Miten te muut odottavat äidit suhtautuisitte, jos miehenne aina toisi eri tilanteissa esiin sitä, että ei halua lasta tai että ainakaan ei innolla lasta odota. Raskauden alettua hän alkoi syyllistämään minua siitä, että minä muka yksin sen lapsen halusin ja välillä ehdotteli jopa aborttia tai eroa siten että minä pitäisin lapsen. Mahan kasvaessa nuo puheet loppuivat, ainakin nuo aborttipuheet. Mutta taas kerran hän alkoi heti aamusta haastamaan riitaa, kun sanoin, että en pysty maksamaan matkustelua tällä hetkellä. Hän sätti minua, että minä se vaan tykkään olla kotona ja raskaana ja että hän kyllä lähtee matkoille. Minulle hän sanoo, että hänellä ei ole rahaa (ei voi auttaa esim ruokalaskuissa) mutta nyt yhtäkkiä on sitten ostamassa lentolippua.
surkea raskaus
yksi odottaja
4236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sano sille, että ostaa vaan menolipun..
Samaa mieltä! Ukko pihalle ja tulee sitten takaisin kun pystyy osoittamaan että ottaa vastuuta ja jättää itsekkyytensä pois! Ystäväni teki lapsen hyvin itsekkään ihmisen kanssa ja kärsimystä on ollut, se ainoa ero lapsen tulon jälkeen oli se että nyt kärsii lapsi ja äiti.
Nauti raskaudestasi ja ajattele tulevaa lastasi, rakastat häntä varmasti yhtä paljon oli siinä mukana haluton isä vai ei :)
voi sääliksi käy. Varsinkin jos mies lähentelee iän puolesta neljääkymppiä niin aika outoa juttuja.
Minäkin odotan yksin. Tosin mies ei puhu abortista mutta etääntyy etääntymistään mitä pidemmälle raskaus etenee. Yksin käynyt ultrat, yksin laitan pienelle tavaroita valmiiksi ja yksin teen kaiken. Välillä vain mietin että tuleeko mies töistä enään kotiin ja olen jo miettinyt senkin miten pärjään jos (kun) mies lähtee. Olimme liian kauan (13vuotta) kahdestaan ennen kun aloimme lasta teklemään, ajatuskin oli miehen mutta nyt vissiin alkanut katumaan kun ei kohta voikkaan mennä ja tulla miten vaan. Varmaan tämä katuminen alkoi kun oma vointini huononi ja en jaksa enää yksin hoitaa siivoamisia, ruuanlaittoja, kaupassa käyntejä yms kotiaskareita vaan olen joutunut pyytämään mieheltä apua. Tai hän vasta nyt on alkanut ymmärtämään ettemme voi enää joka viikonloppu pitää illanistujaisia ja käydä keikoilla kun lapsi tulee. Hän myös on elänyt kuvitelmassa että lapsi menee sitten hoitoon viikonloppuisin (minne? isovanhemmat ovat vanhoja) jotta minä jatkaisin hänen kanssaan entisenlaista vapaan pariskunnan elämää :(
Olen viimeaikoina alkanut tajuamaan että mieheni on ihan kakara, ei ymmärrystä mitä vastuuta lapsi tuo tullessaan eikä todellakaan ole niinkuin monet muut yli 35vuotiaat..