Toisille ihmisille rakkaus on sitä, että ennen kuin ehdit edes kaivata sitä, rakkaus on jo löytänyt tien elämääsi.
Toisille taas rakkaus on sitä, että vaikka etsit sitä koko elämäsi, niin et koskaan saa kokea sitä.
Mä olen itse kyllä tässä elämässä pari kolme kertaa rakastanut, jäänyt aina ikävään ja yrittänyt sitten vaan unohtaa. Mutten koskaan ole kokenut sitä, että mua rakastettaisiin. Täytin tuossa joku aika sitten 30 ja monien monien monien kyynelten, rukousten ja itsetutkiskelun jälkeen olen ymmärtänyt, että mun reitiksi tähän elämään on annettu reitti jonka kuljen yksin. En ole tarpeeksi hyvä.
Raastavinta ja tuskallisinta on luopua monista isoista haaveista. Olisin tahtonut seurustella, olla rakastamisen arvoinen, laittaa rakastamalleen ihmiselle ihan vaikka edes arkinen viesti; mennäänkö kauppaan ruokaostoksille kun pääsen töistä..tai mitä haluaisit tänään syödä, voisin tehdä ruoan valmiiksi kun tulet töistä..mutta ei, mitään tuollaista en saa koskaan tehdä ja kokea..
Muistan kuinka vuosi takaperin olin kovin ihastunut erääseen mieheen. Mulla oli niin vahva tunne, että tämä on sitä, nyt vihdoin saan kokea sitä mitä muutkin! Toivoin niiiin paljon, että hän olisi myös tykännyt musta. Muistan kuinka kerran näin joulun alla olin menossa hänen luokseen iltakahville ja matkalla kävin ostamassa hänelle kaupasta pienen joululahjan, johon liimasin sydäntarroja pari kappaletta. Muistan kuinka sitä lahjaa ostaessani toivoin siinä kassalla mielessäni, että ne mun koristelut ja se lahja olisi niin kivat, että se mies olisi ihan myyty ja hän tykkäisi musta ja voisin ostaa hänelle vielä paljon pieniä hassuja ja kivoja lahjoja....mutta no, nyt tuostakin on jo vuosi aikaa....
Huomennahan on sitten taas perjantai 13 päivä ja sitten taas yksi viikonloppu, jonka jälkeen arki jatkuu ilman ketään. Kaikki on tässä iässä jo varattuja ja perheellisiä....
Toisille taas rakkaus on sitä, että vaikka etsit sitä koko elämäsi, niin et koskaan saa kokea sitä.
Mä olen itse kyllä tässä elämässä pari kolme kertaa rakastanut, jäänyt aina ikävään ja yrittänyt sitten vaan unohtaa. Mutten koskaan ole kokenut sitä, että mua rakastettaisiin. Täytin tuossa joku aika sitten 30 ja monien monien monien kyynelten, rukousten ja itsetutkiskelun jälkeen olen ymmärtänyt, että mun reitiksi tähän elämään on annettu reitti jonka kuljen yksin. En ole tarpeeksi hyvä.
Raastavinta ja tuskallisinta on luopua monista isoista haaveista. Olisin tahtonut seurustella, olla rakastamisen arvoinen, laittaa rakastamalleen ihmiselle ihan vaikka edes arkinen viesti; mennäänkö kauppaan ruokaostoksille kun pääsen töistä..tai mitä haluaisit tänään syödä, voisin tehdä ruoan valmiiksi kun tulet töistä..mutta ei, mitään tuollaista en saa koskaan tehdä ja kokea..
Muistan kuinka vuosi takaperin olin kovin ihastunut erääseen mieheen. Mulla oli niin vahva tunne, että tämä on sitä, nyt vihdoin saan kokea sitä mitä muutkin! Toivoin niiiin paljon, että hän olisi myös tykännyt musta. Muistan kuinka kerran näin joulun alla olin menossa hänen luokseen iltakahville ja matkalla kävin ostamassa hänelle kaupasta pienen joululahjan, johon liimasin sydäntarroja pari kappaletta. Muistan kuinka sitä lahjaa ostaessani toivoin siinä kassalla mielessäni, että ne mun koristelut ja se lahja olisi niin kivat, että se mies olisi ihan myyty ja hän tykkäisi musta ja voisin ostaa hänelle vielä paljon pieniä hassuja ja kivoja lahjoja....mutta no, nyt tuostakin on jo vuosi aikaa....
Huomennahan on sitten taas perjantai 13 päivä ja sitten taas yksi viikonloppu, jonka jälkeen arki jatkuu ilman ketään. Kaikki on tässä iässä jo varattuja ja perheellisiä....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin olen lähes 30- vuotias enkä ole myöskään saanut kokea oikeaa parisuhdetta.
Enkä juuri muunkaalaista kun yhdenillanjutut ei kiinnosta.
Löysin kyllä itseni tekstistäsi mutta ei menetetä toivoa!
Viestistäsi paistaa läpi että olet todella suloinen ihminen ja olen varma että löydät sen itsellesi oikean. :)
Kaikella kunnioituksella ja todellisella myötäeläsellä, tunnen olotilasi!, Voisiko kuitenkin olla niin, että sinun tarvitsisi todella miettiä elämäsi tapahtumia, omaa itseäsi yhteiskunnan jäsenenä ja sitä kontekstia, jossa sinä/yhteiskunta näyttäytyy sinussa itsessäsi?
Rakkaus on rakkautta, mutta todellisita ihmissuhteista syntyy se helminauha, joka sitten paikkaa tarvittaessa sen illuusion, jota parisuhteista yleensä syntyy.
Ihminen voi olla sinkku ja tyytyväinen sellainen! En tunne tilannettasi enempää, mutta tuottamalla hyvää oloa muille saat itsekin sitä. Hyväksymällä tosiasiat, etkä aseta parisuhdetta yläpuolelle muiden suhteiden, voit elää ainakin tyydyttävää elämää.
On suhteita ja on suhteita. Kirjoita päiväkirjaa ja sisuunnu nyt kele nainen! Elä itsellesi!
Aidosti onnellinen voit olla vasta kun tulet toimeen itsesi kanssa. Ei sitä ajatella niin, että sitten kun olen suhteessa olen onnellinen. Pitää oppia elämään itsekseen
Älkää menettääkö toivoa....taivas kuinka väärässä olin kirjoittaessani tuota yllä olevaa viestiä :). Ensin riudut pitkään surullisena ja luopuneensa jo toivosta ja sitten elämä vastaa sun rukouksiin ja heittää kohdallesi jotain ihanaa, ihanan miehen :) Vaikkei tästä hommasta tulisi pitkää tarinaa, niin leijunut tämän turvin pitkän matkaa hymyillen :)