Olen ollut loppuun palamisen ja masennuksen takia sairaslomalla elokuusta lähtien. Nyt mua vaivaa se, että en ole saanut mitään apua mistään. Ainostaan työterveyspsykologi on ollut aivan ihana. Mutta siellä ei voi käydä kun työnantaja ei maksa kuin pari kertaa. No, ok. Olen käynyt kaupungin psykoterapeutilla (noin 5 kertaa) ja psykiatrilla (kerran).
Nyt mua suorastaan pelottaa mennä tuonne psykoterapeutille. Hän on suoraan sanoen tosi inhottava mua kohtaan. Joka kerran kun tulen sieltä mulla on ollut tosi paha olla. Olen yrittänyt hänelle sen kertoa ja pyytänyt vaihtaa terapeuttia. Mutta hän on kommentoinut mun tilaa
• olen epäkypsä ja ilkeä (olen 58-vuotias)
• käsitän väärin kaikki asiat
• on mun oma syy että olen tällainen ja aiheutan tuskaisia tilanteita läheisille
• moittii, että aina ja aina tulen uudestaan
• olen liian riippuvainen kiltteydestäni miellyttää toisia
kysyin että mitä teen, mitä voisin tehdä itselleni. Hän sanoo vain että ”en tiedä” mun pitää se kuulemma itse tietää. Kun kerroin hänelle psykiatrin kohtelusta hän sanoi, että olen niin ilkeä että minun pitää näpäyttää kaikkia.
Nimittäin psykiatrin piti kirjoittaa B-lausunto ja se oli ihan peestä. Hän kopioi jostain vuodelta yks ja kaks tietoja ja määräsi joitain lääkkeitä joita en ole vuosiin ottanut. Kova kiire tuntui olevan. Jos kerron terapeutille joistain asioista, jotka nyt painaa, hän vaan sanoo, ettei mun tarvitse todistaa hänelle yhtään mitään.
Mitä ihmettä mä teen? Kela odottaa kuitenkin että joku hoitosuunnitelma pitää olla ja mun on vissiin pakko käydä terapiassa. No, kyllä se olis kiva jos olis ihminen, joka todella kuuntelee ja välittää. Mutta mulle on tullut sellainen tunne että tää terapeutti vihaa mua tai ei ainakaan tykkää yhtään siitä että käyn siellä.
Kotona kun ei voi jutella mistään asioista niin toivoisin, että jostain saisin apua mitä teen ja miten lievittää tätä masennusta. En siihen yksin pysty.
Nyt mua suorastaan pelottaa mennä tuonne psykoterapeutille. Hän on suoraan sanoen tosi inhottava mua kohtaan. Joka kerran kun tulen sieltä mulla on ollut tosi paha olla. Olen yrittänyt hänelle sen kertoa ja pyytänyt vaihtaa terapeuttia. Mutta hän on kommentoinut mun tilaa
• olen epäkypsä ja ilkeä (olen 58-vuotias)
• käsitän väärin kaikki asiat
• on mun oma syy että olen tällainen ja aiheutan tuskaisia tilanteita läheisille
• moittii, että aina ja aina tulen uudestaan
• olen liian riippuvainen kiltteydestäni miellyttää toisia
kysyin että mitä teen, mitä voisin tehdä itselleni. Hän sanoo vain että ”en tiedä” mun pitää se kuulemma itse tietää. Kun kerroin hänelle psykiatrin kohtelusta hän sanoi, että olen niin ilkeä että minun pitää näpäyttää kaikkia.
Nimittäin psykiatrin piti kirjoittaa B-lausunto ja se oli ihan peestä. Hän kopioi jostain vuodelta yks ja kaks tietoja ja määräsi joitain lääkkeitä joita en ole vuosiin ottanut. Kova kiire tuntui olevan. Jos kerron terapeutille joistain asioista, jotka nyt painaa, hän vaan sanoo, ettei mun tarvitse todistaa hänelle yhtään mitään.
Mitä ihmettä mä teen? Kela odottaa kuitenkin että joku hoitosuunnitelma pitää olla ja mun on vissiin pakko käydä terapiassa. No, kyllä se olis kiva jos olis ihminen, joka todella kuuntelee ja välittää. Mutta mulle on tullut sellainen tunne että tää terapeutti vihaa mua tai ei ainakaan tykkää yhtään siitä että käyn siellä.
Kotona kun ei voi jutella mistään asioista niin toivoisin, että jostain saisin apua mitä teen ja miten lievittää tätä masennusta. En siihen yksin pysty.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paloin loppuun vuosia sitten ja olin myös alkuun yksin masennukseni kanssa. Ammatti-ihmisiä oli kyllä ympärilläni ja joistain oli apua, toisista ei. Vertaistukea olisin tarvinnut kaikista kipeimmin, sen ymmärsin vasta myöhemmin.
Kävin myös työterveyspsykologilla sen mitä firma maksoi, mutta en saanut siitä hyötyä. Työterveyslääkäri oli sentään ihana ja ymmärsi tilanteeni vakavuuden. Psykoterapian aloitin vasta myöhemmin. Hakeuduin heti yksityiselle, kun psykiatrini sellaista suositteli. Kävin tapaamassa muutamaa ehdokasta ennenkuin aloitin terapian. Löysin mieleisen enkä ole sitä katunut.
Haluan tällä sanoa, että terapeuteissa on eroja ja kemioiden kohtaaminen on ensiarvoisen tärkeää. On surullista jos sinulla ei ole valinnanvaraa. Yksityinen terapia on kalliimpaa, mutta Kela tukee sitä max 3 vuotta. Sitä kannattaa harkita jos suinkin on varaa.
kuoreni on ehjä
sisimpäni on murskattu
käännän jokaisen kiven
katson jokaisen pensaan alle
kaivan hiekkaa kynsieni rikkoutuessa
sormenpääni vuotavat verta
ei mitään
en löydä apua
huudan – huudan, ääntäni ei kukaan kuule
vain oman pääni sisällä kuulen huutoni
auttakaa minua
en halua kuolla
auttakaa