noh tässä kävi nyt sillain että tuli todellisuus täysillä vastapalloon ja nyt ahdistaa ja masentaa aivan prklsti. 16 vuotiaana alkanut päihteiden viihdekäyttö ja siitä muodostunut kupla puhkesi ja nyt olen ihan neuvoton ja hajalla. kuvittelin että eihän tässä mitään kiirettä ole ja pidetään nyt hauskaa kun on nuori ja silleen. oli kaikennäköisiä suunnitelmia opiskelujen ja tulevaisuuden suhteen mutta vituikshan ne kaikki meni. kannabis on oikeesti salakavala päihde ja on varmasti pilannu mun elämän ja aivot. koitin tuossa muutama kuukausi sitten parantaa elämäni ja hyvin menikin vähän aikaa kunnes päässä naksahti ja kaikki paska rysähti niskaan. nyt on ongelmia enemmän ku laki sallii, raha asiat, mielenterveys koetuksella ja siitä sitten fyysisiäkin oireita. tuntuu että ei ole enää mitään pohjaa elämällä ja päivät on helvetin vaikeita kun ei ole edes kavereita enää kenelle puhua. olen yksin kokoajan kun kelaan että ei kukaan jaksa tällasta luuseria. sosiaalisuudesta ja itsetunnosta jäljellä vain muisto... oiskohan täällä ketään kellä on mennyt yhtä hienosti tämä elämä kun mulla. vertaistuki kelpais, tai edes joku jonka kans jutella...
25v ja kaduttaa, ketään päässy irti ja takas elämään kiinni?
voittajafiilis:(
15518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tämä tulos on ollut sun ihan oma valinta..olet tiennyt mihin oot ryhtynyt ja kuullut käytön tuomista seurauksista. jäljellä paha olo ja itsesääli...sori mut totuus sattuu..
toi on kyl ihan totta... ei hyvääpäivää että voi ihmistä hävettää. älkää tehkö samaa virhettä ja kuvitelko että "aikaa on" ja tuhlatko elämäänne. on ihan saakelin vaikeeta alkaa tässä vaiheessa vasta rakentamaan mitään mieleistä tulevaisuutta. huoh.
Moi. Käytin monta vuotta kannabista itsekin, lopetin kun meni jokapäiväiseksi polttelu touhuksi ja alkoi haittaa elämää..esim. hirveä ahdistus tuli kun poltin pienetkin savut. Mulle tuli lopetuksesta samanlaiset epäsosiaaliset oireet kuin sulle, ja ainut mikä näihin on auttanut niin masennuslääke cipralex tai bentsot. On toki tapauskohtasta mikä masennus lääke tehoo kelläkin. masennuslääkkeitäkin joutuu syömään useamman viikon/kuukauden että ne alkaa tehoo.
en periaatteesta haluais syödä noita masennuslääkkeitä mutta oon jo alkanu harkittee niitä. pahimmat pelkotilat kun iskee niin ei pääse edes omasta huoneesta ulos. on aika sairaan ahdistavaa asua 2hlö solukämpäs kun pitää vältellä sitä kämppistäkin. oon stressannu nii paljon et on lähteny hiukset päästä kun ei pysty syömään ja unirytmitki on iha päi helvettiä. kokoajan mieles vaan että häipyis johonki toiseen kaupunkiin jälkiä jättämättä ja alottas uudelta pohjalta mut eihän se ihan niin kyl mee. ja voi vitja kun ei pää toimi kun kokoajan jossain paniikin sekaisessa tilassa häseltää. ei vaan huvittais syödä mitään mömmöjä......
kuullostaa että olet käännekohdassa mitä tapahtuu tulevaisuudessa on aivan auki. liikunta lievittää ahdistusta harrastukset eläimet uusien asioiden ottaminen elämään on avuksi. et ole mitään menettänyt vielä ikäsi puolesta. hyväksy hyvä ja paha itsessäsi mietiskele mutta jaa ajatuksia muille rohkeasti
ei elämästä selviä hengissä
No voi hitsin vitsi kun kiinostaa yhtä paljon kuin katsella seinällä kuivuvaa maalia.
Ei kannata tulla palstoille, mitkä eivät vain yksinkertaisesti kiinnosta.
en epäile yhtään ettei kiinnosta. vituttais itteäki lukee tällasta paskaa. tää nyt vaan sattu olemaan helppo kanava avautua anonyymisti. tiedän että tää löpinä kuuluis ehkä ennemmin tonne mielenterveys puolelle mutta täs kun on taustalla sitä huumeiden käyttöä niin päätin laittaa viestiä tänne. muistan kyllä hyvin miten itekkin suhtauduin kaiken maailman vinkujiin ja valittajiin, olihan mulla päihteidenkäyttäjänä elämä välillä helppoo ja välillä vaikeeta mutta en alkanu siitä muille itkee. nyt tässä lähinnä haen muita samanlaisen itse-aiheutetun-kohtalon tovereita joilla on mahdollisesti vastaavaa kokemusta. mulla tää tilanne ja olotila vaan meni niin yli hilseen että en enää edes välitä mitä muut on tästä mieltä, kunhan saan purkaa paskaa nettiin ja mahollisesti hyvällä tsägällä löytää vastakaikua. kelatkaa te jotka segiksis luette tätä että "ei ny onneks ainakaa mee yhtä huonosti ku tolla urpolla" mä en edes välitä enkä häpeä. jos saan täst jotai apua irti ja käännettyy kelkkani ni tuun ihan vitun varmasti oleen täällä lueskelemassa muitten tarinoita ja koittamas jeesii ihmisii.
Miten siis päihteet liittyivät tähän rappioosi, vaikuttaa ennemminkin asenteen aiheuttamalta...? Totta kai päihteestä automaattisesti tehdään syy kaikkiin ongelmiin jotka sattuvat esiintymään samanaikaisesti mutta mieti muitakin tekijöitä. Ei sillä että suosittelisin jatkuvaa kannabiksen polttamista jos kärsii muutenkin vetämättömyydestä, sillä kannabis on kuin vahvistin joka vahvistaa sekä positiivisia että negatiivisia ajatusmalleja ja käytösmalleja samalla vahvuudella. Eikä myöskään vain sovi kaikille.
Lopeta ajoissa aivosi ovat menneet pilalle kun olet olet haistellut liikaa pierujasi. Voit koittaa kannabista joka ehkä saattaa parantaa sinut (ehkä)
Mulla ihan samoja oireita oli 4vuoden aktiivisen käytön jälkeen pari kuukautta.
Pilvestä tulee helvetin kova masennus/vetämättömyys yleensä lopettamisen yhteydessä, mut kun alat kiinnostuun taas normaaleista asioista niin elämä alkaa rullaan!
Mulla ei ollu pilven polttoa kuin vuosi takana kun alko muitten polttelijoide seura ahdistaa. Hetken aikaa yksin jopoillessani se muuttus yleiseen masennukseen ja ylitsepääsemättömään ahdistukseen ja sillon tajusinki lopettaa sen hulluuden.. Aloin käymää terkkarin vastaanotolla nurisemassa pahaa oloani, mut se ei oikeestaan johtanu mihinkään.. Siinä vaiheessa kun vanhempani huomasin mun kunnon niin alko homma menee eteenpäi. Koulu pistettiin katkolle, pääsin terkkarin psykiatrille (vai mitkä vittu olikaan, ihan paska) ja lopulta aloin käymään aikuisten psykiatrisella polilla mistä sain fluoxetiinia ja mietoja diapameja fluoksetiinin aiheuttamiin alkuoireisiin. Pameista taisin vetää puolet heti viinaa päälle ja yritin viedä henkeni, mutta onneks ei menny ku oma auto lunariin ja itselleni ei fyysisesti käyny mitn. Pari viikkoa tän jälkee se paraneminen tais pikkuhiljaa alkaa, ja fluoksetiinin ansiosta sain alotettua "pienen oman projektin" mitä tuskin muuten olisin tehny. Eli vaikka siitä lääkkeestä tuli huonojakin vaikutuksia, niin se kuitenki teki mut toiminta -ja alotekykyiseks.
Lääkkeen käytön lopetin 4-6kk jälkeen omasta tahdostani, koska mielestäni olin jo paljon paremmassa , eikä psykiatri taikka lääkäri nurissut mitään vastaan. Vanha kaveri
mulla siis tosiaan meni se 9 vuotta enneku aloin tajuamaan ettei toi pilven polttelu mulle sovi. ja todellakin on asenne ongelma, oon aina ollut semi laiska ja nautinnon haluinen joten kelasin että poltto on taivaan lahja ja olikin ihan hiton hauskaa ja hyvä meininki. en sit siinä jaksanu välittää että vuosia meni siinä ohi, olihan se hiisailukin elämää ja hauskaa sellasta, mutta nyt kun havahduin että unelmat ammatista ja "oikeasta" elämästä on vieläkin niitä unelmia kun vanhat hyvät kaverit on jo työelämässä ja perheitä perustamassa. hitto tiiän että tää on ihan älyttömän naurettavaa narinaa ja että voivoi vinku vonku mut mun on käytävä läpi ja purettava tää enneku pääsen eteenpäin ja omas pääs kelailu kun ei tuota tulosta ja psykiatrille en vissiin osaa puhua niin suomi24. ja en mä tänne tullu pelkästää kerää säälipisteitä ja olee varoittava esimerkki (tiedostan kyllä senkin) vaan tyhjentää tätä skeidaa pään sisält ja kyselee miten muilla menee. ja onhan täs jo nyt helpottanu, enkä ois lähteny mitään kirjottelee ellei ois oikeesti naksahtanu nii pahasti pääs ja olotila ja ajatusmaailma muuttunu niin radikaalisti että oli pakko ettiä jotai keinoa selvittää nuppia. huomenna mä taidan mennä hakee sitä lääkitystä. toivottavasti kellään teist ei käy tällei tää on ihan maximi vittumaista kuraa.
Olet vaan saamaton ja psyykeongelmainen jonne...
Pura vain tänne, älä välitä noista paskan vinkujista. Anna aikaa itsellesi ja pysy niiden kanssa jotka haluavat sinua auttaa, lääkärit, psykologit lääkkeet. Olet nuori vielä, tsemppiä!