Tarinani on varsin sotkuinen.Tapasin n.9kk sitten erään miehen,joka oli silloin n.vuosi sitten eronnut pitkäaikaisesta (15v kestäneestä suhteestaan,jonka tuottona oli syntynyt myös yhteinen lapsi.)Nainen oli jättänyt tämän kyseisen miehen ja mies oli ja on selvästi edelleenkin todella katkera asiasta.
Meidän yhdessäelo kesti n.7kk.Etenimme suhteessamme hyvin nopeasti,miehen tahdosta.Tutustuin ja tulin todella läheiseksi jopa hänen sukulaistensa kanssa.Se oli ihanaa taianomaista aikaa,kunnes mies päätti että haluaa olla vain kaveri,sillä ei tiedä enää mitä haluaa ja tuntee.Kyseinen juttu tuli täysin puun takaa,sillä meillä oli todella paljon yhteisiä suunnitelmia ja suurin osa niistä oli miehen puolelta ja suusta tulleita.
Kavereita olemme nyt tosiaan olleet tässä kohta jo 2kk.Välillämme ei ole mitään seksuaalista.Olemme yhteydessä melkein joka päivä.Nään edelleen hänen sukulaisiaan yhteisillä päivälliskutsuilla.Ja mikä oudointa...mies on selvästi todella mustasukkainen minusta,ja välillä tuntuu että hän on se osapuoli joka ei halua päästää irti.Pitää toisinaan muistuttaa itseäni että kumpi tässä jätti ja kumman.
Olen hyvin häkeltynyt,että mistä tässä nyt oikein on kyse?Mies ei halua olla minun kanssani mutta silti pitää minusta edelleen kiinni eikä halua että kukaan muukaan on minun kanssani?
En myöskään tiedä onko tämä kovinkaan järkevää olla häneen näin paljon yhteydessä,sillä en pysty jatkamaan elämääni kun hän on siinä edelleen niin vahvasti mukana,vaikkakaan ei sillä tavalla miten minä haluaisin.Toisaalta on myös helpottavaa kun tietää että toinen on edelleen olemassa ja tavattavissa,eikä välit ole kokonaan mennyt,niinkuin edellisen mieheni kanssa kävi.Toisaalta hänestä pääsin nopeammin myös yli.
Meidän yhdessäelo kesti n.7kk.Etenimme suhteessamme hyvin nopeasti,miehen tahdosta.Tutustuin ja tulin todella läheiseksi jopa hänen sukulaistensa kanssa.Se oli ihanaa taianomaista aikaa,kunnes mies päätti että haluaa olla vain kaveri,sillä ei tiedä enää mitä haluaa ja tuntee.Kyseinen juttu tuli täysin puun takaa,sillä meillä oli todella paljon yhteisiä suunnitelmia ja suurin osa niistä oli miehen puolelta ja suusta tulleita.
Kavereita olemme nyt tosiaan olleet tässä kohta jo 2kk.Välillämme ei ole mitään seksuaalista.Olemme yhteydessä melkein joka päivä.Nään edelleen hänen sukulaisiaan yhteisillä päivälliskutsuilla.Ja mikä oudointa...mies on selvästi todella mustasukkainen minusta,ja välillä tuntuu että hän on se osapuoli joka ei halua päästää irti.Pitää toisinaan muistuttaa itseäni että kumpi tässä jätti ja kumman.
Olen hyvin häkeltynyt,että mistä tässä nyt oikein on kyse?Mies ei halua olla minun kanssani mutta silti pitää minusta edelleen kiinni eikä halua että kukaan muukaan on minun kanssani?
En myöskään tiedä onko tämä kovinkaan järkevää olla häneen näin paljon yhteydessä,sillä en pysty jatkamaan elämääni kun hän on siinä edelleen niin vahvasti mukana,vaikkakaan ei sillä tavalla miten minä haluaisin.Toisaalta on myös helpottavaa kun tietää että toinen on edelleen olemassa ja tavattavissa,eikä välit ole kokonaan mennyt,niinkuin edellisen mieheni kanssa kävi.Toisaalta hänestä pääsin nopeammin myös yli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Erositte ja hän jätti mutta vietätte aikaa kuin pari. Ketä toista mies höylää ja keiden naisten välillä nyt arpoo? Kysy miksi haluat viettää kanssani aikaa pariskuntana jos olemme eronneet! ymmärtäisin joustosi jos mies olisi jo alussa sanonut ettei pysty vielä suhteeseen mutta että halusi ja sitten et kelvannutkaan tai alkoi ahdistaa ja muut kiinnostaa ja nyt roikottaa sinua. Miten ylepytesi antaa myöten, vai ovatko omat tunteesi jo hiipumassa ja mies muuttumassa silmissäsi typerykseksi, eli koetat tällä tavoin itse päästä yli? Ei ole seksiä tai kipinää mutta lounastatte sukulaisissa, miksi?
Spot on.
AP:lle... veikkaan, että mies pitää sua varalla ja samaan aikaan rakentamaansa kulissia yllä jos tulee tarve palata kanssasi yhteen.
Pelasta ylpeytesi rippeet äläkä alistu tuollaiseen enää.
En todellakaan tiedä miksi.Koska rakastan häntä?Enkä pysty päästämään irti?Ei selvästikkään hänkään pysty?Hänen sukulaisensa pitävät minusta kovasti ja minä heistä.Toivovat kaikki että palaisimme yhteen.Olishan se tosi nöyryyttävää jos mies haluaisikin mut takaisin ja MINÄ suostuisin.
Pakko kai se on pikkuhiljaa irtautua hänestä.Alku ei ollut niin kivinen kun ystävinä erottiin mut nyt alkaa olla meidän ystävyys jo esteenä jatkaa omaa elämää.