Vielä näin melkein kymmenen vuoden jälkeenkin ikävät tapahtumat pitävät minua otteessaan. Nuo henkilöt, jotka ovat tästä vastuussa, saavat vielä maksaa. Muutamalle sain kostettua jo silloin vuosia sitten, mutta se ei riitä.
Lähes aina aamulla herätessäni jokin ikävä tapahtuma kumpuaa esiin. En pysty sulkemaan sitä pois. Silloin vihan tunne kulkee voimakkaasti kehoni läpi. Haluan vain saada kostoni. Kaikki muu tuntuu merkityksettömältä.
Opettajista tai muusta koulun henkilökunnasta ei ollut mitään hyötyä. Yksin taas en olisi mahtanut heille mitään. Vaikka ihmiset vaihtuivat luokilta siirryttäessä, pahuus oli silti aina läsnä.
Pääsenkö koskaan vapaaksi noista k*sipäistä? Voinko enää koskaan olla oikeasti onnellinen?
Olen vain niin väsynyt tähän kaikkeen...
Lähes aina aamulla herätessäni jokin ikävä tapahtuma kumpuaa esiin. En pysty sulkemaan sitä pois. Silloin vihan tunne kulkee voimakkaasti kehoni läpi. Haluan vain saada kostoni. Kaikki muu tuntuu merkityksettömältä.
Opettajista tai muusta koulun henkilökunnasta ei ollut mitään hyötyä. Yksin taas en olisi mahtanut heille mitään. Vaikka ihmiset vaihtuivat luokilta siirryttäessä, pahuus oli silti aina läsnä.
Pääsenkö koskaan vapaaksi noista k*sipäistä? Voinko enää koskaan olla oikeasti onnellinen?
Olen vain niin väsynyt tähän kaikkeen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi tuntua kohtuuttomalta neuvolta, mutta ainut tie vapauteen on anteeksiantoja hyväksyminen, että menneitä ei muistella. Jos kannat kaunaa,vihaa, niin ole koko ajan kuin liegassa noihin henkilöihin ja asioihin.
Jos todella haluat onnellisen elämän, niin anna anteeksi. Kosto ja viha vain pitävät yllä pahaa oloa ja olet menneisyyden vanki.