Koko mun elämän ajan oon ihastunut eri tyttöihin/ naisiin, mutta aina sellaisiin tapauksiin, joilla ei tunnu loppupeleissä olevan aitoa mielenkiintoa minua kohtaan. Flirttailua ja vihjailua saan osakseni, mutta kun kerään rohkeuteni rippeet ja yritän päästä tutustumaan ihmiseen, niin huomaan, että olenkin ainoa kiinnostunut osapuoli.
Olen yrittänyt joskus tutustua niihin ei-niin-kiinnostaviin yksilöihin, mutta huomaan jossain vaiheessa, että en pysty ajattelemaan muita kuin sen hetkistä ihastuksen kohdettani. Mielestäni ei ole reilua tapailla ihmistä, joka ei sitten kuitenkaan kiinnosta muuta kuin kaverina. Joten olen yksin. Ja onneton.
Onko muita samassa tilanteessa olevia?
Olen yrittänyt joskus tutustua niihin ei-niin-kiinnostaviin yksilöihin, mutta huomaan jossain vaiheessa, että en pysty ajattelemaan muita kuin sen hetkistä ihastuksen kohdettani. Mielestäni ei ole reilua tapailla ihmistä, joka ei sitten kuitenkaan kiinnosta muuta kuin kaverina. Joten olen yksin. Ja onneton.
Onko muita samassa tilanteessa olevia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä toinen samanlainen.. paitsi etten uskalla ilmaista tunteitani ikinä suoraan. Tälläkin hetkellä oon rakastunut kaveriin, jonka kanssa on kyllä ilmiselvää flirttiä ja sähköä ilmassa. Kumpikaan ei oo suoraan tunteistaan toiselle kertonu. Mähän siis voin ainoastaan olettaa, että kiinnostus on molemminpuolista. Mutta koska en ole varma, niin en uskalla mitää selkeää alotetta tehdä.. pelkään liikaa, että oon käsittäny kaiken ihan väärin ja tunne on yksipuolinen.
Tää mun toiminta on tyhmää. Tiiän sen itekki. Voihan se olla, että se tyttö aattelee tismalleen niinkun minä eli ei uskalla tehä alotetta, kun ei ole varma mun tunteista.
Mut tilanne on senki vuoksi hankala, koska me nähään ainoastaan koulussa ja vois olla outoa näin yhtäkkiä ehdottaa jotakin tapaamista vapaa-ajalla. Ollaan kuitenki tunnettu seiskaluokalta lähtien ja nyt ollaan lukiossa. Tuona aikana ollaan peräti kerran (?!) hengailtu koulun ulkopuolella. Seki oli pari vuotta sitten.
Miten mä voisin tutustuu lähemmin siihen ihmiseen?? Ilman, että se luulee mun yrittävän ainoastaan iskeä sitä. Koska en mä sitä pelkästään halua. Mä haluan tuntea sen paremmin ja olla osa sen elämää. Vaikka sitten pelkkänä ystävänä, jos ei muuta.
Just niin, juuri tuota mä tarkoitan. Olen itse sua kymmenen vuotta vanhempi, mutta juuri sama ongelma. Kun haluaisi tavata edes kaverina, tutustua.
En sit tiedä yhtään, että MIKSI mä en pysty ehottamaan jotai hengailua??Eihän siinä ole mitää pelättävää.. hyvin suurella todennäköisyydellä se tyttö suostuis ehdotukseen.
Nyt tän päivän tapahtumien jälkeen oon varma, että tää ihastuminen ei ole yksipuolista. Juteltiin ja sekoiltiin tunnilla.. eikä siitä sen katseesta ja hymystä voinu erehtyä. Kateltiin toisiimme silmiin. Mä tunsin kuinka mun korvia kuumotti ja sydän hakkas. Sit yhessä vaiheessa kun mä katoin sitä, meidän katseet kohtas, sillä meni sanat sekasin ja se punastu! Se ei todellakaan punastele usein. Tää ei ollu eka kerta kun sille käy niin mun seurassa. Muullon en oo nähny sen punastuvan.. ainoastaan mun kanssa. Mä jatkoin sen kattelua sit entistä intensiivisemmin ja se selkeästi hermostu siitä.. se hiplasi paitaansa tosi näkyvästi. Samalla se kuitenki hymyili ja katteli takasin. Kerrankin SE meni paniikkiin enkä minä! Se oli jotenkin niin sulosta