Olen aivan ihmeissäni kun olen selannut noita palstan viestejä,voiko sairaanhoito todellakin olla näin pahasti pielessä.Masennuslääkkeitä kilpisen vajaatoimintaan...Olen sairastanut kilpistäni nyt neljä vuotta,alkoi liikatoimintana ja radiojodi tabletin jälkeen vajaana.minulla taisi onnistaa ja pääsin heti kokeisiin.Itse luulin kärsiväni vaihdevuosi oireista tai olin sekoamassa..Onneksi sattui lääkäri joka tiesi heti missä mennään,labraan ja lääkitys.Onneksi kilpirauhas sairauksista puhutaan ja kirjoitellaan lehdissäkin nykyään paljon,tieto vain ei tahdo ilmeisesti ihan lääkäreille asti aina ehtiä,sairaus joka on helppo todeta ihan rutiini kokein.Kuinkahan paljon Suomessa syötetään tyhjää mieliala lääkkeitä kilpissairaille?No sen olen huomannut että hoitoa saa jos osaa vaatia,vaan kuinka moni jaksaa sairauden pitkittyessä sitä vaatia onkin jo toinen juttu.Asun Ivalossa ja ainakin täällä vielä pääsee lääkäriin silloin kun on tarve ja labra kokeisiinkin saa lähetteen.tuntuu hurjilta nuo jonotus ajat lääkärille ja ihan kuin ihmisten pitää rukoilla lääkäriltä lähetettä labraan ja oikeutta tulla hoidetuksi asianmukaisesti.No ei anneta periksi vaan sinnitellään ja itsehän sitä on paras asiantuntuja mitä omaan vointiin tulee.
hoitoon
pauliina
8763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minulla ei... !!
Nimittäin olen tässä sairastanut eka kolmisen vuotta väsymys- ja verenpainenoirein ja nyt keväästä tosi huonokuntoisena väsyneenä, voimattomana, palelevana... puutuneena... yöt menevät läpi tuskaisesti, hiukset lähtee päästä, tänään huomasin silmäripsienkin ohenneen ja kulmakarvojen lähes kadonneen.. TSH 4.5 ja T4V 18
Kuitenkaan ei lääkäri kirjoittanut lääkettä!!
Mitään ei jaksa ja lihon jokaisesta suupalasta. Ruokavalio alkaa olla aika tiukka ja heikko, sillä en uskalla syödä. Ainut apu mitä olen saanut asiaan on mielialalääkitys ja Tenox.
Olen siis depressiossa näiden hoitavien ihmisten mielessä, burn outissa!! Itse en vain tunne olevani, haluaisin tehdä ja mennä töihin, jopa siivota ja pestä ikkunat, mutta kun ei pysty. Jos jotain aloittaa, pitää levätä heti kohta ja yleensä tekeminen jää kesken. Vaikka nukkuisin 12 tunnin yön unilääkkeen voimalla, on pakko nukkua myös päivällä. En tiedä mitä tekisin, mistä sen lääkärin löydän, joka tajuaa tämän vointini oikean syyn. Huomenna on taas arki ja täytyisi keksiä jokin keino ujuttautua taas terveyskeskuksen penkille odottelee, jos vaikka ottaisivat vastaan ja uskoisivat, sillä voihan tyroxinin aloittaa myös koeluonteisesti.
Kyllä ihminen on pieni kun hänet pieneksi tehdään, kun hän toisten armoille joutuu.
Jos et saa apua huomenna, mene yksityiselle. Siellä ollaan joskus ymmärtäväisempiä. Mutta ota koetulokset mukaan, etteivät teetä uusia (kalliita) kokeita.
...tämä ihme vaihteluvälien maailma! Jossain labroissa normaalin arvon ylärajana TSH:lle pidetään 4.0, joissain 4.5 ja joissain jopa 6.0! Ja kuitenkin tutkimuksien mukaan näyttää siltä, että ylärajana tulisi pitää 2.5 jopa ja tämän rajan jälkeen aloitetaan lääkitys, kun oireita alkaa tulla. Huomenna sitten selviää että mikä on minun tuomioni, kovasti toivon että TSH olisi jossain seiskan paikkeilla ainakin niin ei tartte kärvistellä viiteväliviidakossa! Näillä oireilla ei jaksa saakutti enää millään!
dm1 & kilpparin vt?
Olen ollut oireitteni takia hoidossa yliopistollisen sairaalan poliklinikalla. Verenpainenpoliklinikan erikoislääkäri, sydän- ja verisuonisairaudet lähes nauroi minut pihalle. Vaikka verenpaineeni oli ollut korkea,alapaine yli sadan jo vuoden, ei tämä herra suostunut edes verenpainelääkettä määräämään. En tupakoi, en juo, en ole VIELÄ ylipainoinen, liikuin säännöllisesti ( nyt en enää pysty) joten tämän lääkärin mukaan minua ei mikään voi vaivata. Loppujen lopuksi, kun väsymys ja voimattomuus meni ylivoimaiseksi enkä jaksanut enää tehdä kiireistä työtäni, vaikka siitä niin paljon pidin, jäin palkattomalle virkavapaalle.. Sen jälkeen olen kulkenut useilla lääkäreillä huonon oloni takia, mutta kukaan ei kuuntele loppuun, kaikki vain valittavat kiirettään - verenpainelääkepurkki tönäistiin käteeni terveyskeskuksen lääkekaapista eikä mitään kerrottu miten se vaikuttaa, mitkä ovat sivuvaikutukset jne...
Kaikista pahinta on, ettei mitään kontrolleja määrätty eikä verikokeita, nyt yksi puolituttu lekuri kertoi ohimennen, että verenpainelääkkeessäni pitäisi olla seurannat ja verikokeet heti kahden viikon kuluttua lääkkeen aloittamisesta. Kun kysyin mitä verikokeita pitäisi ottaa, hän siihen vain yksikantaan: Kannattaa asia kysyä hoitavalta lääkäriltä.
HOitava lääkäri on pitkällä lomalla.. siis taas uusi lääkäri. Tämä puolituttu vain nauroi kilpirauhassairausvarmuudelleni, hän sanoi, että ei se aina sitä voi olla. Hän kysyi olenko jostakin kopsannut oireeni asiaan?? Kun kerroin, että en tiedä mitään tarkkaa oireista, vain sen mitä itselläni on. Ei sanonut siihen mitään enää. Viimeksi yksityiselle meni 219€ lääkärin palkkioon ja T4V, TSH - verikokeisiin
( heille kun ei kelvannut aikaisemmin otetut arvot, väärin otettu tms) Mitään apua en saanut, jotain arveluja ja mutu-tuntumaa mutta ei muuta. Lisäverikokeina vain jotain hormoonimäärityksiä.
Kun katsoin netistä sairaudesta mistä hän arvaili, sen oireet eivät täsmää ollenkaan minuun kun taas kilpirauhasen vajaatoiminnassa täsmää kaikki, jopa se että kun erehdyin syömään viime talvena enemmän maapähkinöitä, tulin siitä niin sairaaksi, että mieskin sen muisti, kun kerroin hänelle maapähkinöiden haitallisuudesta vajiksille. Onkos tässä mitään järkeä??? Pitääkö vain tyytyä leikkii depressiivistä, että saa edes hiukan ymmärtämystä??? Mutta lääkkeitä en suostu enää syömään, tekivät minut todella sairaaksi ( lääkäri vaan epäili sitä, sillä masennuspotilashan epäilee kaikkia ja kaikkea ja luulee, että lääke aiheuttaa pahoinvointia, vaikka ei aiheutakaan), oloni parani heti kun lopetin ko. lääkkeen.
On päiviä, että ei jaksa enää miettiä mitä keksisi asian selvittämiseksi, että antaa vain ajan kulua, hiusten lähteä ja elimistön rapistua... syödä en uskalla ... kuinkahan kauan menisi, että kuolisi pois??
Kaikesta huolimatta masentunut en ole elämään, vain tähän voimattomuuteen ja huonoon oloon.
Onpas todella paha tilanne.
Verenpaineen alapaine muuten usein nousee vajaatoiminnassa, vaikka luulisi päinvastoin.
Tuo kokeiden uudestaan ottaminen vaikuttaa oudolta. Siinä on olennaista, että se otetaan aamulla ennen kymmentä, ennen kokeen ottamista ei pidä ottaa kilpirauhaslääkitystä ja pitää olla syömättä. Olen kuullut myös suosituksen, ettei edellisenä päivänä pitäisi juoda kahvia, koska kahvi kiihdyttää kilpirauhasen toimintaa.
Jos noita ohjeita olet noudattanut, ei kokeen tuloksessa pitäisi olla ainakaan sinusta johtuvaa virhettä. Mistähän ne osasivat sanoa, että "väärin otettu"?
Jospa vielä jaksaisit yrittää. Ehdottaisit jollekin lääkärille että otttaisit tyroksiinia ihan koemielessä.
En voi muuta kuin toivottaa sinulle voimia ja ihmetellä edelleenkin tätä helkutin terveyden hoitoa täällä Suomessa. Voisit soittaa kilpirauhasliittoon ja kysyä sieltä ,olisiko antaa jokin vinkki kenen lääkärin vastaanotolle voisit mennä,niin ja liiton sivuilla on tietoa myöskin lääkäreistä ja heidän asennoitumisestaan .Siellä on aika paljon keskustelua ja ainakin minä olen saanut paljon tietoa sairaudestani.Niin ja labra tulosten tulkinnat on melkeinpä kohta joka labralla ja lääkärillä erit,tulkinnanvaraista ,kuulemma.
... pakko kai yrittää vielä... olo ainakin on tosi huono ja tukka tippuu kylppärin lattialle.. :(
Heipä hei!
Ajattelin kirjoittaa tänne nykyiset kuulumiseni.
Vihdoin lujan painostuksen jälkeen sain tyroxinin ja olen syönyt lääkettä lokakuun ajan. Ette voi ymmärtää sitä kuinka lääke on parantanut vointiani!! Tuntuu kuin kaikki tuo paha olisi jotain pahaa painajaista. Lääkitys ei mielestäni kuitenkaan riitä, sillä jalkojen palelua on vielä iltaisin ja muitakin oireita on. Kuitenkin olo on niin paljon parempi nyt,että nyt vasta ymmärrän kuinka paha se olo oikeastaan oli. Elämä oli yhtä helvettiä!!
Mutta siihen jotenkin turtui ja tyytyi, oppi pitämään itseään laiskana ja saamattomana.
Olen käynyt tosi ankaran "painin" vihantunteiden kanssa, jotka kohdistuvat välinpitämättömiin lääkäreihin, jotka kuukaudesta toiseen jopa vuodesta toiseen antavat potilaiden kärsiä turhaan.Outoa minusta on ollut myös se, että lääkärit tosi helposti ovat kirjoittamassa selviin kilpparioireisiin masennuslääkkeitä ja voimakkaitakin, riippuvuutta aiheuttavia unilääkkeitä, mutta tyroxinia saa polvillaan rukoilla. Onko siinä mitään järkeä??
Toivon kaikille voimia tässä sairaudessa. Periksi ei pidä antaa, jokainen tietää parhaiten oman olonsa.