Hoitaako nainen ensin lapset, sitten vanhempansa ja viimeiseksi puolisonsa?
Sysääkö yhteiskunta vanhusten huollon naisille
upouusiN
167415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 167
Vanhimmat
Minusta olisi hienoa kun olisi sellainen laki, että kansanedustajaksi pyrkivän pitäisi olla ainakin puoli vuotta jossain vanhusten hoitopaikassa töissä. OLisi hauska tietää muuttuisiko laki.
Tai ainakin näiden asioiden suosituksia ja lakeja säätäville useamman viikon tutustuminen paikan päällä asioihin, eikä "etänä" numeroiden perusteella.On tapauksia joissa päättäjien päätösten osuessa omaan nilkkaan on aiheuttanut kauhistelua ;).Ja jonojen ohi ei tul päästä. Kaikille samat oikeudet.
Tässä vähän pohjia tulevasta.
http://www.talouselama.fi/uutiset/thln ylijohtaja perheille lisaa vastuuta vanhuksista/a2221490
Kuukauden hoito laitoksessa (liikeyritys) maksaa 3 200 € / kk >
Nyt kynitään asunto ja muu omaisuus, keskiluokalta ja köyhemmiltä, eläkkeen lisäksi. Periä voi vain rikaansuku, tai heidän jotka itse päätivät eläkeistään ja palkoistaan.
Suurin osa eläkeläisistä, jotka ansaitsivat eläkkeensä tehtaissa tai kaupan alalla, eivät kynene ostamaan kuukauden eläketulollaan hoitoaan.
.
Onhan se jo sysännyt, montako mieshoitajaa löytyy vanhustenhoidossa? Montako miestä löytyy lastentarhoista ja kouluista?
Niin, sanopa se. Ainakin on mieshoitajia muissa laitoksissa.
Eilen keskustelimme juuri tuosta. Nekin miehet joita uudelleenkoulutetaan lähihoitajiksi eivät halua vanhusten hoitoon :(
Ja me naiset kun elämme kauemmin. Tulimme siihen tulokseen, että maahanmuuttajat ovat ainoa toivomme niillä joilla ei ole jälkikasvua ja läheisiä.
P.S. Olen siis ex-upouusiN, tosin tällä uudellakin nikillä on vaikeuksia päästä palstalle.
Löytyy niitä ja näyttää että lisääntymässä ovat, kaikista koulutetaan lähäreitä :)
Mun molemmat lapsenlapseni ovat poikia, tulevia lähäreitä. Tuohon lähäri-sanaan tutustuin juuri nyt, Lusiina :-)S
Meidänkin pojista yksi on "lähäri", tosin suuntautumisvaihtoehtona lapsi- ja nuorisotyö.Eikös ole hieno sana, nuoret keksii kaikkea :).
Hieno sana on. En ole ihan satavarma tuleeko noista lapsenlapsista lähäreitä, ovat vasta vajaa neljä ja toinen kaksi kuukautta.
Isompi mittaa kyllä mummolta verenpaineen ja tutkii korvat kovin asiantuntevasti, joten taipumusta on.
Olisi hienoa olla lähärin mummo :-)H
Niin tai tulevaisuutta ajatellen lähärin lapsi, minäpäs olen jo :).
Onnea siitä :-)
Eikun en ole lähärin lapsi vaan äiti(kahdenkin) tietenkin, kaikkea sitä tulee väsyneenä kirjoitettua.Kiitos onnitteluista, alustavat hoitotestamentit on jo tehty :).
Hiphei! Sohaistaisko vähän tähänkin ..
Duunin fyssari tokaisi, että nykyään vielä kuuskymppinenkin on nuori. Yyritän omalta kohdaltani ajatella tätä ennalta valmistautumisen näkökulmasta.
Yritän pitää mahdollisuuksien mukaan huolta itsestäni jotta todennäköisyyteni joutua ainakaan ennenaikaisesti kenekään rasitteeksi vähenisi. Sitten on myös nämä hoitotestamentit ..passiivinen eutanasiakin. Kaikki me kuolemme lopulta, jonka takia minusta tuntuu pelkästään luonnolliselta olla luonnottomasti pidentämättä oman elinkaarensa päätöspistettä.
"Nuorimuori56"
Pidätkö Sushia vanhusten oikeana?
Vai tekeekö se vanhuksista liian säteileviä nuorille?
Liikaa taakkaa sosiaali-huollolle.
Vai kivaa uutta aihetta uusio-nais-ännille.
Ettei lysähdä lusi(i)naksi pohjalle.
Friikunaksi Kamelin-varpaan alle.
H.
Ei. Kerroin vain omasta henkilökohtaisesta ratkaisustani, joka kyllä saattavat vielä muuttuakin.
Olen sitäpaitsi juuri lähdössä katsomaan appiukkoa hoitokotiin. Olen iloinen ja tyytyväinen siitä että hänelle on löydetty rauhallinen, turvallinen, luotettava ja lämminhenkinen viimeinen satama.
hunksz
Vastaan vaikket minulta kysynytkään.
Sushissa on proteiinia, jota vanhusten surkastuvat lihakset kaipaavat, plus hyviä rasvoja.
Riisissä turhia hiilareita, täysjyväriisissä olisi ravinteita ja kuitua.
Wasabi avaa tukkoisen nenän.
Ei vanhukset ole koskaan liian säteileviä nuorille. Vanhukset ovat aina nuorten mielestä iäkkäitä, säteilevinä tai ilman.
Ja pikku Nami päälle. Ei suut tuohesta vanhuksillakaan.
En tiedä kenelle, jos vanhuksella ei ole lapsia, tai lapset ovat, joko yhtä vaivaisia ja vanhoja (melkein) kuin hoidettavakin, mutta kotihoitoa kuulemma lisätään, en vaan tiedä kuinka se käytännössä onnistunee, täytyykö vanhus ottaa omasta kodistaan lapsien luo, vai - ruotiukoksi ja mummoksi halvimmalla heidät nurkkiinsa ottavalle...siihen tässä kai palataan..
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013121517835304_uu.shtml
Muutama vuosi, olen 70v. Vanhus, ei ole kapsia, laittavatkohan holhoojan.
Siis, ei ole lapsia.
Mistäs tuota juttua tietää. Aika lyhyt märinä. Ehkäpä mummolla oli tarpeeksi velkoja pieneen eläkkeeseensä verrattuna ja halusivat takaajan? Aikuinen tyttäreni ei saanut melko pitkäaikaisella sairaslomalla ollessaan vuokrasopimusta, eikä muuten laajakaistakaan, ilman minun lupaani, vaikka itse hän ne kuitenkin maksoi.
En tiedä mummon veloista.
Korvaan kalskahti sana vanhus. Tuli tunne lukiessa että ikä oli ratkaiseva tekijä. En aio olla vanhus vielä pitkään aikaan, jos pysyn terveenä
Mitäs unta oot nähnyt !?
Kyllähän suurin osa meistä miehistä kuolee jo ennen ku saavat vanhuuseläkkeen.
Joten nuku aivan rauhassa tuolta osin, ei niitä vanhoja miespuolisia hoivattavia ole ku mielisairaaloissa.
Mitä
Mielenterveyshoitajia ei enää kouluteta (joista oli paljon miehiä), nykyisin ovat psykiatrisia sairaanhoitajia ja heistä valtaosa on naisia. Joten naiset ne siellä psykiatrisessakin hoitavat niin vanhat miehet kuin vanhat naisetkin, jos laitospaikkoja enää silloin on, edes psykiatriassa.
Niin, tai lähäri suuntautumisvaihtoehtona päihde- ja mielenterveystyö.
No kuulin että sille ne vanhat miehet kärrää poliisin saattelemana, jos tuollainen vanhus uskaltaa vielä sanoa jotakin.
Eikä ne "hoitsut" ole siellä teillä päin vielä tuon näköisiä !?
http://pics.kuvaton.com/kuvei/typical_linux_user.jpg
Kuten meillä on jo. Monet täällä palstallakin ovat odotelleet heitä jo vuosikausia, ku ovat toitottaneet siitä mahtavasta työvoimapulasta joka iskee Suomea?
Niin, niitä on muuten täällä norkoilemassa joka kulmassa sen verran, että kyllä tältä sopii hakea teitin kuntiin,.
nikiN
Ennen kyllä koulutettiin mielenterveyshoitajia ihan niinkuin sanoit.
Mutta sitä ennen koulutettiin mielisairaanhoitajia, miehiä ja naisia ja koulutus oli ihan hyvää ja järkevää. Mielisairaitahan opeteltiin hoitamaan. Mitä hoitoa se mielenterveys tarvitsee?
Turhaa sievistelyä samoin kuin "terveyskeskus" ja muut vastaavat kielen kuperkeikat.
ent. mielarit hyviä
Totta. Toivoisin samanlaisen koulukunnan palaavan. Olisi turvallisempaa kun tämä vanhuudenhöperyyteni pahenee.
Saisivat tulla kotikäynille vaikka, kun nämä mielisairaalat on lopetettu. En halua psykiatrisen sairaalan geriatriselle osastolle.
No entäs terveyskeskusten psykogeriarinen osasto? Eihän enää puhuta mielisairaista vaan mielenterveysongelmaisista.
"Mielenterveysongelmainen" on minusta näistä uusista peitesanoista osuvampia.
"Mielisairaudesta" voi vaikka vitsailla... Mieluisin sairaus ?..))
Ja kuten edellä kysyttiin: mitä hoitoa mielenterveys tarvitsee ?
Usein kuntoutujat itse käyttävät itsestään sanaa "hullu". Me "terveet" emme saa sitä käyttää...
Sitten kun minä hakeudun hoitoon "terveys"keskukseen, niin kyllä mä aion sanoa, että olen höperö. Se on niin hyvä sana.
Höperyyttähän minusta on kun kutsun välillä lapsenlastani kaksi vuotta sitten kuolleen koirani nimellä.
Ihan taatusti tarkoitin kutsua lasta hänen omalla nimellään, mutta suusta tuli se koiran nimi.J
Tekevälle sattuu nikiN..)) Ja rakkaitahan ovat molemmat...
Höperyydessä löytyy täälläkin. Pitkän listan saisi kaikista kommelluksista. Mutta hyvä niin kauan kuin osaa nauraa itselleen...
Älä välitä, minä kutsuin kauan, kauan aikaa sitten miestäni työkaverini nimellä.
Naisen.
Toi oli jo hyvä ...... ))
Nyt karkas naurunpyrähdys. Koira ja lapsenlapseni ovat (oli) samaa sukupuolta, sentään.y
Niinpä. Ennen oli sairaanhoito-oppilaitokset, nyt teveydenhoito-oppilaitokset. Keuhkovammaliitosta tehtiin Hengitysliitto ym.
Ennen oli apuhoitajat, sitten perushoitajat ja nyt lähihoitajat.
Hoidin vaimoni olin 58 vuotias ilman mitään korvausta, lapset asuivat 450km päässä.
Tämä ei tiekään Suomessa
Omaishoitoakin jossain saattaa olla ulkomaalaisille he saavat koko perheen palkattua sairaskassalta istuvat rullatuoliin ja virtaa päätä kohti 5-28 miljoonaakruunuun on petoksia tullut esille. Ovat olleet täysin terveitä.
Kokonaiskustannus sadoissa miljoonissa vain pieni rahamäärä on tullut takaisin.
Luin viikonlopun Hesarista aika hauskan idean: apu, jonka antaa toiselle, talletaan hoivapankkiin ja talletuksen voi nostaa sieltä, kun itse tarvitsee apua. Eli toimii vähän saman tapaan kuin aikapankit, joita on perustettu ainakin isommille paikkakunnille - erona vain se, että hoivapankkiin talletaan, aikapankit palvelevat tämän hetken tarpeita.
Sellaisenaan idea on vielä raakile, ainakin hallinnoinnin osalta ja sitten on tietysti verottaja norkoilemassa omia "saataviaan" - ja Isoveli (=EU), joka ei tykkää vapaaehtoistyöstä olleenkaan. Se kun "vääristää kilpailua"...
Mutta ihan tuohon aloittajan kysymykseen: hoitaako nainen ensin, lapset, vanhempana ja puolisonsa ?
Hoitaa. Oman luontonsa, ympäristön odotusten/paineitten ja muiden voimavarojen puuttuessa. "Näin on aina ollut ja näin on aina oleva".
"demeter"
"Silloin Maria nousi ylös, tervehti heitä kaikkia, ja sanoi heille veljellisesti:
"Älkää itkekö ja surko, älkääkä olko neuvottomia, sillä hänen armonsa on teidän
kanssanne ja suojelee teitä"
Jesseä aina huvitti Maria, mutta kyllä hän antoi joskus myös tunnustusta.
Tunnustus tosin vaati naiselta paljon ponnistuksia.
Kuinka kauan lie kuluu aikaa, jolloin ihminen rakentaa pankkinsa toisilleen?
Minä uskon että niin kauan, jolloin se on jo tarpeetonta.
Ihmisiä on liian paljon.
Verrattuna viisaisiin.
Veljellisesti :)
H.
Minä tervehdin aina ilolla uusia ideoita, hunksi, etenkin vanhustenhoidossa. Ellei niillä muuta virkaa ole, niin ovathan ne hetkellistä hengen kohotusta ainakin.
Liiallinen realismi - mitä tosin itsekin edustan viimeisessä kappaleessa - voi vetää mielen matalaksi - ja ihmekin voi jäädä toteutumatta...
Yhdyn loppulauseesi täysi demeter1, noinhan se menee, on aina mennyt ja iankaikkisesti on menevä, aamen perrään.
Kävimme tässä viikonloppuna entisten naapureitten luona vierailulla.
Vanhuksilla, vaikka paha on sanoa heitäkään vielä vanhuksiksi, kun ovat niin teräpäisiä, ettei mitään vikaa siinä puolessa, mutta kun ikää jo naispuolisella 90 ja miehellä 85, niin olihan se toimeentulo (ei rahallinen) kotona jo vaikeaa, ainakin emännällä kiersivät vedet silmissä kun sanoi että on raskasta olla sairas ja vanha, "mutta eihän ne nuo sitä usko", tarkoitti varmaan sitä kodin hoitoa ja ruoanvalmistusta ynms. jokapäiväisiä, pakollisiakin toimia/askareita, mies ei osallistu kuin käyttämällä ruokakaupassa, oli vielä ajokortti voimassa.
Ajattelin jo että pitäisikö minun ilmoittaa kuntaan että kävisivät katsomassa ja kartoittamassa sen heidän tilanteen, jos jotain apua saisivat, etenkin kodinhoitoon..jne. Heilläkin tytöt pääkaupunkiseudulla ja virat siellä, ja pojalta ei taida herua myötätuntoa äidin tilanteeseen, maalaisjunttura, vaikkakin on kunnan valtuutettu ja eri lautakunnissa..mutta lähimmäisimmän hätää ei huomaa, tuntui niin pahalle.:(
"Pirre*"
Älä ponnistele turhaan turhin sanoin, tuhlaten viimeisiä aikojasi.
Usko vaan minuun:
"Kuinka kauan lie kuluu aikaa, jolloin ihminen rakentaa pankkinsa toisilleen?
Minä uskon että niin kauan, jolloin se on jo tarpeetonta.
Ihmisiä on liian paljon.
Verrattuna viisaisiin."
H.
"Lähimmäisimmän hätää ei huomaa"
Millaisessa 'hädässä' sinä huomasit heidän olevan, Pirre?
Jotenkin luulisi, että jos hätä on, niin kyllä sen oma poikakin huomaa, siinä missä entinen naapurikin?
Sinuna soittaisin ensimmäiseksi sille heidän pojalleen, jos tarkemmin asiaa ajateltuasi vielä siltä tuntuu.
Uskomatonta julmuutta tuollainen, mitä kerroit, Pirre*. Etteivät apua saa ne, jotka sitä eniten tarvitsevat, vaan ne, jotka pitävät itsestään eniten ääntä...
Tee ihmeessä ilmoitus kuntaan, elleivät itse jaksa. Kai hoidontarpeen arviointia voi pyytää ihan ulkopuolinenkin, elleivät omaiset sitä tee...
Pahalta tuntuu tosiaan, etteivät omaiset, ainakaan kaikki, katso olevansa millään tavoin vastuussa vanhuksistaan - kun se hoitovastuu on "yhteiskunnalla"...
Muistan itsekin tapauksen, jossa poika kävi väkinäisesti äitinsä luona kerran vuodessa, mutta kun äiti sitten eksyi unipäissään pakkaseen, poika oli heti heti haastamassa kunnan viranomaisia oikeuteen, ellei äidille löydy hoitopaikkaa.
Ja löytyihän hänelle, kun omainen piti ääntä.
Paluu entiseen on edessä, kun kotiin aletaan "hoitaa". Uskomattoman tietämättömiä ovat meidän "hallituksen Hannu ja Kerttu" (=Urpilainen ja Katainen), kun katsovat, että kasvavan vanhusväestön hoidontarve ratkaistaan kotihoitoon siirtymisellä. Esim. muistihäiriöisille - joiden määrä kasvaa kaiken aikaa eliniän pidetessä - kotihoito soveltuu mahdollisimman huonosti.
En voi myöskään ymmärtää, miksi omaishoitajien asemaa ei paranneta. Jos joku jaksaa "valita" sellaisen osan itselleen, hän kyllä olisi kaiken kannustuksen arvoinen. Taannoisessa TV-ohjelmassa oli laskettu, että keskimääräinen omaishoitajan päiväpalkka on 18 euroa...
Minulla on kyllä samanlainen kokemus kuin Pirrellä* (bessie):
Omaisen hätää ei aina näe (kun ei halua nähdä), eikä suutarin lapsella ole aina kenkiä. Usein on myös helpompi kertoa vaikeuksista ulkopuoliseille kuin omilleen.
Tämä tiedetään hoitotyössä hyvin...
Uskon minäkin, että koulutetut hoitotyön ammattilaiset tietävät hyvin...
Omassa lähi- tai tuttavapiirissäni ei ole koskaan ollut ihmistä joka ei näe lähimpiensä hätää koska EI HALUA sitä nähdä.
Sellaisia on kyllä sattunut, joilta saa nyhtämällä nyhtää tiedon oikeasta, todellisesta tilanteesta kun on itse havainnut että 'korjattavaa' olisi. Eikä sekään ole aina onnistunut. Väkisin ei voi ketään mennä jelppimään, ja kun täysijärkiselle ihmiselle sanon ettei tarvitse koskaan epäröidä avun pyytämistä niin kyllä sen pitää riittää.
Yleensä lopulta apu kelpaa, mutta kenenkään vanhenemista, väsymistä ole pystynyt pysäyttämään. Mielialoja en joko ole huomaavinani tai kysäisen kevyesti ja ohimennen jos tuntuu tarpeelliselta. Ja jos edelleen tuntuu tarpeelliselta, sanon että otan selvää tai hoidan asian itse, enkä ala säestämään itkuvirsiä tai ylistämään jääräpäisyyttä.
Tuskin se, ettei halua nähdä toisen (läheisen) hätää mitenkään tietoista on. Tosiasioitten myöntäminen ei vain aina ole helppoa ja monet tuntevat suurta neuvottomuuttakin tilanteissa, jossa entiset "tervaskannot" muuttuvat avun tarvitsijoiksi, eivätkä oikein itsekään hyväksy osaansa.
Yleensä lähden itsekin siitä, että ellei toinen ilmaise selkeästi avun tarvetta, en sitä tarjoa, mutta tuossa Pirren kuvaamassa tilanteessa voisin kuvitella, että uupumuksesta on jo tullut toinen luonto, eikä avuntarvitsija itsekään jaksa uskoa, että siihen muutosta tulisi. Silloin ulkopuolisen toimet ovat minusta paikallaan, kyllä ne yleensä jonkin solmun avaavat.
On jotenkin vaikea soittaa pojalle, koska en tiedä mitä hän pitäisi vieraan ihmisen puuttumisen perheen asioihin, ja etenkin mitä hän sanoisi äidilleen, nuhtelisiko tätä kun on kertonut vieraalle ihmiselle ongelmistaan, nämä on hienovaraisuutta vaativia asioita, kun ja jos soitan kuntaan kiellän sanomasta kuka otti yhteyttä.
Viranomaisilla on kuitenkin vaitiolovelvollisuus, Pirre* ja kai sitä on pakko luottaa heidän ammattitaitoonsa, että osaavat esittää asiat omaisille niin, ettei siitä nokkiinnuta...
Minusta sosiaaliviranomaiset voisivat ihan oma-aloittesestikin tehdä näitä hoidon arviointeja, kun tietävät, mikä ikäiset vanhukset ovat kyseessä. Resurssipula taitaa vain olla sielläkin...
Ihmettelenkin lähinnä sitä, että pitääkö mihinkään edes puuttua? Teräväpäisiä, eikä taloudellisia ongelmia, kuten kirjoitit Pirre.
Jos kysymys on enemmänkin vanhan parikunnan keskinäisestä suhteesta ja kenties jo vuosikymmeniä sitten omaksutusta kotitöiden jaosta, niin miten ulkopuolinen siihen voisi puuttua? Lapset voisivat.
Sinä tietysti tiedät asiasta enemmän, mutta kirjoittamasi perusteella en kyllä pitäisi oikein reiluna mennä 'selän takana' touhuamaan. Eri asia, jos on suoranaisesta kaltoin kohtelusta kysymys ja sellaista näit ja kuulit tapahtuneen.
"Hienovaraisesti" toimiminen olisi minun mielestäni nimenomaan tälle pojalle soittaminen, eikä hänen 'maineensa' vahingoittaminen. Laita itsesi peliin, puhu vain SINUN vierailulla saamastasi vaikutelmasta, osaathan sinä nyt tuollaisen hoitaa leimaamatta ketään muita kuin korkeintaan itsesi, hyvää tarkoittavaksi hössöttäjäksi.
"demeter"
Miten ajattelet ammatti-taidon ongelmissa joissa ei auto ole vahingoittunut?
Miten arvioida henkiset lommot, katkeneet akselit toistensa välillä.
Lapsen henkisellä taka-penkillä.
Jolle isä antaisi luvan siirtyä etu-penkille mutta äiti ei.
Vaiti-olo-velvollisuus on aina helpoin tie.
Siinä ei voi tarvitse oikoa.
Voi vain väkisin sulkea matka-laukun ja jättää kurvit tursuamaan.
Minä olen kauhuissani, kuvitellessani mitä sossu oikeasti tekee/joutuu tekemään.
Noissa asioissa ei kukaan voi olla ammatti-taitoinen.
Voi vain olla mieli-kuvituksellinen.
Joko omasta, tai sitten kouluttajan päästä.
Minä antaisin olla, ja antaisin elämän tehdä sen, minkä se katsoo tarpeelliseksi.
Ihmis-kunnalla on aina se lopullinen ratkaisu, kun elämä ei riitä.
H.
Minulla on se käsitys, että on viisasta ehkäistä vahinkoja/ongelmia ennalta (hunksi). Mutta totta, vaikeata on tietää, millaiseen ongelmaan on syytä puuttua ja miten - jos sitten puuttuu lainkaan. Mutta jos vahinkoja tapahtuu, silloin yleensä esitetään tuo kysymys: miksi kukaan ei puuttunut ?
Minä arvostan sosiaali- ja hoitoalan ammatti-ihmisiä ensisijaisesti siitä syystä, että he jaksavat tehdä sitä työtä, mitä vain harva jaksaa. Uskon myös, että jossain määrin ammatti valitsee ihmisensä. Jos luonne pistää työssä kovasti vastaan sieltä luultavasti hakeutuu muualle.
Koulutuksen merkitystä saatetaan korostaa liikaa, mutta ymmärtääkseni hoito- ja sosiaalialan koulutus linkittyy tiivisti työelämään koko ajan - harjoittelujaksojen muodossa. Arvokasta kokemusta kertyy...
Miten minusta tuntuu että pikemminkin tänä päivänä omaiset pyrkivät sysäämään omaiset yhteiskunnan huollettaviksi.
Meillä täällä omalla tilalla asutaan neljän sukupolven taloutta hoitaen toinen toisiamme aina tarvittaessa. Mummot ja ukit ovat hoitaneet lapsia ja me entiset lapset taas vuorostamme hoidamme heitä.
siis pyrkivät sysäämään vanhuksensa
"onni on iso perhe"
Niin että sunkin piti vuosia vanhaa tarinaa laittaa?
Vuosikymmeniä vanhaa tarinaa.
Tuntuuko nautinnolliselta?
Vai heititkö vain vitsin?
Kirjoista oppineen....
H.
Aggraarikulttuurissa tuo vielä onnistuu "onni on iso perhe", että sukupolvet asuvat yhdessä ja heillä on oma tehtävänsä ja oma paikkansa yhteisössä.
Kaupunkioloissa tuo idylli ei juuri onnistu. Mitä "virkaa" olisi vanhoilla vanhemmilla nuoren perheen taloudessa, vaikka jossakin kerrostaloasunnossa ? Tiellä olisivat tai ilmaisena kotiapulaisena...
"onni on iso perhe"
Tuo särähti niin pahasti, että hetken istuin hiljaa etten vastaisi kipakasti.
Kyllä minä haluan, että osa maksamistani veroista käytetään vanhusten hoitoon, tapahtukoon se hoito kotona tai laitoksessa, kumpi kellekin paras.
Hitto, otetaan vähän pois EU:n myöntämist
maaseuduntuista.
Jäi näköjään pieni kipakkuus... jääköön
Jos Onnilla on iso perhe, se on onni, jos se häntä miellyttää. Aina vain enemmän on yhden ja kahden ihmisen perheitä, ei kaikilla on sisaruksia, ei lapsia.
Mahdollisimman pitkää terveyttä silloin.
Agraariin ei yhteiskunta enää palaa, ei ole enää muutaman ammuun tiloja, jonne mahtuu polvi toisensa perään.
Kovin moni maaviljelijä on vain osa-aikainen.
Dementikkoa ei kukaan pakosta työssäkäyvä voi kotona vaalia.
Tänään MOT käsittelee kadonneita veromarkkoja. Katsellaan yhdessä.
Ajatuksena hieno.
Hoitotyössä olleena melkein olin vihainen kun joku omaishoitaja uupui kun välillä valvoi vuorokausitolkulla, että intervallihoito on todella tarpeellinen.
Perheen pitäisi myös olla yksimielinen, nähty yhtäjostoista, ettei hoitaminen ole pelkkä velvoite.
Päättäjien kokeilujakso oli sitä, että he istuivat kahvihuoneessa ja keskustelivat.
Pitäisi todella kysyä jollei vanhus kykene sanomaan vaikka hoitajilta mitä he ajattelevat.
Pitkä aika kuluu ikävä kyllä ennen kuin epäkohdat korjataan. Lääkäri voi vimmastua jo ennen kuin uskaltaa sanoa.
Moni omaishoitaja ei vie hoidokkiaan intervallijaksolle sen vuoksi kun saa entistä huonokuntoisen hoidettavan siltä takaisin, vaikka tuon jakson saisikin itse levätä. Ja mini ei malta levätä vaan tulee intervallipaikkaan useita kertoja päivässä syöttämään ja juottamaan ja muutoin seuraa pitämään.
kuka omainenkaa muistihäiriöistä alkaa hoitamaan, sillä se voi olla todella stresaavaa kun kysymys läheisestä ihmisestä...
Siinä onkin tulevaisuudessa iettiminen, jätätkös avohidon hoidettavaksi vai osallistusko itse hoitoon ja täten varmistat laatua.
Osallistua laitoksessa hoitoon?
Vaippojen vaihtoon?
Monen moni entinen omaishoitaja käy syöttämässä omaa rakastaan, kun muuten hoitohenkilöstö sanoo, ettei hän jaksanut.
Maha täynnä/ heikko kunto.
Yhteiskunta vaatii huoltamaan kokonaisuudessaan.
Kuka dementikon hoitoon riittää? Ei kukaan. Yksinään.
Ei vaan avohoidossa, sillä siellä sarkaa riittää kun hoitajilla on aikaa käydä vain piipahtamassa. Vanhuus on muutakin kuin vaipat, näkisin minä.
Noin minäkin tulevaisuuden näen, Lusiina. Turha kuvitella, että avohoitoon saadaan koskaan niitä resursseja, jotka siellä pitäisi olla - jos siis puhutaan muusta kuin perushoidosta. Laadun takaavat tulevaisuudessa raha tai omaiset...
Häpeällistä pistää vanhus laitokseen, jonne hän ei halua. Lasten ja lastenlasten kylmyydestä ja väliinpitämättömyydestä siinä on kysymys.
Nimenomaan näin se menee, raha tai omaiset......................
Surullista seurata kun rakennemuutosten nimiin toitotetaan saatavan säästöjä kun kalliita laitospaikkoja puretaan ja muutetaan kotihoidoksi, palvelutaloiksi ja tehostetuksi palveluasumiseksi. Osataan jopa euroissa tämä laskea. Paljonko saadaan säästöjä kun laitoshdon purkamisesta saaduista säästöistä vähennetään avohoitoon lisättävät resurssit? Vai onkos niitä tarkoituskaan lisätä? Ettei vain käy niin kuin silloin kun psykiatrista laitoshoitoa purettiin.
Harvan maailma on noin yksioikoinen. Jäisitkö sinä pois työstäsi muutamalla sadalla eurolla?
Sopisiko kotiisi vanhus, jonka muisti voi olla nolla? Miten muuta perheenjäsenet asian ottaisivat?
Jaksaisitko sinä huolehtia hänestä vuorokauden ympäri? Tuo on vain yksi vaihtoehto monista, ei kaikki ole muistamattomia.
Saisiko hän luonasi tarvitsemaansa hoitoa, hygieniaa, ymmärrystä. Paljon tarvitaan työvoimaa, joka tarkastaa, millaisissa oloissa vanhuksia pidetään avohoidossa.
Näillä näkymin ruohonjuuritasolla, tekisi mieli sanoa, että päättäjät ovat haukkaamassa suuren palan paskaa.
Totuus on eri kuin heidän mielikuvansa, joiden toki soisi olevan totta.
Ihmeen vähän ruohonjuuritasolta otetaan kantaa näihin vanhustyön "uudistuksiin".
Ja siitä minä haluan lukea kun yli 60-vuotias peräkammarin poika vaihtaa useampaan kertaan päivässä äitinsä vaipat, leikkaa kynnet, kylvettää, syöttää, ulkoiluttaa jne.
On näitäkin poikia jotka pitävät huolta äidistään kun muita ei ole. Kunnia-asia hoitaa äitinsä kun äiti on hänet hoitanut.
Mitä meidän täällä auttaa hyppiä tasakäpälää, ja alkaisiko tarpeellinen määrä vaikka osoittamaan mieltä eduskuntatalon edustalla.
Periaatteessa olen päättäjien kanssa samaa mieltä. Tiedän esim. Hollannin erinomaisen tilanteen, kunpa saisimme mekin sen.
Mutta toisaalta satun tietämään varsin hyvin tämäisen avohoidon tilan.
Ihme pitää tapahtua, että simsalabim pääsemme hollantilaisten palvelutasoon, ja hyvään hoitoon tarvittaessa vaikka ympäri vuorokauden kotiin.
Tiedän minäkin, että laitoksessa käy, mutta en tunne yhtään miespuolista joka olis täysin avutonta vanhempaansa hoitanut.
Peukutus heille ketkä sen ansaitsevat.
Ei varmaan tasakäpälähyppley mutta julkiset kannantot ja voimien yhdistäminen.
Olet päättäjien kanssa samaa mieltä siitä että laitoshoito ei ole laadukasta vanhustyötä. Niin minäkin. Mutta nyt onkin kyse siitä, siirretäänkö laitoshoitoon käytetyt resurssit avohoitoon ja sen laadukkaaseen järjestämiseen, jolloin taas ei tule säästöjä?Oletkos nähnyt yhtään suunnitelmaluonnosta miten avohoitoa aiotaan kunnissa kehittää ja millä rahalla?
Minä tiedän useammankin peukutettavan.
Samaa mieltahän olemme.
En ole, mutta olen tavannut vanhuksia, joiden luona käydään kääntymässä jopa monta kertaa vuorokaudessa, kaikessa kiireessä.
Olen kuullut kansanedustajien haavekuvia, mutta missään en ole kuullut tai nähnyt ainuttakaan konkreettista uudistusehdotusta, miten ja mistä saadaan avohoitoon armeijallisia hoitajia, sun muita hoitohenkilöstöön kuuluvaa.
Miten omaishoidon tukea parannetaan, jotta se olisi työssäkäyvälle reaalinen vaihtoehto.
Aivan. Noihin kahteen viimeiseen kysymykseesi minkin haluaisin vastauksia ja suunnitelmaluonnoksia edes. Miten avohoito aiotaan järjestää ja mistä varat?
Jos omaihoito tehtäisiin edes sillain inhimilliseksi että voisi jäädä edes puolikkaaksi hoitamaan vanhuksiaan, sekin olisi jo jotain. Millain suunnitellaan avohoitoa kun eläkeikää nostetaan ja omaishoidontukea leikataan. Millä mahdollistetaan omaishoito ja näin myös avohoito?
Kyllä olen hoitanut vanhukseni. Laajemmassa perheyhteisössäni jotkut ovat rakentaneet lisäsiiven omaan rakennukseensa, mihin vanhukset ovat voineet muuttaa.
Hoitaja-apua on silloin vuokrattu, kun omat voimat eivät ole riittäneet.
Ovat näin turvassa, kun ovat lähellä. Tämä on osoittautunut parhaaksi ratkaisuksi.
Laitoksista olen kuullut kauhutarinoita vanhuksista, joiden lapset lomailevat ympäri maailmaa ja unohtavat ketkä heidät ovat synnyttäneet ja kasvattaneet.
Nämä samaiset matkailijat eivät vie vanhempiaan eli vanhuksiaan mökeilleen tai
kesätapahtumiin, sillä pyörätuolissa istuva äiti tai isä on heille häpeäksi.
Laitokseen, laitokseen pois silmistä, pois mielestä.
Olen katkaissut omat suhteeni kertomiini itsekkäisiin ihmisiin.
Ei tuosta kotihoitoon siirtämisestä säästöjä tule. Kerroinkin aikaisemmin tuosta Hesarin jutusta. Esimerkkivanhuksen (88-vuotias, insuliinihoitoinen diabetes, keskivaikea muistisairaus) luona käytiin kolmesti vuorokaudessa ja hoidon hinnaksi laskettiin 4500 euroa kuukaudessa plus hoito- ja asumistuki, fysioterapiaa ja siivousseteleitä noin 1000 eurolla. Omavastuu oli 400 euroa.
Aika uskomaton laskelma, mutta toimittajan kuuluu tarkistaa tietonsa, jos se lehdessä julkaistaan.
Samainen vanhus oli myös kaksi viikkoa kuukaudessa hoidossa Kustaankartanon vanhainkodissa. Kun niiden jaksojen hinnan ynnää kotihoitoon, kuukausikustannukseksi tulee 7000 euroa, kertoi artikkeli.
Vanhuksen ainoa (?) omainen asui Hollannissa, ja kävi äitinsä luona kerran kuukaudessa.
No, onhan mahdollista, että kaikki vanhukset eivät tulisi yhtä "kalliiksi", mutta olen melko varma, että omavastuuosuutta tullaan pikaisesti nostamaan ja
kuten sanottu, resursseja ei taatusti lisätä kotihoitoon niin paljon kuin pitäisi. Hollannin tai Tanskan esimerkillisestä vanhustenhoidosta voimme vain haaveilla...
Pisti muuten silmääni, että Exitus ry (siis yhdistys, joka ajaa aktiivisen kuolinavun laillistamista Suomessa) kerää parhaillaan nimiä kansalaisaloitteeseen. 50 000 nimeä kun on koossa, on eduskunnan pakko käsitellä aloite. En kyllä vielä laittanut nimeäni adressiin, ainakaan vielä...
Olematta vainoharhainen täytyy sanoa, että aika hyvä ajoitus - jos nyt musta huumori sallitaan...
Niin lusiina, ihmeen vähän on noihin suunnitelmiin reagoitu. Jospa se on liian iso asia käsitettäväksi koko laajuudessaan. Vain ammattiväki tai asianosaiset osaavat epäillä. Ja kun hanketta markkinoidaan tunteisiin vetoavasti niin tottakai "koti" mielikuvana on mieluisampi kuin "laitos".
Eli kuten totesi, mielikuvilla tässä pelataan...
Musta huumori sallitaan. Itselläni ei valitettavasti ole enää vanhempia eikä appivanhempia, mutta katson, että yhteiskunnan jäsenenä minulla on oikeus/velvollisuus pitää edes pientä ääntä voimattomien vanhusten puolesta. Kotihoitotyöhön kaavailtu pikakoulutus lähi(?)hoitajaksi on pöyristyttävää! Puoskarointiinko ollaan siirtymässä?
Siksipä tätä asiaa pitäisikin tuoda enemmän esille.................... ettei havahduta vasta sitten kun sika on jo säkissä. jolloin on liian myöhäistä.
Noinkohan on tulevaisuudessa että heikot ja sairaat eliminoidaan kuka milläkin verukkeella aktiivisella kuolinavulla. Siitä sitten onkin taas lyhyt matka vääränvärisiin, vääräuskoisiin jne. Ihmiskunta tuhoaa itse itsensä.
En ikinä tule allekirjoittamaan minkäänlaista aktiivista kuolinapua.
Niin "Rakas vanha", tilanteenne kuulosta tosi ihanteelliselta, mutta ilmeisesti asutte maaseudulla, missä tuonkaltainen idylli on mahdollinen ja ehkä jonkinlainen perinnekin.
Kaikille vain ei ole mahdollista rakentaa sitä lisäsiipeä asuntoon, eikä myöskään palkata vierasta hoitoapua, kun itse väsyy.
Totta. Itsekkyyden aikaa elämme. Ja se nyt on mennyt liiankin hyvin jakeluun, että hoitovastuu vanhuksista kuuluu yhteiskunnalle - sitä ei siis voi vaatia omaisilta.
No siinä näkyy vanhusten ja heidän hoitajiensa tekemän työn arvostus.
Pelottava ajatus. Pian tulee lakiuudistus ettei kotona tietyn iän ylittäneinä kuolleille tehdä enää ruumiinavausta. Luonnollinen kuolema. Lääkäri kirjaa sähköiseen sairauskeromukseen: Rauhallinen exitus.
Aika karmea tulevaisuudenkuva Lusiina, mutta ihan mahdollinen, nyt kun raha häärää isäntänä joka paikassa. Itse ihmettelin aikanaan sitäkin, miten helposti markkinatalouden käsitteet saatin läpi hoitokulttuurissa. Potilaista tuli asiakkaita,
yksiköt olivat tulosvastuullisia, toimintoja piti "kehittää" ja "tehostaa"...
Pakko silti uskoa, että jokin muutos tulee, jos ajaudutaan ihan epäinhimillisiin olosuhteisiin. Ja yhtä mieltä olen siitä nikiN:n kanssa siitä, että vastuu heikommista kuuluu meille kaikille. Miten sen sitten kukin tykönänsä toteuttaa...
Miten sen toteuttaa?
Kun omat ja puolison vanhemmat ovat jo kauan maanneet haudoissaan.
Mitä voi pieni ihminen? Miten voi jaksaa uida vastavirtaan?
Pelottaa. Miksi pitäisi olla eutanasiamyönteinen? Lopulta tuntuu, että vain valtion budjetin takia.
Tuntuu kamalalta, että ihmishenki on sairaimmillaan kehityseste, joidenkin mielestä.
Pelottaa nykyasenteet, vain terveillä on oikeus elämään.
Koska heistä hyödytään.
Hyöty, eikö pelkälle ihmisyydelle enää ole oikeutusta?
Sinä sen sanoit (lusiina). Mutta kun tuntuu, ettei edes näitä professoritason vaikuttajia (Sirkka-Liisa Kivelä) kuulla, niin miten sitten meitä taviksia...
Ja mitä hyötyä oli Tarja Tallqvistin keräämästä 100000 nimen adressista aikanaan, tai hänen työstään eduskunnassa ?
Mutta terästäytyä pitäisi, se on selvä. Mitäs jos otettais pesäpallomailat messiin ja mentäs vähän rikkoon ikkunoita ?...))
Omat ovat olleet haudassa vuosikymmenet ( ), mutta aina löytyy joku yksinäinen vanhus vaikka naapurista... Niin ja onhan näitä lähimmäiskontakteja kolmennella sektorilla tarjolla vaikka miten. Täytyy kyllä myöntää, että hiukan vierastan niitä itsekin ja niin kauan kuin tuttuja on tarjolla, annan mieluummin aikaani heille.
Eikä se lopulta niin paljon vaadi. Käy joskus tervehtimässä, vaihtaa kuulumisia kun nähdään, tarjoaa pientä apua...
Kyllä vanhuus pelottaa. Ei siitä mihinkään pääse. Se nyt vain on ihmisen osa,
meidän kaikkien ja voi vain toivoa, että se olisi lempeä tai ainakin siedettävä
Ja nyky-yhteiskunta on minustakin juuri tuollainen, mitä kuvasit. Välillä täytyy oikein hakemalla hakea niitä ilonaiheita, joita meillä sittenkin vielä on...
Oma sukulaiseni pyhitti loppuelämänsä kulkea, kuin Jumalan lähetti sairaaloissa, tervehtimässä potilaita, joita ei kukaan muu käynyt tervehtimässä, silloin ei ollut asiakkaita.
Raja antajan ja saajan välillä on erittäin häilyvä, jopa käytännössä ja ajassa.
Sinulle taas kiitokset kauniista mielestä!
Hitsi että kuulostaa epätoivoiselta tuo vaikuttaminen :), mutta näinhän se taitaa mennä. Ikkunoiden särkeminen ei taida asiaa edesauttaa ja ainakin minä taidan olla liian nössö siihen :). Ja muutoinkin kannatan rauhanomaisia keinoja, tai ainakin sanansäilää. Huutelen vaan täältä puskista hyvän asian puolesta.
Pitäsisi vissiin osta aina äänestää oikein. Eikös noiden kansanedustajienkin pitäisi olla kansan edustajia?
Aivan, ja vielä kun tähän lisättiin tilaajaa ja tuottajaa ja kun tätä hoitotyön markkinataloutta johtaivat henkilöt joilla ei olleet visiot ja strategiat hallussa tai ainakaan niitä ei osattu tuoda luontevasti käytännön kentille siitä aiheutui paljon sekametetelisoppaa ja luultavasti tuli kalliimmaksikin kun johtajalla piti olla johtaja.Aloitettiin isoja asioita, joita ei saatettu loppuun ennen kuin tuli taas uutta.
Minäkin haluan uskoa että kyllä vanhustenhuolto kunnissa järjestetään inhimillisesti. Mielenkiinnolla seuraan miten laitoshoitoa aiotaan purkaa kun monissa kunnissa nyt jo näitä, joita ei voida kotiuttaa on jonottelmassa paikkaa väliaikaisissa paikoissa esimerkiksi terveyskeskusten vuodeosastoilla mikä ei ole halpa paikka sekään. Ja on kuitenkin vielä suri joukko vanhuksia joille laitoshoito on ainoa oikea vaihtoehto hoidon käytännön järjesteln kannalta kuitenkin.
Kannanotto on esimerkiksi ottaa täällä kantaa, ja omien läheistensä kohdalla viimeistään kannattaa olla valppaana ja ottaa asioista selvää ja vähän katsoa perään. Erinomaisen ikävä piirre on minkä joku jo täällä mainitsikin, kovaäänisimmät saavat, ysinäiset ja "kuuliasiet" jäävät moinissa paikoin jonojen hännille.
Onhan ihmisyydelle oltava oikeutus, ei päästetä siitä ajatuksesta ja käsityksestä irti. Aloitetaan siitä että pidetään ihmisyys omassa ja läheistemme elämässä,pidetään toisistamme huolta ja välitetään, kykyjemmem mukaan. Ketään ei saa jättää ihan yksin jos nimenomaan ei sitä halua.
Minä en osaa omaa vanhuuttani pelätä mutta joskus tulee mieleen nykymaailman menoa katsellessani, oliko viisasta tehdä tällaiseen maailmaan lapsia.Ja toivon että oma terveyteni riittää huolehtia omista vanhemmistani (nyt jo aika iäkkäitä) silloin kun sen aika on.
Elämässä on paljonkin ilonaiheita, ne pitää vaan huomata ja aloittaa vaikka sillä etä mikäs asia itselle tuottaa iloa ja hakeutua enenmmän niiden pariin ja piiriin.
No tuo nyt oli vähän mauton pila, Lusiina, ikkunoiden särkeminen. Mutta tosiasia kai on, että ketään ei kuulla, ellei pidä itsestään ääntä. "Vaativaa asikasta" palvellaan, kiltti saa odottaa vuoroaan, jos sitä tulee lainkaan.
Hyvin vähän jää tavikselle toimiteltavaa, jos näkyvää vaikuttamista ajatellaan.
Uskon kuitenkin, ettei tarvitse olla Mandela voidakseen vaikuttaa toisiin ihmisiin sekä hyvässä että pahassa. Enkä tarkoita opettamista tai saarnaamista vaan
oman leiviskänsä hoitamista, toisten ihmisten kohtaamista ja vierellä kulkemista.
Jo se, ettei vaivu välinpitämättömyyteen on iso saavutus nyky-yhteiskunnassa.
Kiitos itsellesi, . Kaunis tarina ja viisaita sanoja sinulta.
"Raja antajan ja saajan välillä on häilyvä"...
En voi kuin nyökytellä kaikkeen, mitä sanot, Lusiina ja olla kiitollinen siitä, että jaksat täällä ottaa maltillisesti ja asiantuntevasti kantaa vanhusten hoidon tilaan tänä päivänä.
Paljon yleisessä keskustelussa (en tarkoita yksinomaan tätä palstaa) viljellään ennakkoluuloja, jotka eivät palvele ketään, synnyttävät vain ehkä tarpeettomiakin pelkoja
Jos ajatellaan mielisairaaloitten alasajoa, mikä sekin tuntui alkuun täysin utopistiselta idealta, niin ei se nyt ihan katastrofaalisia seurauksia aiheuttanut. Ainakaan maallikon silmillä katsottuna. Kolmas sektori terästäytyi, Rahis auttoi ja osa kuntoutujista ryhtyi vertaisohjaajiksi. Asumisyksiköitä perustettiin ja elämänhallinnassa tuettiin. Osa jäi tietysti laitoksiin pysyvästi, kuten vanhusten kanssakin tulee käymään, mutta joillekin saattoi tulla jopa parannusta entiseen olotilaan. Niin, että toivotaan parasta ja seuraillaan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää...
"demeter"
Ymmärsin pesäpallomailat pilaksi, vastasin kuitenkin tosimielellä. En ottanu mailoja niinkään konkreettisina vaan yleensä ottaen kansalaisen räväkämpänä kannanottona, joka olisi pakko huomioida. ja huomata. Kai sitä voisi näkyvämmin ottaa osaa julkiseen keskusteluunkin, mutta tällä hetkellä vielä itsesuojeluvaisto sanoo kuitenkin toista. Katsotaan sitten myöhemmin kun sanaisen arkkunsa saa vapaammin avata, julkisestikin.
Onko kyky välittää toisista ja kyky tuntea empatiaa kärsinyt inflaation?
"demeter"
Kohtelias kiitos ystävällisistä sanoistasi. Se mielessä mikä sydämmessä :).
En mielestäni ole mikään asiantuntija mutta minulla on kuitenkin säilynyt kiinnostus ihmisyyttä ja inhimillisyyttä kohtaan ja omalla pienellä sarallani "taistelen" sen puolesta.Ikäihmiset ja heidän hoitonsa on lähellä sydäntäni tällä hetkellä puhumattakaan heidän hoitajistaan. Omalta osalta pyrin myös poistamaan näitä mainitsemiasi "ennakkoluuloja" joita vanhuksiin ja heidän hoitotyöhönsä liittyy.
Hienosti tuotte asioita julki Lusiina, demeter ja......... Jos ei nämä keskustelupalstojen äänet kuulu päättäjille, niin ainakin joku meistä lukijoista saattaa heristää korviaan ja tuntoaistejaan josko lähipiirissä tai lähipiirin ympärillä on joku joka tarvitsee.
Kiitos itsellesi nikiN ja kaikille, jotka ovat kestäneet omia pitkiä puheenvuorojani, Lusiina ja muut keskusteluun osallistuneet sentään kirjoittavat lyhyesti, mikä on
tietysti hyvä tapa yleisellä palstalla.
Kiinnostava aihe vain innostaa ja tempaa mukaansa...
"demeter"
No niin, olen seurannut mielenkiinnolla tätä 45-minsaa, Ajankohtainen-Kakkonen,
MOT, Aamu-sydämellä, 55-tv keskustelua.
Tietysti tylsistyen, koska uutta en ole kohdannut.
Tuntuu että keskustelu on vienyt tilaa ihan turhaan ja tarpeettomasti.
Tulevaisuus kuin on puuttunut kokonaan.
Tulevaisuus meidän jälkeemme.
Mehän olemme enää meneväisyyttä.
Mukavasti on kyllä jokainen saanut palsta-tilaa ja sopivasti hymistystä ja kehua.
Pahasti tuntuu että se on ollut pää-tavoitteenakin.
Friidut kun ovat mitä ovat.
Vanhusten-huolto on aina rasite yhteis-kunnalle, jos vanhus ei itse ole pitänyt
itsestään huolta aikoinaan ja ajoissa.
Valtion rasitteiden kasvaessa, on asiaan saatava muutos.
Tuleville vanhuksille on tehtävä selväksi jo vauvasta alkaen, mikä häntä odottaa,
ja miten hän voi siihen vaikuttaa.
Omalta kohdaltani katson että minuun ei pidä panostaa, jos en itse siihen pysty.
Olkoon se viestini tulevaisuuden vanhuksille.
Nuorille jotka tulevaisuuden luovat.
Mielestäni me olemme itkumme ansainneet.
H.
No olihan tuokin toteamus selvästä asiasta, kertauksien kertaus.
Minusta on kiva lukea toisten ajatuksia aiheesta, sen sijaan että mitätöi tökeryyttään toisten kirjoittajien kirjoitukset. Omiiiiiiiiiitinen huumorintaju (toivottavasti)jollain
"Lusiina"
Jakuneeko kuurojen kirjastossa?
Cd-levyjen muistojen kammioissa.
H.
Kyllä joskus tulee raja vastaan ja vanhus on pantava laitokseen vaikka vastoin tahtoaan.
Ketjussa kirjoittaa enimmäkseen sellaisia jotka eivät ole itse olleet omaishoitajia. Homman rankkuutta ei tiedä kuin toinen saman kokenut.
Jos hoitaja on yli 80v ja hoidettava yhtä vanha, voi vain kuvitella millaista heidän vanhuutensa on.
Nykyinen elämänmuoto on sellaista että harvoin voi työn ohella huolehtia vaikeasti hoidettavasta vanhuksesta vaikka halua olisikin.
Itse olen laitoshoidon kannalla jos hoitaminen vaatii hyvin suuria ponnistusksia ja 24 h vrk silmälläpidon.Puhun kokemuksesta.
Kun hoitosuhde jatkuu ja jatkuu, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, on hoidettavan kuollessa myös hoitaja kypsä hoidettavaksi.
Hollannista on mahdollisuus saada hoitoa kotiin ympäri vuorokauden.
Täällä ei taideta oikein heidän systeemistään tiedettävänkään.
Ei kotihoito saa olla vain yhden ihmisen kontolla.
"13v hoitaja jatkuu v"
Kaikkivaltiaiden jumalien edessä, tahdotko sinä ottaa...
myötä ja vastoin-käymisessä.
Siinä se sitten on, loppuun saakka.
Jos ei petturiksi ala.
Ihmisen ei kannata alkaa valitsemaan, jos ei ymmärrä että pitää jaksaa alkaa myös vaivastaan vaikeroimaan.
Laitos-hoito ei ole anteeksi-pyyntö.
Se on vain halveksittava luonteen vajavaisuus.
H.
Pyh, en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, eikä ole tarpeenkaan.
En vaikeroi, totean vain tosiasian. Saatan omaiseni mielihyvin laitokseen kun paikka löytyy.
Ei kaikki ole itsestään selvää, terveyskään.
Saan onneksi vapaata, kaksi viikkoa hoidan kaksi vapaata. Vuoden alusta ehkä kokonaan laitokseen.
"13v hoitaja jatkuu v"
Toivotan sinulle hyvää oma-tuntoa.
Olet sen ansainnut.
Toivon myös, että omaisesi on sen maksanut.
Ja sielusi on saanut rauhan, jota jokin kuitenkin kaihertaa.
H.
Ei pitäisi vastata mutta vastaan kuitenkin.
>Ja sielusi on saanut rauhan, jota jokin kuitenkin kaihertaa.<
Totta ihmeessä kaihertaa. Elämä ei aina mene kuten meinaa, haluaisin myös harrastaa ja matkustella mieheni kanssa kuten moni tekee yhdessä puolisonsa kanssa eläkkeellä ollessaan. Sen sijaan pesen pyllyä ja vaihdan vaippoja miehelleni.
No enpä tiiä jakuneeko :). Kivaa että kuuroillakin on kirjastot. Ja muilla muistoissakin, kai.
Asiaa puhut!
Elämää voi toki suunnitella eteenpäin haaveuvin, mutta tosuus on useintoisenlainen. Ei auta kuin tehdä olevasta se paras mahdollinen, vipoinen pyllkyineen. Ja kannattaa muistaa myäs se että se olisit voinut ola sinäjoka sairastui.
Oh shit, uusiksi:
Elämää voi toki suunnitella eteenpäin haavekuvin, mutta totuus on usein toisenlainen. Ei auta kuin tehdä olevasta se paras mahdollinen, vaippoineen pyllyineen. Ja kannattaa muistaa mös se että se olisit voinut ola sinä joka sairastuit.
Niinhän olen tehnytkin. Mistä sait kuvan että elämäni on kurjaa. Teen parhaani, voimieni mukaan.
Tunnen monia muitakin omaishoitajia. Monella on vielä huonommin asiat. En valittanut pelkästään omasta puolestani.Toden totta, paremminkin voisi olla, mutta sellaista elämä on.
Oletko ollut omaishoitaja kun näyt tietävän niin hyvin.
Tietenkin olisin voinut sairastua itse, tiedän että puolisostani ei olisi ollut omaishoitajaksi.
13v hoitaja
Tunnen syvää myötätuntoa Sinua kohtaan. Lämpimin ajatuksin toivon, että saisit vielä elää hyviä vuosia, kuukausia, päiviä. Älä tunne huonoa omaatuntoa, olet tehnyt jo enemmän kuin kenenkään pitäisi.
Ei tarvitse olla omaishoitaja jotta näkee elämän raadollisen puolen ja sen että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan.Kirjoituksesi mukaan miehestäsi on jäljellä vaippa ja pylly, siitä jotenkin kalskahti että se on mielestäsi kurjaa?
Vaipoista vaippoihin käy usean meistä tie. Ei se vaippa silti ole pääosassa, kunhan vain apuväline.
Ihminen on aina ihminen, vaivoineen ja sairauksineen, tai ilman niitä. Omaiselle muutakin kuin työn kohde.
"Ihminen on aina ihminen, vaivoineen ja sairauksineen, tai ilman niitä. Omaiselle muutakin kuin työn kohde"
No sitähän minnäi. Ehkä kuitenkin kun päälimmäisenä puolisostaan on vaoippa ja pyööy. kuvastaa sit että onkin aika jo luovuttaa.vaikka sitten laitokseen.
Minulle tuli sellainen kuva, että ylläoleva omaishoitaja on työuupunut. (En mä ole mikään diagnoosia tekemään, joten sori jos loukkaan.) Toivon vaan, ettei asiat mene sote-uudistuksen myötä huonommaksi. Paksu pumaska asiakirjoja joiden sisällöstä edelleen riidellään. Ei mitään faktoja vieläkään esitetty.
Minulle tuli sellainen kuva, että ylläoleva omaishoitaja on työuupunut. (En mä ole mikään diagnoosia tekemään, joten sori jos loukkaan.) Toivon vaan, ettei asiat mene sote-uudistuksen myötä huonommaksi. Paksu pumaska asiakirjoja joiden sisällöstä edelleen riidellään. Ei mitään faktoja vieläkään esitetty.
Minä taas koin, että hän halusi vain hieman valottaa, minkä tasoista hoitoa tarvitaan.
Voihan mies olla muuten terävä, kuin partaveitsi, eivät kaikki vanhat dementoidu.
Terävä yleensä vaihtaa itse vaippansa. Ihan ymmärrettävää uupua toisen hoitamiseen. Siinä äkkiä näköalat kapeutuvat ja elämä saattaa näyttäytyä pelkkinä vaippoina ja pyllyinä. Jatkossa varmaankaan pelkkä vaippa ei oikeuta laitospaikkaan, tarvitaan laajempa ongelmaa.
.....ja jatkossa toivottavasti apu tuodaan sinne kotiin mutta se aiheuttaa sen että se omasihoitaja joutu sietämäään vieraiden imisten tulemisen kotiinsa jopa usieta kertoja päivässä.
.Kirjoituksesi mukaan miehestäsi on jäljellä vaippa ja pylly, siitä jotenkin kalskahti että se on mielestäsi kurjaa?
Lisään vielä. En ole kovinkaan uupunut, kuten kerroin hoidan itse kaksi viikkoa, kaksi hoidossa. Saan tehdä vapaillani mitä haluan.
Nyt on tullut niin paljon kaikkea muuta sairautta liikuntakyvyttömyyden ja muistamattomuuden lisäksi että on pakko luovuttaa. Jalka amputoitiin muutama kuukausi sitten kaiken muun lisäksi.
Yleisti ottaen meillä on mennyt hyvin vaikka rankkaa onkin ollut, paljosta on joutunut luopumaan.
Miksi ei saisi kaihertaa tai kadehtia niitä joilla on mukavat eläkepäivät puolisonsa kanssa? En silti ole liian kateellinen, ehkä enemmän haikea kun näen vanhemman pariskunnan jotka harrastavat ja matkustelevat yhdessä. En ole ainut, harvemmilla menee kuten on suunnitellut.
"Käsität tahallasi väärin!"
Noup, kerroin vain minkälainen mielikuva minulle tekstistäsi tuli. Olitte odottaneet matkuselua eläkkeelle päästyänne niin kuin monet monet muutkin. Mutta kohtalo päätti toisin ja vaippapyllystsi kuulee harmistuksen ja siitä että olet laittamassa miestsäi laitokseen, mikä on ihan sinun/teidän pätöksenne ja varmaanin teidänkin tilanteessanne ihan oikein.
Valitettavasti mieheni ei muista eikä tajua kuulemaansa, taisin mainitakin asian, joten ei harmistu. Kun saa hyvän hoidon laitoksessa on varmaan ihan tyytyväinen. Asun aika lähellä joten voin käydä syöttämässä usein.
Ihan aidosta rakkaudesta olen hoitanut 13 vuotta. Kai tuon pitäisi jokaisen tajuta että ei omaishoidosta mitään tule jos ei välitä hoidettavastaan. Minulla ei ole tapana hymistellä, elämän realiteetit vaippoineen ovat arkeamme.
On ollut väsymistä ja pahaa mieltä kun taidot yksi kerrallaan loppuvat ikuisesti. En pura harmistumistani koskaan hoidettavaan, sairaus ei ole hänen syynsä.
Luen tätä ketjua ja kirjoitan siksi että minua kiinnostaa ikäisteni suhtautuminen omaishoitoon.
Aivan, kaikillahan meillä on oma syy kirjoitella tänne, asioista jotka meitä kiinnostavat.
Kummallinen vastaus, todella. Luin ketjun läpi, ainoa oikea omaishoitja yritetään mollata keinolla millä hyvänsä.
Kai oamishoitajakin voi ilmaista pettymystään jos odotukset ja haaveet luhistuvat sairauden tultua.
Saisit hävetä "lusiina"
Hoidin vaimoni olin 58 vuotias ilman mitään korvausta, lapset asuivat 450km päässä.
Tämä ei tiekään Suomessa
Omaishoitoakin jossain saattaa olla ulkomaalaisille he saavat koko perheen palkattua sairaskassalta istuvat rullatuoliin ja virtaa päätä kohti 5-28 miljoonaakruunuun on petoksia tullut esille. Ovat olleet täysin terveitä.
Kokonaiskustannus sadoissa miljoonissa vain pieni rahamäärä on tullut takaisin.
Tässä taas Suomi---pulla--Suomi. Mikä on Suomi`?
Onko Tuppi pois 60 suusta????
Naisille tietenkin-- luulen vastaus ei minun--.
Koti hoiti on pääasiassa naisilla, -- Tiedän Suomi on jäljessä.
Hölmöt...ei tähän ole yhtä oikeaa vastausta, saahan tästä jaaritella ei se muutu miksikään kun taitaa olla jokainen tapaus omallainen.
Näin on jo nyt ja tulee olemaan tyttärentyttärellekin. Sen jälkeen ehkä ihmisrobotti hoitaa vanhukset ja muut hoidettavat.
Oikeasti vanhustenhoito kuuluisi omaisille . Se vanha juttu " isä ja äiti on elättänyt kuusi lasta mutta kuusi lasta ei isää ja äitiä " sitäpaitsi onhan vanhuksilla eläke kyllä se riittää kustannuksiin . Siitä vaan omaishoitajiksi .
Näinhän se hyvin ollessaan oilsi, että lapset hotaisivat vanhempansa. Säälittää kun monet vanhukset haluavat sairaalaan kun kotona on niin yksin, ei ole ketään vaikka lapsiakin on. Tai lapset tuovat vanhempansa sairaalaan joulun ajaksi kun itsellä on reissuun lähtö.
Jospa lapset siksi jaksavatkin vanhustensa kanssa, koska saavat hetken helpoituksen vaikkapa lomamatkan merkeissä.
Me huolehdimme parhaamme mukaan omistamme, jätimme oman elämän elämättä muutamaksi vuodeksi.
"Siitä vaan omaishoitajiksi" Aika ajattelemattomasti tokaistu, jos oli tosissaan sanottu.
Ei nykyään kukaan heitteile jää, toista oli aikoinaan kun hoitoa ei oikeesti ollut.
Sasitte olla hiljaa asiasta, varmasti minuakin jos tarvis on niin hyvin hoidetaan, ei pelota.
Ei ole ajattelemattomuutta vaan realisimia terveyskeskusten vuodeosastoilla. Kyse on siitä että terveyskeskus ei ole oikea paikka vanhusten vuorohoidolle siis jos ei ole syytä olla sairaalassa.Omaishoitotyö on raskasta, lomat kuitenkin pitää suunnitella etuläteen ja hankkia sille hoidettavalle ajoissa paikka mihin mennä ja missä olla loman ajan. Ei voi mennä niin että hoidettava on tk:ssa, kotiuttaa ei voi kun hoitajat ovat lähteneet lomille mitään ilmoittamatta.
Toinen todellinen asia on vanhusten yksinäisyys. Säälittää vanhus joka ei halua kotiin kun siellä ei ole ketään. Sairaalaan ei voi jäädä kun ei ole sairaalahoidon tarvetta ja toimintakyky ei oikeuta laitospaikkaan. Miten vanhusten yksinäisyys mielestänne pitäisi ratkaista?
Joissain kunnissa kyllä omasihoiajat ovat aika tiukila. Kun olet kerran omaishoitajaksi alkanut, siitä pestistä et hevillä eroon pääse vaikka olisit kuinka lopussa.
Varsinkin kun kunta voi lopettaa omaishoidon tuen maksun kesken, jos kunnalle tulee tähdellisempää menoa.
Jo työn ohessa hoidin isää hänen asuntoonsa ja äitiä taas hänen asuntoon . Isä kuoli omaan kotiinsa . Pääsin eläkkeelle ja jatkoin äidin hoitamista hänkin sai kuolla omassa kodissa asuessaan 90vuotiaana . Isä oli kuollessaan 85 v . Olihan se tietysti aika rankkaa mutta oli heilläkin aika rankkaa kuuden lapsen kanssa .
Eikös se omaishoidon tuki ole niin pieni ettei se juurikaan auta jos väsyt loppuun?
Sitähän on useampaa maksuluokkaa.
Ei tietenkään ketään auta, sehän on itsestäänselvyys.
Onko?
Juu, meidänkin kunnassa/kaupungissa täytyy säästää perusturva menoja 100,000 euroa omaishoidontuista, ja pers.turvalautakunta on päättänyt että meikäläinenkin putoaa omaishoidon tuen piiristä (vajaa 300,00 €/kk), eli nyt mies tulee toimeen ilman omaishoitajaa, - meikä lähteekin tästä ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi.
P.s. Tuo om.hoitajan palkkio ei ole tärkeintä vaan ne lakisääteiset vapaat jotka saa kohtuulliseen hintaan kun olet hyväksytty om.hoitajaksi.
Pitihän se arvata että mistä se kaupunki aloittaa säästötalkoonsa.
Voi jumalialaade sentään, onpa hävytön teko. Jos kaikki omaishoitajat......, koko valtio menisi konkkaan.
Niin, en teidä kuinka valtion kävisi, mutta useimmat om.hoitajat ovat niin väsyneitä, etteivät he jaksa nousta barrikadeille vaatimaan apua ja "oikeuksiaan", prikuilla siksi ettei meillä kai ole mitään laillisia oikeuksia vaatia mitään. Sen vaan tiedän ettei mieheni tule itsekseen toimeen yhtä päivääkään, eikä häntä kukaan muukaan ota hoitaakseen, -lapsilla on omat työnsä, ei he jaksa enää isää hoitaa.
Niin, en teidä kuinka valtion kävisi, mutta useimmat om.hoitajat ovat niin väsyneitä, etteivät he jaksa nousta barrikadeille vaatimaan apua ja "oikeuksiaan", prikuilla siksi ettei meillä kai ole mitään laillisia oikeuksia vaatia mitään. Sen vaan tiedän ettei mieheni tule itsekseen toimeen yhtä päivääkään, eikä häntä kukaan muukaan ota hoitaakseen, -lapsilla on omat työnsä, ei he jaksa enää isää hoitaa.
Minä tein niinpäin, että hoitelin ensin puolisoni (vaihdoin oveen lukon) ja sitten hoitelin lapsiani, kunnes lensivät vapaaehtoisesti maailmalle. Vanhempiani en päässyt koskaan hoitamaan, koska kumpikin kuolivat yllättäen täysissä voimissa ollessaan.
Kuka minut hoitelee, se kysymys on vielä avoin. En jää huomista päivää suremaan, kun ei tiedä onko sitä edes.
Joo, jos elää:) Heikko esitys on soteksi.
Ensin olisi järjestettävä avohoito kuntoon eli paaaljon lisää henkilökuntaa kotipalveluun.
Siivoukset mukaan lukien. Kokenutta henkilökuntaa nuorten lisäksi huomioimaan todelliset tarpeet. Kaikki käytännön työn viisaus ei elä paperiviisaudessa. Sitä ollaankin onneksi purkamassa.
Muutamien kuntien kesken on palkattu pari geriatrian lääkäriä ja lisäksi on osa-aikaisia erikoislääkäreitä hoitamassa lähellä. Sen tyyppinen toiminta on oikean suuntaista. Suuret leikkaukset ja hoidot keskussairaaloissa, kuten nytkin on.
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3096232/vanhusten-kotihoito-kuilun-partaalla
Tulee ahdistunut olo kun lukee tällaista tekstiä :(
Ei ole kivaa ottaa kantaa tähän asiaan se herättää niin monissa ahdistusta . Siitä ei saa puhua eikä kirjoittaa .
Nii, pääasiahan on että kaikilla on kivaa :), paitsi heitteillejätettyillä vanhuksilla.
miten pahaa vielä on tulossa,,,
just joo, vanhuus pelottaa totisesti, kauhutarinoita riittää pienessä suomenmaannssa vaikka romaaniksi asti,
sote huutaa ettei vanhuksia saa unohtaa, silti on satojatuhansia yksinäisiä vanhuksia nytki jouluna jootka yksin itkevät ikäväänsä ku omaiset ovat heidät unohtaneet,
Mistä sinä kaikille pieraiset omaiset?
Ei mistään . Mutta joilla on pitäisi myös hoitokodeissa ja muissa laitoksissa käydä säännöllisesti katsomassa miten vanhus jakselee . Älkää jättääkö
hoitajien varaan he ovat vain hoitajia . Menkää seurustelemaan , saatte itsellennekin hyvän mielen . Käykää niin usein kun mahdollista .
Yksin oot sinä ihminen , kaiken keskellä yksin ..... Joku sanoi näin kuka hän lie , mut oikeassa oli
Luulisi, että hoitokodeissa ja laitoksissa riittäisi sitä ikäistään seuraa jos vain kävelemään tai rollaattorilla pääsee liikkumaan. Itse en kaipaa lasteni ja heidän lastensa seuraa, koska olen niin vanhanaikainen. Itsekkin joskus häpeän mielipiteitäni ja perilliseni vielä enemmän.
Riitaahan noissa tuntuu tulevan heillekkin, jotka sukulaisiaan tapaa.
Vieraat ihmiset eivät koskaan korvaa läheisiä. Lapsiaan useimmat vanhukset jouluna eniten kaipaavat.
Juu niin sanoi ja oikeassa olit. Yksin maailmaan tulit (jos et ole keksonen) ja yksin täältä lähdet. Toisalta lohdullinenkin ajatus. Poislähtissä ei tarvitse ottaa huomioon muita ;)
Seuraa?
Ihmisestä tuntuu vanhemmuuten tulevan aina vain vihamieisempi, epäilevämpi ja muihin aliarvioivasti suhtautuva.
Ainakin mitä on läheisiä käynyt vanhainkodeissa ja sairaaloissa tapaamassa.
Dementia on yksi sen aiheuttaja.
Toki parhaimmillaan hyväntahtoiset vanhukset leikkaavat paperitöitä ja tekevät tuolijumppaa yhdessä.
Mutta kun kaikki eivät jaksa. Kaikki eivät ala. Toivottavasti meidän myötä laitoksista tulee enemmän koteja, ei säilytyspaikkoja, joita jo on olemassa ainakin yksityispuolella. Niin, tosin, laitoksethan aiotaan minimoida.
.