Herään, nousen, lähden töihin. Pysähdyn ja itken kun taas heräsin.
Enkö voisi vain olla heräämättä, miltä se tuntuisi? helpottaisiko?
Pääsen töihin, olen iloinen, ainakin ulkoapäin ja kaikki tervehtii iloisesti.
Olen aikalailla pidetty, ihmiset jopa hakeutuu seuraani. Minä en hakeudu.
Seuraava päivä menee samallalailla, pysähdyn taas jonnekkin kun en pysty ajamaan kun itken. Olen yksin, yksin kaikkien keskellä......
Onko tämä sitä elämää josta kannattaa pitää kiinni?
Enkö voisi vain olla heräämättä, miltä se tuntuisi? helpottaisiko?
Pääsen töihin, olen iloinen, ainakin ulkoapäin ja kaikki tervehtii iloisesti.
Olen aikalailla pidetty, ihmiset jopa hakeutuu seuraani. Minä en hakeudu.
Seuraava päivä menee samallalailla, pysähdyn taas jonnekkin kun en pysty ajamaan kun itken. Olen yksin, yksin kaikkien keskellä......
Onko tämä sitä elämää josta kannattaa pitää kiinni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos käy töissä, on terve.
en suko et toi oli pointti tossa, tuskin tämä mikää kilpailu oo kellä o pahin olo??
mieti vähä psykiatri idiootti.
Et ole ainut joka on yksin.Täällä on toinen samanlainen. Käyn töissä josta pidän, työkaverit on kivoja ja viihdyn hyvin heidän seurassaan, mutta vietän kaiken vapaa-aikani yksin. Päivät ovat samanlaisia. Välillä tuntuu raskaalta, mutta onneksi on tuo työ. Se auttaa jaksamaan. Voimia sinullekin yksinäisyytesi keskelle!
Onneksi on kirpputorit, kirjasto.
Mitäs jos menisit psykologille tai ainankin lääkäriin. Olet varmaan jollakin tapaa masentunut.Kun et hakeudu ihmisten pariin vaikka pyydetään? Harrastatko mitään? Elämää on työajan ulkopuolellakin.
ehkäpä puhut asiaa, mutta mitä ammattiauttajatkaa pystyy tekemään jos ei vain enää jaksa? Ehkä olen vain skeptinen, en tiedä.
Kyllä, harrastin paljonkin liikuntaa, ja oikeasti yritin mennä uimaan. Pääsin jopa uimahallin parkkipaikalle kun tajusin istuvani autossa itkemässä. Luoja miten säälittävä olenkaan. Loppujenlopuksi, en edes tiedä miksi tänne kirjoitan, haenko sääliä, vaiko mitä?ja miksi? Ehkäpä tämä olikin tämänviikon kohokohta....
Mulla on kans samanlainen olo. Töissä olen yleensä aina pirteä ja iloinen, kaikkien kaveri. Olen saanut paljon kehuja siitä kuinka paljon hyvää energiaa luon työympäristössäni. Hyvä fiilikseni töissä on aitoa, ja siksi en käsitä kuinka helkkarin paha olo mulla on työajan ulkopuolella koko ajan... Kukaan työpaikalta ei varmaan uskoisi samaksi ihmiseksi. Olen vapaa-ajalla useimmiten yksin eikä mulla oikein olekaan ketään hyvää ystävä. Olutta kuluu joskus reilusti kun yritän sillä yksikseni lieventää pahaa oloa. En jaksa ikinä mitään eikä missään ole mitään mieltä. Vaikka näkisinkin ihmisiä vapaa-ajalla, ei se herätä oikein mitään innostuksen tunteita nykyään.. Niin ja joka aamu väsyttää ja viduttaa mennä töihin, vaikka siellä sitten ihan viihdynkin... Haluan nauttia elämästä enkä vain itkeä ja kantaa pahaa oloa päivästä toiseen... olen 21
Tuli vedet silmiin, kuin luin. Itsellä myös hyvin samalaiset kokemukset. Masentavaa vielä, että tässä on aikalailla vähän mittarissa ikää reilu 20 vuotta ja lapsiakin pitäis kasvattaa ja niille isä olla.