Varsinkin jouluna se tuntuu kolmelta elinkautiselta
Yksinäisyys on kuin elinkautinen vankilassa
ei se lopu
26977
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
No pidetään yhteyttä tämän palstan avaulla. Yritän vilkaista sitten aina välillä,mitä täällä tapahtuu.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi yksinäisyydestä. Se on elinkautinen....yksin jo monia vuosia olleena. Olen eronnut ja asunut muutamia vuosiaa...siis eliniän.... nyt vihdoin aikuiseen ikään tulleen nuorikkoni kanssa ....yksin. Käyn töissä, töissä ja töissä ja hukutan yksinäisyyteni työntekoon. Vaikka minulla on aikuisia lapsia ja heidän tuomaa ihanaa piristystä elämääni, olen kuitenkin yöt/vapaat/lomat yksin. Juon aamukahvini yksin, teen ruokaa yksin, teen kaiken yksin....ja nyt kun poltan kynttilöitä iltaisin työpäivän jälkeen, huomaan olevani todella yksin. Mistä löytyisi ihan samanlainen yksinäinen joka kuitenkaan ei haluaisi olla yksin. Olen kuitenkin ihan tavallinen normi some-nainen joka joskus ymmärtää miestäkin. :-)
Ehkä naurettavin postaus moneen viikkoon tällä palstalla... Voisitko tarkastaa vaikka sanakirjasta mitä "yksinäinen" tarkoittaa!
Yksinäisyys tarkoittaa sitä että on yksin. Viestin kirjoittajalla selvästi on kokemusta aiheesta.
Tietyllä tapaa yksinäisyys tosiaan vastaan analogialtaan pitkää vankilatuomiota: molemmat tuomitsevat sosiaalisen eläimen normaalin laumaelämän ulkopuolelle. Pitkän vankilatuomion eteen tosin täytyy jotain itsekin saada aikaiseksi, yksinäiseksi jäämiselle riittää, että ylipäätään syntyy.
Tietysti erojakin on, yksinäinen saa vapaasti tulla ja mennä, halujensa (ja varojensa) mukaan, siinä missä vanki ei oletettavasti (ehkä muualla kuin Suomessa) saa poistua vankilasta miten huvittaa.
Tuossa ylempänä herätettiinkin jo keskustelua siitä, mitä "yksinäisyys" itseasiassa on. Katsoisin, että tällä palstalla yksinäisyys ei tarkoita (ainoastaan) sitä, että on sinkku, vaan sitä, ettei ole ystäviä, ei kavereita, hyvä jos edes tuttuja. Toki, vanhempi ihminen, jolla kuitenkin on aikuisia lapsia, voi olla yksinäinen siinä kuin palstan keskivertomieskin. Olisiko siis palstan "virallisesti hyväksymä" yksinäisyys sitä, että ihminen, ilman ulkopuolisten asettamia kriteereitä, tuntee itsensä yksinäiseksi, vai onko tämä liian liberaali määritelmä? Tuntuisi kyllä jollain tavalla kurjalta kieltää joltain ihmiseltä yksinäisyys sillä perusteella, että palstalla löytyy yksinäisempiäkin (miehiä).
Vähän kuin nälkäinen suomalainen ei saisi valittaa nälkäänsä, sillä Afrikassa on melko varmasti enemmän ja pahemmin nälkäänäkeviä.
Minullakin on aikuisia lapsia, on ystäviä ja tuttavia, työkavereita ja harrastusseuraa. Pidän silti oikeutenani kirjoittaa tälle palstalle aina kun siltä tuntuu, koska kuten edellä kirjoittanut henkilö, minäkin TUNNEN itseni yksinäiseksi istuessani iltoja yksin kotona ja mennessäni yksin nukkumaan, herätessäni viikonloppuaamuisin yksin ja tehdessäni asioita yksin.
En aio kysyä keneltäkään lupaa siihen, saanko kutsua itseäni yksinäiseksi tai kirjoittaa jollekin palstalle.
Minä en vietä jouluani yksin, koska menen sukulaisiin, mutta jos olisin kaupungissa yksin niin kyllä ainakin Helsingistä löytyisi sosiaalista tekemistä ihan jokaiselle joulun päivälle. Varmasti löytyy pienemmistäkin kaupungeista, se on sitten eri asia jos asuu maalla ja/tai jos ei ole kulkuyhteyksiä ihmisten pariin.
Kallistun myös itse sille kannalle, että yksinäisyyden määritelmän täyttää se, että ihminen itse tuntee itsensä yksinäiseksi, vaikka palstan kurjuudessa rypevien otusten yksinäisyys olisikin asteen "syvempää", kuten minun, jolla ei ole ystäviä, muutama tuttu kuntosalilta, ei työkavereita eikä harrastusseuraa, eikä tietenkään lapsiakaan. En silti katso, että olisin meistä se "aidosti" yksinäinen, vaan meillä molemmilla on yhtä suuri oikeus tuntea olomme yksinäiseksi. Eihän minun nälkäänikään veisi se, että Afrikassa taatusti on nälkäisempiä.
Kyllä tosiaan sosiaalista tekemistä kaupungeissa riittää, käsittääkseni ainakin kirkko järjestää vaikka mitä tapahtumia joulun aikaan. Lienee muitakin "kolmannen sektorin" tekijöitä, joilta tekemistä löytäisi. Mutta niin, on mielestäni kuitenkin eri asia, eri tavalla "sosiaalista", mennä tuntemattomien ihmisten seuraan, kuin olla ystävien / sukulaisten / perheen parissa, tietenkin. Jos yksinäinen (mies) menee tuollaiseen tapahtumaan, voi itseasiassa tulla vain kurjempi olo, koska siellä(kin) todennäköisesti saa olla ihan yksin. Kotona yksin olemisessa on se hyvä puoli, ettei itseään tule verranneeksi muihin. Jos olet yksin jossain tapahtumassa, ja muilla (nähtävästi) seuraa on, tulee siitä vain entistä kurjempi olo, "mikä minussa on vikana kunnen kelpaa?"
Jotenka niin, minä en oikein usko siihen, että yksinäisen (miehen) olisi loogista lähteä sen kummemmin mihinkään, ellei sitten baariin, siellä on muitakin yksinäisiä (olen joskus kauan sitten viettänyt jouluni baareissa), tai jatkaa vain normaalia arkeaan, kuten minä aion tehdä. Aion käydä kuntosalilla, lenkkeillä, lukea kirjoja ja katsella elokuvia, aion sulkea joulun pois elämästäni, sillä joululla ei ole yksinäiselle (miehelle) mitään annettavaa, kuin entistä kurjempi olo siitä, että suurimman perhejuhlankin keskellä yksin.
"os yksinäinen (mies) menee tuollaiseen tapahtumaan, voi itseasiassa tulla vain kurjempi olo, koska siellä(kin) todennäköisesti saa olla ihan yksin."
Ja jos kaikki yksinäiset ajattelevat noin niin sitten ei ainakaan voi tavata missään toista yksinäistä.
Kaikkihan niin eivät toki ajattelekaan, sillä eiväthän muutenkaan ihmiset ole kaikesta yksimielisiä. Jopa yksinäisyydessä on kuitenkin aste-eroja, eikä mielestäni ole "one-size-fits-for-all" -tyyppistä ratkaisua yksinäisyyden ongelmaan. Yksinäisen miehen olisikin mielestäni parasta mennä jouluna baariin, sillä siellä on muitakin yksinäisiä miehiä, jos siis haluaa jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä. Ystäviä tai kavereita sieltä tuskin löytää, lyhytaikaista juttuseuraa ehkä. Yksinäisellä naisella sitävastoin seurakunnan yms järjestämä joulutapahtuma voisi olla ihan toimiva ratkaisu, onhan joulu muutenkin enemmän naisten kuin miesten juttu.
Kas kun yksinäinen mies on siitä hassu tapaus, ettei häntä kaivata missään, ei edes toisten yksinäisten miesten parissa.
Ennemmin kannattaa uutena vuotena lähteä baariin, jolloin liikkeella on suurin joukoin normaaleja ja täysjärkisiäkin sinkkunaisia jotka muuten niin harvoin käyvät baareissa ja joulunakin ovat vanhempiensa luona. Myös itsenäisyyspäivänä näitä oli paljon liikkeellä ja aina kansallisina juhlapäivinä (vappu, juhannus, taiteiden yö), jolloin taksitkin ovat ruuhkautuneita ja kaikki baarit täynnä, ja seuran löytäminen helppoa.
Ujolle, yksinäiselle, aikanaan koulukiusatulle ja hiljaiselle miehelle ei oikein ole muuta vaihtoehtoa sosialisoitua kuin nauttia riittävän teräviä alkoholijuomia että tulee puheliaammaksi, ja lähteä baariin. Ujoille miehille viina sopii, heistä tulee vain sopivan puheliaita, herrasmiesmäisiä, leppoisia ja mukavia, mutta ei mitenkään ärsyttäviä tai aggressiivisia.
Ei yksinäistä naistakaan kaivata missään sen enempää.
Tai no, ehkä pillunhimoisten miesten parissa.
Alkoholi on huono lääke mihin tahansa. Jos kärsii sos. fobioista, kannattaa konsultoida lääkäriä.
Niin, mutta tässä keskusteltiin joulun vietosta, ei humalaisten naisten vikittelystä. Ja ainakin minulla homma toimii niin, että olen mielestäni hauskempi selvinpäin kuin humalassa, sillä viinan vaikutuksen alaisena lähinnä hihittelen itsekseni. Ja kun nk. känniseksi ei suuremmin kiinnosta, jätän suosiolla sen muille.
Olen eri mieltä, vaan minusta esimerkiksi kirkon järjestämät joulutapahtumat ovat enemmän suunnattu naisille kuin miehille. Tosin, myönnän, että kirkko järjestää myös erityisesti miehille suunnattuja iltamia.
En myöskään halua tehdä tästä keskustelusta taas yhtä "miehet vs naiset" -väittelyä, joten siinä mielessä viimeinen lause olisi pitänyt jättää ehkä kirjoittamatta. Yksinäisyys on yhtä syvältä, sattui sitten kuulumaan kumpaan sukupuoleen tahansa, vaikka yksinäisyys näyttääkin kasaantuvan miehille. Kuten muutkin hienot asiat elämässä, kuten lyhyt elinikä, alkoholismi, väkivalta, ja sen sellaiset. Toisaalta, onko se nyt naisten vika, että elävät elämänsä fiksummin?
"Jos kärsii sos. fobioista, kannattaa konsultoida lääkäriä."
Tuo on aika huono neuvo. Minulta meni 25 vuotta elämästä ihan hukkaan, kun olin niin raitis ja päihdekielteinen. Ujon ja yksinäisen miehen ei kannata uskoa raittiuspropagandaan, naiset kyllä löytävät seuraa aina vaikka deittipalstoilta vaikka olisivatkin raittiita.
Sen sijaan miehiä ei euta mitkään deittipalstat, eikä yhdistykset, harrastukset, kerhot, lääkärit, terapiat, mielialalääkkeet jne, ainoastaan riittävä alkoholinkäyttö auttaa. Ei riitä että muutaman kerran vuodessa juo muutaman oluen, vaan tosiaankin alkoholia pitää käyttää riittävän usein ja paljon, jotta myönteistä muutosta siihen elämäntilanteeseen tapahtuisi. Sitten kun on parisuhteen ja vaimon löytänyt, voi alkoholinkäytön taas lopettaa eikä se ole mitenkään vaikeaa. Jää itsestään pois kun sitä ei enää tarvita.
Tästäkin keskustelusta taas näkee, että lapset ovat vain väliaikainen laastari. Siksipä en sellaisia aio koskaan tehdäkään, vaikka haluaisin. Olisin huono isä, joka ei osaisi kasvattaa lapsista sosiaalisia ja jotka myös tietenkin perisivät yksinäisyyteen johtavia luonteenpiirteitä. Pidän järjen mukana tässä hommassa ja yritän löytää naisen, joka ei myöskään halua lapsia.
Anneli Auer sai just elinkautisen. Silläkin on ystäviä vaikka ehkä joutuu 15 vuodeksi vankilaan. Kyllä joku sitä käy siellä katsomassa ja rikollisilla nyt yleensäkkin on ystäviä. Pahinta olis jos joutuu vankilan vuosiksi eikä kukaan kävis katsomassa.
En voi kuvitella sellasta elämää kenellekkään vaikka sellasii ihmisiäkin on että ovat vankilassa jouluna. Kyllä varmaan vankilassa järkätään joulujuhla vankeillekkin kun minua ei ainakan kukaan muista jouluna.
Yksinäisyys on pahempaa kuin elinkautinen vankilassa. Vankilassa olisi sentään seuraa.
Ketä kiinnostaa joittenkin vankien seura? Kyllähän yksinäinen, ainakin kaupungissa asuva, saa seuraa koska vain, ellei kärsi vaikeista sosiaalisista peloista.
Yksinäisyydellä ei ole mitään tekemistä seuran puutteen kanssa.
Mutta onko vankilassa tarjolla oleva seura sellaista, millaista haluaisit? Epäilen vahvasti.
Sukupuolesta riippuen, saattaakin saada seuraa halutessaan. En kuitenkaan olisi niin rohkea, että yleistäisin tuon väitteen koskemaan kaikkia yksinäisiä.
Olen naimisissa (harkitsen eroa) ja pieni lapsi. Kaverit on aikaa sit kaikkineen. Oon 24/7 yksinäinen ja surullinen, mutta lapselle näyttelyn iloista.
Avioerosta on 3 vuotta ja olen huomannut viimeisen 1,5 v aikana et ystävät ovat hävinneet ja syytä en tiedä.Olen oikeastaan enää tekemisissä yhden siskoni kanssa ja yllätys yllätys ex-mieheni kanssa.Meillä oli ns.sopuero.Lapsia mulla ei ole.Olen 54 v ja todellakin yksinäinen.Olen vielä liikuntarajoitteinen ja en pääse minnekkään ilman toista ihmistä!!!!Nökötän aina yksin kotona ja odotan et joku soittaisi(soittoja tulee tosi harvoin...ei moneen päivään yhtään)tai tulisi käymään mut ketään ei näy eikä kuulu.Nyt oon tosi masentunut ja pettynyt ihmisiin.Silloin olin hyvä kun jollakin ystävällä oli ongelmia mut nyt kun mä toivon et edes soitettais vaikka n.kerran viikossa niin se ei onnistu!!!!
Enempää en jaksa kertoo kun tulee niin pahaolo.Mielestäni minä voin sanoa itseäni todella yksinäiseksi.P.S.Kuukaus sitten loppui ystävyys kaukosuhteen kanssa ja nyt oon todella yksin.Hänen kanssa nähtiin harvoin mut oltiin puhelimen kautta päivittäin yhteyksissä mut nyt ei oo sitäkään pirisystä!!!!
Yksinäisyydestä.Olen ollut yksin ja omassa seurassani koko elämäni ,tai 9 vuotiaasta asti.Koulukiusaamisesta se alkoi ,ja on jatkunut 50 vuotta.Sopeuduin olemaan yksin lapsesta,ja en ole toisten seuraa sen koommin kaivannut.Voisin hyvin elellä vaikka autiolla saarella,mikäli vain ruokaostokset voisi vaikka kerta viikkoon tilata.En ole hullu en myöskään arka,en vain pidä ihmisistä enkä luota heihin.
miksi pitää säälitellä yksinoloa, kun ihmisiä on maailma täynnä, eikä kukaan väkisin ole kenekään ystävä..
Poliisivankila on paljon ankeampi, ei oo kun betonia ympärillä. Siellä et varmasti haluaisi viettää jouluasi!!