi keino on pitää kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista.

Muutaman kilon painonheilahtelu voi johtua mm. nesteen kerääntymisestä.

Kiinnitä huomiota siihen, miten ihmiset ympärilläsi syövät, etenkin ikäisesi ja kokoisesi naiset.

Kiitos kovasti vastauksistanne! Olen kiitollinen ajatuksistanen.

Se kalorien laskenta on asia, jota haluaisin välttää, koska ruoka liittyvät mielikuvat muuttuvat negatiivisiksi. Joihinkin ruokiin liittää herkästi silloin hyvis/pahis asetelman. Ydinhän on se, että syömiseen tätä nykyä joutuu kiinnittämään vasta siinä vaiheessa huomiota, kun painoa on kertynyt ja kun BMI on nousutrendinen (olen nyt siis luokkaa 25). Tarkoitan, että kalorilaskuri pyöri jatkuvalla tahdilla päässä sairaana, joten sen naksutuksen haluaisi saada hiljenemään - eikä ainakaan tietoisesti haluaisi sitä asettaa uudelleen naksuttamaan.

Olen siinä samaa mieltä, että säännöllisyys elämän tavoissa varmasti helpottaisi tilannetta. Pyrinkin pitämään verensokeritason tasaisena hedelmin, sillä notkahdukset saavat syömään suuria määriä kerralla.

Olen käynyt joskus ravitsemusterapiassa, mutta olen hieman skeptinen pystyykö se huomioimaan taustalla olevaa ent. syömishäiriöisen psyykettä. Eräällä tavalla rinnastan sairauden siinä mielessä esim. alkoholismiin. Alkoholisti voi tervehtyä ja elää raittiina, mutta hän on aina alkoholisti, joka taustalla täytyy alkoholistin itse tiedostaa; syömishäiriöinen voi tervehtyä ja elää ravitsemuksesti hyvin tervettä elämää, mutta tietty tiedostus täytyy säilyttää. Toivottavasti en loukkaa tällä rinnastuksella ketään - se ei ole tarkoitukseni. Siksi pohdinkin, onko tarjolla psykofyysistä ravitsemusterapiaa? Onko kukaan törmännyt? Tiedän, että uusi terapiamuoto syömishäiriöisille (ilm. hyvin tuloksin) on psykofyysinen fysioterapia, jossa paneudutaan vääristyneeseen kehonkuvaan ja vaikuttamaan siihen.

Mutta kiitos vielä kerran ajatuksistanne!