Ajattelin kysäistä, että kuinka monessa uusperheessä puolison lapset kutsuvat uusperheen aikuisia, jotka eivät biologisesti ole heidän vanhempiaan, äidiksi tai isäksi?
Tai kuinka moni uusperheen uusäiti tai -isä pitää itseään puolison entisestä liitosta olevien lapsien äitinä tai isänä?
Tämä asia alkoi tässä askarruttaa mieltäni.
Ja päätin, että miksi en kysyisi sitä täällä palstalla.
Minun uusperheessäni uusäitiä tai -isää kutsutaan ihan etunimeltä. Ja kaikki lapset tietävät, kuka on oikeasti hänen äitinsä ja isänsä.
Emme myöskään mieheni kanssa pidä itseämme lastemme äitinä tai isänä, jos sitä emme oikeasti ole. Kasvatusvastuu kuuluu meillä meille molemmille. Ja lapsetkin sen tietävät, ja kunnioittavat meidän molempien mielipiteitä. Säännöt sanelemme mieheni kanssa yhdessä. Ja myös kohtelemme kaikkia lapsia tasapuolisesti. Yritämme aina kohdella mahdollisimman tasapuolisesti sekä lähi- että etälapsia, että "sun ja mun- lapsia". Puhumme paljon asioista keskenämme. Ja puhumme paljon asioista lastemme kanssa. Lapsemmekin ovat jo oppineet tuomaan asioita "keskusteltavaksi", jos jokin painaa mieltä.
Sama pätee myös lasten etä- ja lähikodeissa.
Mitenkä teillä?
Tai kuinka moni uusperheen uusäiti tai -isä pitää itseään puolison entisestä liitosta olevien lapsien äitinä tai isänä?
Tämä asia alkoi tässä askarruttaa mieltäni.
Ja päätin, että miksi en kysyisi sitä täällä palstalla.
Minun uusperheessäni uusäitiä tai -isää kutsutaan ihan etunimeltä. Ja kaikki lapset tietävät, kuka on oikeasti hänen äitinsä ja isänsä.
Emme myöskään mieheni kanssa pidä itseämme lastemme äitinä tai isänä, jos sitä emme oikeasti ole. Kasvatusvastuu kuuluu meillä meille molemmille. Ja lapsetkin sen tietävät, ja kunnioittavat meidän molempien mielipiteitä. Säännöt sanelemme mieheni kanssa yhdessä. Ja myös kohtelemme kaikkia lapsia tasapuolisesti. Yritämme aina kohdella mahdollisimman tasapuolisesti sekä lähi- että etälapsia, että "sun ja mun- lapsia". Puhumme paljon asioista keskenämme. Ja puhumme paljon asioista lastemme kanssa. Lapsemmekin ovat jo oppineet tuomaan asioita "keskusteltavaksi", jos jokin painaa mieltä.
Sama pätee myös lasten etä- ja lähikodeissa.
Mitenkä teillä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei se uusperheellisyys näitä juttuja muuta. Puolisoni on lasteni perheen aikuinen jäsen ja häntä kutsutaan tietysti etunimellä - ja näin varmaan exienkin perheissä. Kyllä pitää olla aika pimeä että rupeaa ottamaan äidin/isän roolin vain sen takia että on muuttanut yhteen(/mennyt naimisiin lapsen isän/äidin kanssa ...
Sisarvainaani alaikäiset lapset sanovat uusäitiään äidiksi. En ole perillä, miksi he kutsuvat edesmennyttä omaa äitiään. He eivät vielä varmaan keskustele keskenään kuolleesta äidistään, mutta sekin aika tulee, että he alkavat keskustella hänestä, kunhan he ensin varttuvat.
Mieheni poika kutsuu minua etunimellä.. Äiti on äiti ja isä on isä!! Mutta poika sanoo tuntemattomille jotka kysyy ketä perheeseen kuuluu ja muutenkin että kuka olen että olen hänen äitipuoli, itse hän haluaa näin sanoa ja on alkanut sanomaan niin eikait siinäkään mitään näin hän puhuu myös äitinsä miehestä eli nimellä yleensä mutta joskus kutsuu myös isäpuoleksi...
Meillä homma pelaa samalla tavalla kuin teilläkin.
eli meillä kutsutaan myös nimellä. oikeat äitit on äitejä ja isit isejä.
oma tyttäreni tosin on vielä niin pieni, ettei osaa vielä puhua ja ei tapaa biologista isäänsä koskaan...
tässä on tullut mietittyä, josko hän voisi alkaa kutsua isäpuoleaan isäksi, koska kaikki muutkin lapset niin tekevät..
on kovin vaikea hokea hänelle koko ajan että et saa sanoa isäksi,kun kerran muutkin niin tekevät.. mutta täytyy katsoa miten asia sujuu, kun se on ajankohtainen..
minua puolisoni lapset kutsuvat nimellä, mutta vieraille he esittelevät minut isin tyttöystävänä.. se on minusta tosi sööttiä.. :)
eli siis näin meillä..
on meillä jokaisella. Nimellä muutkin minua puhuttelee. Olen ajatellut tulevan lapseni kutsuvan minua myös nimeltä. Minusta äidit, isät, iskät, äiskät, mutsit jne. kuulostavat jotenkin hölmöiltä. Kun kerran kaikilla on nimikin. Näin siis minä ajattelen. Eikä tätä voi yleistää.
esittelen mieheni lapsen mieheni lapsena. En siis ole äitipuoli, enkä edes suostu olemaan sitä.
Lapset kutsuvat välillä isäpuoltaan iskäksi, välillä nimeltä. Olemme antaneet lapsille vapauden tehdä niin, jos se heistä hyvälle tuntuu. Erosimme lasten oikean isän kanssa tenavien ollessa hyvin pieniä, joten tietynlainen isänkaipuuhan se aina on ollut, vaikka pitävät muksut yhteyttä omaan isäänsäkin. Nyt heillä on isäpuoli josta he pitävät kovasti, ja jos haluavat iskäksi sanoa niin siitä vaan! Lapset kuitenkin tietävät ja ymmärtävät kuka se oikea isä on.
Eli avomieheni lapset kutsuvat minua nimellä. Joskus saattavat vahingossa sanoa minua äidiksi, mutta en noteeraa sitä mitenkään. Heillä on oma äiti ja sillä siisti. Peruskasvatukseen en puutu, mutta meillä tehdään asioita vähän eri tavalla kuin kotona ja siihen lapset ovat oppineet.
Avomieheni on paljon vapaampi kasvatuksessa kuin minä. Mutta silloin kun yhteenmuutimme ja niin tietyt meidänkin sisäiset pelisäännöt luotiin. Näitä ovat esimerkiksi karkin ja jäätelön syöminen ja tietysti ruokailu. Ruokailusta olenkin sitten saanut kuulla. Poika on tosi huono syömään ja sanookin minulle että minä en saa pakottaa häntä syömään. Ja enhän minä pakotakaan, mutta jos ei syödä ruokaa niin sitten ei kyllä tipu karkkia tai jäätelöäkään. Tyttö on aika pyöreä, joten hänen ruokailua yritän kauniisti ohjata oikeaan suuntaan, mutta huonolla menestyksellä. Seitsemän vuotiaana ei suostu syömään muita vihanneksia kuin tomaattia. Hän itsekin tietää, että hän on pyöreä ja puhuukin välillä laihduttamisesta, mutta silti hän ei ymmärrä sitä että makean syöminen aiheuttaa lihavuutta. Joskin hänen molemmat biologiset vanhemmat ovat aika kookkaita. Yritän aina perustella lapsille miksi meillä tehdään eri tavalla kuin kotona. Useimmiten he sen ymmärtävät, mutta unohtavat tietysti heti.
..äidit on äitejä ja isät on isiä. ja äitipuolet ja isäpuolet kulkevat yleensä omilla nimillään, paitsi kun esitellään niin yleensä todetaan vaikka että äitipuoleni.
poikkeuksena tietysti kun lapset oli pieniä ja ilta ja pimeetä ja kuumetta tms. niin silloin sanoivat minua (äitipuolta) äidiksi. aamuun mennessä se oli jo lapselta unohtunut..:)en koskaan ole sanonut miksi ketäkin sanotaan, meillä ne on menneet ihan luontevasti näin senkin takia että kaikilla lapsilla on omat äidit ja isät joita tapaavat säännöllisesti.
Erosin lapseni isästä muksun ollessa 1- vuotias ja avopuolison kanssa aloitimme seurustelun kun lapsi oli 3v. Olimme olleet yhdessä puolisen vuotta, kun lapsi alkoi kutsumaan puolisoani iskäksi..Olimme hiukan hämmästyneitä, mutta emme pyytäneet lasta lopettamaan vaan annoimme itsensä päättää "kutsumanimestä".Lapsi tiedostaa, että hänellä on biologinen isä ja joskus kysyy hänestä, mutta he eivät tapaa.Näin meillä!