Hei!
Sairastin koko teini-iän syömishäiriötä: ensin ahmimin muuttui bulimiaksi ja lopulta siihen kombinoitui anoreksia. Olin onnekas, sillä asianmukaisella terapialla ja lääkityksellä tulin terveeksi. Yhdeksän vuotta on jo kulunut, mutta törmään edelleenkin liki päivittäin ongelmaan kuinka syödä oikein. Miten normaalit ihmiset syö. Kuinka paljon he ottavat ruokaa lautaselle. Mitä he ottavat iltapalaksi. Millaiset ovat heidän välipalansa. Painoni heittelee 2 vuoden vinkkelissä 10 kg ja se on stressaavaa, kun minun normisyömistäni on aina vastassa dieetti. Sekin toki pelottaa, että jossain kurjassa elämän tilanteessa sairaus aktivoituu, kun paino jojoilee. Koen, että en ole koskaan oppinut syömään, kuten pitäisi, eikä esimerkkejä ole ollut silloin tai nyt. Täytyy mainita, että on upeaa, että kuulemani mukaan syömistä harjoitellaan terapiakeinona.
Tunnistaako kukaan itseään? Oletteko löytänyt ratkaisuja?
Sairastin koko teini-iän syömishäiriötä: ensin ahmimin muuttui bulimiaksi ja lopulta siihen kombinoitui anoreksia. Olin onnekas, sillä asianmukaisella terapialla ja lääkityksellä tulin terveeksi. Yhdeksän vuotta on jo kulunut, mutta törmään edelleenkin liki päivittäin ongelmaan kuinka syödä oikein. Miten normaalit ihmiset syö. Kuinka paljon he ottavat ruokaa lautaselle. Mitä he ottavat iltapalaksi. Millaiset ovat heidän välipalansa. Painoni heittelee 2 vuoden vinkkelissä 10 kg ja se on stressaavaa, kun minun normisyömistäni on aina vastassa dieetti. Sekin toki pelottaa, että jossain kurjassa elämän tilanteessa sairaus aktivoituu, kun paino jojoilee. Koen, että en ole koskaan oppinut syömään, kuten pitäisi, eikä esimerkkejä ole ollut silloin tai nyt. Täytyy mainita, että on upeaa, että kuulemani mukaan syömistä harjoitellaan terapiakeinona.
Tunnistaako kukaan itseään? Oletteko löytänyt ratkaisuja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et kyllä täysin tervehtyneeltä kuulosta, koska vieläkin, vuosien jälkeen syöminen takkuilee!
Terve ihminen ei jojoile eikä kompensoi normaalia syömistä.
Tarkkana kannattaa olla, tuosta on niin helppo lipsahtaa!
Hei, mahtavaa, että olet parantunut!
Syömishäiriön jälkeen lienee aika yleistä, että suhde ruokaan on edelleen ongelmallinen, samoin kuin kehonkuva. Sinuna pyytäisin tk-lääkäriltä lähetteen ravitsemusterapeutille, joka voisi auttaa sinua ruokavalion kanssa.
Netissä on laskureita, joihin syötetään pituus, paino ja liikunnallinen aktiivisuus. Se antaa arvion, mikä on kalorikulutus. Kuitenkin ihmisten aineenvaihdunnat ja kehon koostumus ovat erilaisia, joten mitenkään orjallisesti siihen ei kannata uskoa.
Perussääntönä voidaan sanoa, että naisen kaloritarve on vähintään 1500 kcal, vaikka ei harrastaisi mitään liikuntaa.
Terve ihminen ei tarkkaile syömisiään jatkuvasti ja voi joskus herkutellakin hyvällä omallatunnolla. Hän ei siis laske jokaista suupalaansa ja mieti niiden kaloripitoisuutta.
Yleensä terve ihminen syö vaistomaisesti sen verran kun tarvitsee. Nälkä ilmoittaa ravinnontarpeesta ja elimistön kylläisyys viestii, että syöminen voidaan lopettaa. Toki ylipainoisilla ihmisillä on usein ongelmana, että he syövät, vaikka ei olisi nälkä tai kokevat "nälkää" jatkuvasti.
Yksi keino on pitää kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista.
Muutaman kilon painonheilahtelu voi johtua mm. nesteen kerääntymisestä.
Kiinnitä huomiota siihen, miten ihmiset ympärilläsi syövät, etenkin ikäisesi ja kokoisesi naiset.
"Kiinnitä huomiota siihen, miten ihmiset ympärilläsi syövät, etenkin ikäisesi ja kokoisesi naiset."
Juuri tuota ÄLÄ tee!
Toisten syömisten tarkkailu ei ole tervettä ja syömishäiriöisellä johtaa hyvin helposti ruoan säännöstelyyn, vähentelemiseen, paastoon.. ja kierre on taas päällä!
Sitä niin helposti näkee sen oman annoksensa niin paljon suurempana kuin mitä tuo naapuri syö. Mun pitää varmuuden vuoksi ottaa vähemmän jne.
Lisäksi, mistä tiedät mitä kyseinen henkilö on syönyt aikaisemmin sinä païvänä? Ehkä hän on vielä melko kylläinen ison viinerin tai 2oo g karkkipussin jälkeen? Tai tuhdin puuroannoksen aamulla?
Lisäksi et tiedä, minkälaista signaalia hänen kroppansa juuri sillä hetkellä lähettää. On tullut syötyä kyllin tuhdisti edellisinä päivinä joten terve keho itse säätelee paljonko ravintoa nyt tarvitsee!
Sen lisäksi vielä liikkuminen, työ, harrastumkset. Joku kilpapyöräilijä on hyvinkin hoikka mutta joutuu syömään 3500 kcal säilyttääkseen kropassaan lihakset ja terveen rasvaprosentin. Toinen saman kokoinen viettää aikansa tv:n ja netin ääressä. Kulkee bussilla kouluun tai tekee kevyttä sisätyötä. Silloin riittää kenties se 2000 kcal.
Ja kuten sanoin, ruoan ja toisten syömisien tarkkailu ja vertailu omaansa on jo hälyttävää!
Olet oikeassa, neuvoni oli huono. Voin allekirjoittaa kaiken, mitä sanoit.
Kiitos kovasti vastauksistanne! Olen kiitollinen ajatuksistanen.
Se kalorien laskenta on asia, jota haluaisin välttää, koska ruoka liittyvät mielikuvat muuttuvat negatiivisiksi. Joihinkin ruokiin liittää herkästi silloin hyvis/pahis asetelman. Ydinhän on se, että syömiseen tätä nykyä joutuu kiinnittämään vasta siinä vaiheessa huomiota, kun painoa on kertynyt ja kun BMI on nousutrendinen (olen nyt siis luokkaa 25). Tarkoitan, että kalorilaskuri pyöri jatkuvalla tahdilla päässä sairaana, joten sen naksutuksen haluaisi saada hiljenemään - eikä ainakaan tietoisesti haluaisi sitä asettaa uudelleen naksuttamaan.
Olen siinä samaa mieltä, että säännöllisyys elämän tavoissa varmasti helpottaisi tilannetta. Pyrinkin pitämään verensokeritason tasaisena hedelmin, sillä notkahdukset saavat syömään suuria määriä kerralla.
Olen käynyt joskus ravitsemusterapiassa, mutta olen hieman skeptinen pystyykö se huomioimaan taustalla olevaa ent. syömishäiriöisen psyykettä. Eräällä tavalla rinnastan sairauden siinä mielessä esim. alkoholismiin. Alkoholisti voi tervehtyä ja elää raittiina, mutta hän on aina alkoholisti, joka taustalla täytyy alkoholistin itse tiedostaa; syömishäiriöinen voi tervehtyä ja elää ravitsemuksesti hyvin tervettä elämää, mutta tietty tiedostus täytyy säilyttää. Toivottavasti en loukkaa tällä rinnastuksella ketään - se ei ole tarkoitukseni. Siksi pohdinkin, onko tarjolla psykofyysistä ravitsemusterapiaa? Onko kukaan törmännyt? Tiedän, että uusi terapiamuoto syömishäiriöisille (ilm. hyvin tuloksin) on psykofyysinen fysioterapia, jossa paneudutaan vääristyneeseen kehonkuvaan ja vaikuttamaan siihen.
Mutta kiitos vielä kerran ajatuksistanne!