Minulla ja miehelläni on kaikki ihan suhteellisen hyvin, ei valittamista, mutta nyt kun olen raskaana, minulla on koko ajan turvaton olo. Tulee sellaisia: "Entä jos...?" -oloja siitä, että jos mieheni ei haluakkaan minua enää, mihin kelpaisin? Tai jos joku haluaa meille pahaa? Tai jos joku haluaisi satuttaa lastani? Ja nyt jo valmiiksi pelkään sitä, että kuinka paljon ikävöin lastani sitten kun se kasvaa ja etääntyy vanhemmistaan. Pelkään ihan kaikkea tuollaista koko ajan. Muilla samanlaista?
Turvaton olo?
m1m1myy
4250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vain sitä, että, jos meille tuleekin ero, niin joudun antamaan lapsiani säänöllisesti niiden isälle. Tiedän, että isä huolehtisi hyvin, mutta pelkään tavallaan, jos lapset vaikka viihtyvätkin siellä paremmin, niin unohtaisivat oman äitinsä.
Pelkään sitä yksinäisyyden tunnetta ja olla erossa omista lapsista. Tulee sellainen olo, että pitäisi jotenkin kilpailla kumpi on parempi vanhempi. Pelkään myös, jos miehellä olisi toinen nainen, niin hän siellä leikkisi äitiä lapsilleni.
Tavallaan kadun, että olen koskaan tehnyt edes lapsia, koska joskus niistä voi joutua myös luopumaan.
Tuo oli erittäin hyvin sanottu, koska nimeomaan sitä minäkin pelkään etten kelpaa, tai jään kakkoseksi.
Luulisin että raskaana ollessa on normaalia pelätä. Raskausaikana olen itse pelännyt että mies lähtee läiskimään. Vauvan synnyttyä olen pelännyt ties mitä vauvan terveyteen liittyvää (että ote irtoaa vaunuista alamäessä, että kesällä ampiainen pistää vauvaa ja se kuolee, että että... en muistakaan kaikkea). Hormonit sen varmaan aiheuttaa ja pistää meidät valmistautumaan vanhemman tehtäviin. Itsellä kolmas raskaus menossa ja nyt pelkään että joku murtautuu meille ja tappaa mun miehen ja että auto ajaa mun yli ja lapset jää seisomaan jalkakäytävälle oman onnensa nojaan. Melkein ihan hymyilyttää jo nämä pelot :D Toivottavasti sulla myös edes hiukan helpottaa sitten kun lopetat imetyksen ja hormoonit tasaantuu.
Miehellänihän tässä on eniten kestämistä kun itken koko ajan pienimmästäkin asiasta. Hän saattaa leikillään kiusata minua, ja saatan alkaa parkumaan, enkä pysty helpolla rauhoittumaan. Joskus kyllä itseäkin hävettää. Äitini myös sanoi nähneensä odotusaikana unia, että vauva tippuu vessanpönttöön ja kuolee :D