Ostimme edullisesti kaksion Helsingin Töölöstä vuonna 1995, hinta suunnilleen 300 000 markkaa eli 50 000 egeä nykyrahaa. Asunto oli aluksi ihan mukava, olihan ulkoseinäremontti tehty ja rappukäytäväkin oli ihan fiksu. Putkiremppa ei ollut vielä ajankohtainen (nyt on).
Asuminen kämpässä muuttui kuitenkin melko ikäväksi vuosien saatossa. Aluksi vessaan ilmestyi pieniä, ehkä noin vajaan sentin mittaisia toukkia. Niitä ei hirveän hyvin päivällä huomannut, mutta jos kävi yöllä vessassa, alkoi lattialla hirveä kuhina. Ötökät reagoivat valoon tai jotain sellaista, ja osasivat olla liikkumatta kun olosuhteet eivät muuttuneet.
Valitimme asiasta taloyhtiölle. Ovat kuulemma jotain en-nyt-muista-minkä eläimen toukkia, ja vaivanneet koko taloa vuosien ajan.
Ei siinä mitään. Vessa on vessa, mutta kun seuraavaksi toukat luikertelivat olohuoneen lattialla ja jopa sängyssä. Ei ollut mukavaa pudistella illalla nukkumaan käydessä lakanoita madoista, varsinkin kun tiesi, että ainakin muutama ötökkä kiipeäisi yön aikana sänkykavereiksi. Aamulla silmät aukaistessa saattoi ensimmäisenä nähdä pullean madon kiemurtelemassa 5 sentin päässä omasta nenästä!
Myrkkymiehet kävivät välillä, mutta se auttoi vain hetkeksi. Sanoivat, että missä on kaksi toukkaa, siellä on kohta tuhat samanlaista, eikä niistä siksi voi koskaan päästä eroon, kun ovat kerran pesiytyneet. Jonnekin koloseen kuulemma aina jää muutama elävä olio kaikesta myrkyttämisestä huolimatta.
Hermo alkoi kiristyä, kun kotiin tullessa näki eteisessä ensimmäiseksi kuhisevan matoarmeijan. Ällöttäviä toukkia löytyi kirjahyllystä, ruokakaapista, hellan päältä ja tietenkin vessasta. Niitä oli joka paikassa.
Päätimme viimein viime kuussa myydä kopin pois. Panimme hinnaksi 160 000 euroa, 10 000 vähemmän kuin mitä välittäjä ehdotti. Näyttöä edeltävänä päivänä suihkutimme joka paikan täyteen raidia ja pyyhimme lattialuutulla huolellisesti madot pois näköpiiristä.
Ja arvatkaa mitä. Saimme asunnon heti myydyksi! Nyt on mukavaa asustella hetki vuokralla, huilata ja suunnitella omakotitalon ostoa lähitulevaisuudessa tulevan hintaromahduksen aikana. Vähän kyllä säälittää se nuori pari, jotka saavat asua matojensa keskellä edellisessä asunnossamme. Eivät vaikuttaneet kovin rikkailta, vaan pikemminkin melko tavallisen oloisilta tyypeiltä. Vaan oppirahat on aina maksettava, eikös juu?
Asuminen kämpässä muuttui kuitenkin melko ikäväksi vuosien saatossa. Aluksi vessaan ilmestyi pieniä, ehkä noin vajaan sentin mittaisia toukkia. Niitä ei hirveän hyvin päivällä huomannut, mutta jos kävi yöllä vessassa, alkoi lattialla hirveä kuhina. Ötökät reagoivat valoon tai jotain sellaista, ja osasivat olla liikkumatta kun olosuhteet eivät muuttuneet.
Valitimme asiasta taloyhtiölle. Ovat kuulemma jotain en-nyt-muista-minkä eläimen toukkia, ja vaivanneet koko taloa vuosien ajan.
Ei siinä mitään. Vessa on vessa, mutta kun seuraavaksi toukat luikertelivat olohuoneen lattialla ja jopa sängyssä. Ei ollut mukavaa pudistella illalla nukkumaan käydessä lakanoita madoista, varsinkin kun tiesi, että ainakin muutama ötökkä kiipeäisi yön aikana sänkykavereiksi. Aamulla silmät aukaistessa saattoi ensimmäisenä nähdä pullean madon kiemurtelemassa 5 sentin päässä omasta nenästä!
Myrkkymiehet kävivät välillä, mutta se auttoi vain hetkeksi. Sanoivat, että missä on kaksi toukkaa, siellä on kohta tuhat samanlaista, eikä niistä siksi voi koskaan päästä eroon, kun ovat kerran pesiytyneet. Jonnekin koloseen kuulemma aina jää muutama elävä olio kaikesta myrkyttämisestä huolimatta.
Hermo alkoi kiristyä, kun kotiin tullessa näki eteisessä ensimmäiseksi kuhisevan matoarmeijan. Ällöttäviä toukkia löytyi kirjahyllystä, ruokakaapista, hellan päältä ja tietenkin vessasta. Niitä oli joka paikassa.
Päätimme viimein viime kuussa myydä kopin pois. Panimme hinnaksi 160 000 euroa, 10 000 vähemmän kuin mitä välittäjä ehdotti. Näyttöä edeltävänä päivänä suihkutimme joka paikan täyteen raidia ja pyyhimme lattialuutulla huolellisesti madot pois näköpiiristä.
Ja arvatkaa mitä. Saimme asunnon heti myydyksi! Nyt on mukavaa asustella hetki vuokralla, huilata ja suunnitella omakotitalon ostoa lähitulevaisuudessa tulevan hintaromahduksen aikana. Vähän kyllä säälittää se nuori pari, jotka saavat asua matojensa keskellä edellisessä asunnossamme. Eivät vaikuttaneet kovin rikkailta, vaan pikemminkin melko tavallisen oloisilta tyypeiltä. Vaan oppirahat on aina maksettava, eikös juu?
Vastaukset 4
Vanhimmat
torakat aikanaan häädettiin kerrostalostamme turussa isolla urakalla eikä niitä kaikkia saanut pois. koko talo pitäisi purkaa. torakka selviää hengissä sitkeästi. mutta kanta on tällä hetkellä onneksi pieni että ei haittaa paljon. ilmastointi ja vesilinjat on hyvää kasvualustaa niille. joko toi etelänreissulta niitä.
tuliko edes paha omatunto myymisestä? jutusta jäi kuva että madoista ei kerrottu mitään osatajille? näinkö mielestäsi asioita pitää hoitaa elämässä?
Eipä edellinen omistajakaan ollut maininnut meille madoista mitään, vaikka epäilemättä tiesi ongelman olemassaolosta.
Hahhaa, vahingonilo on paras ilo. Tyhmä maksaa hulluja hintoja, fiksu ottaa rahat pois.
sä oot sairas