Mitä tunteita varattuun rakastuminen aiheuttaa? Koetko mustasukkaisuutta?
Miltä tuntuu rakastua varattuun?
16+5
291124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En koe mustasukkaisuutta, kaipuuta kylläkin. Samoin huonoa omatuntoa pelkistä jatuksista, itsekin kun olen varattu.
Ohi mee ja meni.
Varattuna varattuun..
lievää mustasukkaisuutta, karseaa kaipuuta toisen lähelle, iholle, himoa tajutonta, halua saada tuntea toisen tavat, mieliteot, ym. henk.kohtaisia asoita. Saada olla läsnä joka päivä hänen elämässään.
Syyllisyys. Syyllisyys. Syyllisyys. Epätoivo. Epäusko. Ahdistus. Turhautuneisuus. Kuin olisi kahlittuna uppoavaan laivaan.
Paradoksaalisesti rakkaus uskoo kaiken, kestää kaiken, kärsii kaiken, ei katkeroidu. Niin että vaikka tuntuu että uppoaa niin huomaa olevansa hengissä. Vielä :D
Yhdellä sanalla sanoen: TUSKAA!
Voi kun haluaisin lievittää sitä sun pahaa oloa, tiedän miltä susta tuntuu.
kyllä ne muut osaa lievittää mun tuskaani ja tehokkaasti..
Eipä se helppoa ole sillä toisellakaan puolella.
Kaipuuta, syyllisyyttä, ikävää, surua, huolta, halua...
Ei voi oikein mitään tehdä.
ikävältä
Se on älyttömintä mitä mä tiedän.Mutta se on tuo rakkaus joka vie..
Elämän rakkaus.
Tuskallista. Järjetön rakkaus.
"Oma vika olla helvetissa".
Toisenakin osapuolena helvetissä olemista, mut jos tietää että edessä on parempi elämä, sen kyllä kestää...
Omalla kohdalla tilanne jossa parhaan kaverin vaimolla tunteita minua kohtaan ja suoraan sanottuna minullakin on tunteita häntä kohtaan mutta toisaalta ajatus hakkaa vastaan kovastikkin moraalisessa mielessä. Olemme tunteneet toisemme jo kauan ja pikkuhiljaa olemme ajautuneet tähän tilanteeseen. Kuvittelin pitkään että nämä on vain minun omia kuvitelmia mutta oltuamme samoissa juhlissa vähän aikaa sitten tuli selväksi että ei olekkaan pelkästään yksinpuhelua tämä homma.
Tunnen toisaalta syyllisyyttä noista ajatuksista mutta taas toisaalta haluaisin hänet viereeni. En tule ikinä aloitetta tekemään ja toivon ettei tekisi hänkään, vaikka haluaisimme molemmat tuota niin tuhoutuisi siinä samalla monta hyvää asiaa kuten heidän perheensä ja minun kaverisuhde hänen mieheensä joten vaikka kaipuu onkin kova niin parempi näin.
Jos sinulla mies on todellisia suuria tunteita ja kyseisellä naisella myös niin uuden miespuolisen kaverin korvaaminen on helpompaa kuin menettää se elämänmittainen oikea rakkaus naiseen,edellyttäen ettei nämä tunteet ole tullut esille humalassa ja muissa huumeissa :)
Jos kyseessä on paras kaveri, en riskeeraisi sitä. Miehillä ystävyyssuhteet tahtoo muutenkin olla harvassa.
Paras kaveripa hyvinkin ja tosiaan niitä harvoja oikeita ystäviä, tuttavia saa aina mutta ystäviä ei niinkään. Olisikin vain humalaisten riiuuta mutta kun itse en alkoholia juo yleensä ja jos kyseinen nainen sattuu tietämään että satutaan samoihin illanistujaisiin niin eipä ota hänkään mitään ja yleensä viettää koko illan minun seurassa jos vain mahdollista todella lähellä ja jälkeenpäin tulleista viesteistä ei kyllä tarvitse epäillä hänen tunteitaan. Mutta liikaa on pelissä tässä tilanteessa ja todellisuudessa meistä molemmat sen tietää joten parempi näin siltikkin. Onneksi olemme sentään pysyneet ystävinä, tulee aina hyvä fiilis hänet nähdessä ja se riittää minulle. Elämä jatkuu ja eiköhän vielä jossain ole minuakin varten se oikea nainen.
minun mielestäni tuo on miehen puhetta. Arvostan itse tuollaista, sanokoot muut naiset mitä tahansa (olen itsekin nainen). Toivottavasti löydät vielä "omasi".
Odotan edelleen, että eroat ja tulet takaisin. En voi tehdä sitä puolestasi enkä myöskään ottaa enää yhteyttä. Anteeksi jos kuulostaa törpöltä, mutta näin se vaan nyt on.
Eroan? Enhän edes ole suhteessa nyt.
Saavuttamattomuus nyt päällimmäisenä tulee mieleen. Koko ajan tuntee epäilevänsä että onko se nyt sen omansa kanssa vielä tosissaan vai onko sillä ero tulossa niin kuin väittää. Hassua kyllä, mustasukkaisuutta en silti ole koskaan tuntenut, onhan kyseessä hänen oma kumppaninsa.
Alusta lähtien tiedostin, etten voi muuta kuin satuttaa itseäni. Ja niin kävikin.
Eihän se mikään luxus-tilanne ole. Siinä saattaa rikkoa toisilta jopa perheonnen (mahd. sen vähänkin). Joku siinä aina häviää tai joutuu ahtaalle. Mustasukkaisuudesta on tapettu ihmisiäkin. Mutta eipä maalata nyt piruja seinille. Asioilla on tapana järjestyä. Sitä paitsi eihän keneenkään parane rakastua, jos ei saa siltä toiselta vastakaikua.
perheonni = ??? jo siinä vaiheessa kun varattu ihastuu
jotain menettää joku näissä kuvioissa aina, se on selvä
Olen hieman mustasukkainen, kun näen hänet puolisonsa kanssa. Siksi välttelen näitä tilanteita.
Tuntuu hirveältä... :(
Olen kolme vuotta ollut ihastunut Sinuun ja nyt, kun sain kunnolla tutustuttua ja rohkeuteni kerättyä, sinulla onkin miesystävä. Olen sanaton. Tahtoisin sinulle kaikkea hyvää ja olla ystäväsi, mutta haluaisin myös palavasti olla se oikea juuri sinulle. En saa sinua ajatuksistani. Toivoisin, että teidän tiet eroaisi. Mutta sitä syyllisyyttä, kun edes haluan ajatella noin itsekkäästi. Olen toiveikas, mutta en halua tuhota mitään kaunista. Odotan ja kärsin. Nautin jokaisesta hymystä, jonka suot.
Rakastuin varattuun mieheen ensimmäistä kertaa elämässäni näin lähes nelikymppisenä ja kyllä tämä on ollut tuskallista, turhauttavaa, surullista. Hän jää minulle toteutumattomaksi rakkaudeksi sillä parin kuukauden pikaromanssin jälkeen puhalsin pelin poikki.
Mustasukkainen en osaa olla hänen puolisolleen sillä hänhän oli ennen minua.