Jumalan terve lestadiolaisille, ja moi teille muille. Olen nuori, äskettäin avioliiton satamaan purjehtinut lestadiolaismies, ja tavoitteena on vihityn vaimon kanssa perustaa oikea suurperhe.
Nykyään kun on muotia antaa lapsille nimiä, jotka ovat suoraan Bibliasta, kuten Nooa, ajattelin, että jos meille syntyisi 12 poikaa, heidän nimensä olisivat Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin.
Mitäs sanotte? Jos tulee tyttöjä joukkoon, nimiksi sopisivat Eeva, Ruut, Maria, Saara jne.
Nykyään kun on muotia antaa lapsille nimiä, jotka ovat suoraan Bibliasta, kuten Nooa, ajattelin, että jos meille syntyisi 12 poikaa, heidän nimensä olisivat Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin.
Mitäs sanotte? Jos tulee tyttöjä joukkoon, nimiksi sopisivat Eeva, Ruut, Maria, Saara jne.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onnittelen! Jumala siunatkoon toiveesi runsaasti.
mutta kunhan ensimmainen on syntynyt... mita vaimo sitten sanoo?
Suurperhe on usein onnellinen valinta, kun vaan ei tule käteisestä pulaa.
Ei se kaikille sovi.
lopettakaa jo, feikit
Ihmisillä on huvinsa.
Miksei moi lestadiolaisille ja muille Jumalan terve? Et kai ole tapojen ja tottumusten orja?
Miksi suomalaislapselle ulkomaanelävän nimi? Ihan tarpeeksi naurun aihetta on ollut jossain Benjam Pöntisessä. Eikä Roland sen parempi ole.
Menestystä siitostyöhösi, vaimohan pääsee hommassa helpolla.
Onnittelut teille avioitumisen johdosta. Suurperhe on ja tulee olemaan valtava Herran siunaus. Sen tulette huomaamaan varmasti. Nimethän ovat raamatusta joten ovat aivan mahtavia. Kaikki nimet ei kylläkään soinnu niin hyvin perisuomalaisten sukunimien kanssa. Voitte tietysti harkita sukunimen vaihtoa vähän kansainvälisemmäksi.
Onnea matkaan...
Onnea ja Jumalan siunausta!
Onnea perheen perustajalle! Sanaa suurperhe ei oikeastaan saisi sanoa ennenkuin on saanut ensimmäistäkään lasta. Muuten käy kuin Suomen urheiluselostajille; ennen jaetut voitot osoittautuvat tappioiksi. - Jaakobin poikien nimiä ei oikeastaan saisi antaa lapsille. He joutuvat kiusatuiksi koulussa. Lapsia ei muutenkaan saisi liiaksi sitoa, sillä rakkauden käyttäminen sitomiseen on pahin mahdollinen kasvatustapa. - Jumalan rauhaa saa toivottaa kaikille Jeesuksen lupauksen mukaan. Jos talossa on rauhan lapsia, rauha jää heille, jos ei , se palaa lähettäjälle.- Itsensä korottaminen "uskovaiseksi" ja "Jumalan terveen" oikeutetuksi jakajaksi on itsepetosta. - Entiset uskovaiset ajattelivat itsestään tällä viisii: "kyllhä tuo ja tuo pääsöö taivaaseen, mutt kui miu raukan käyp" Liika varmuus uskon asioissa voi viedä kadotukseen. Jumala rakastaa nöyriä.
Minusta sinäkin olet hihhuli. Ajattelet tavallasi ja siihen on oikeus.
Jumala on kuitenkin Rakkaus ja Rakkaus pitää luoduistaan huolen, eikä mitään ihmisen uskontoa edes tarvita.
Onnellista tulevaisuutta ja siunattua uutta vuotta.
Kuulostat körtiltä Valma. Minulle luterilaisuus on nimenomaan epäilemätöntä uskoa armoon. Uskon epäilyt ovat luonteeltaan toisenlaisia, silloin ei epäile pääseekö taivaaseen siinä mielessä että miten minun raukan käy. Eiköhän se ole silloin ajatus siitä onko Jumalaa olemassa ylipäätään tai onko mitään oikeastaan olemassa vai onko vain ihmisen mielikuvitusta. Mutta ei siihen silloin voi liittyä ajatusta siitä miten minun taivaaseen pääsyni käy. Onko körteillä ja lestadiolaisilla tällainen epäily jota minä on/off luterilainen en kykene edes kuvittelemaan. Pietismi ei ole aidointa luterilaisuutta ja pietismin peruna minä pidän tätä esittämäsi entisen uskovaisen ajattelussa. Pietismi on liikaa saanut vaikutuskenttää suomalaisissa herätysliikkeissä. En usko että se ylipäätään täällä ajassa elää. Nöyryys Jumalan edessä on minusta kristinopilliselta sisällöltään ihan muuta, se on Jeesuksen äidin Marian nöyryyttä "tapahtukoon minulle ". En oikein ole vanhoillislestadiolaisen teologian ytimenä tällaista "nöyryyttä" havainnut. Toive säilyä uskomassa on mielestäni jotakin muuta kuin "mitenkä minun raukan käy". Jos se olisi sitä en varmaankaan seurapuheita kuuntelisi vaan etsisin sen epäilemättömän ei pietisen perinteen julistuksen jostakin muualta. Lutherin käsitys ihmisen nöyryydestä tulee esiin esim Ghisellin tutkimuksessa Lutherin käsityksestä Mariasta sellaisena ihmisenä miksi Jumala ihmisen tarkoitti. Ei katolisena Mariana taivaan kuningattarena mutta ei myöskään luterilaisuudesta kauan häivytettynä hahmona jouluseimen ääressä, mutta ei muuloin. Lutherin opetus Mariasta uskon esikuvana olisi palautettava kristittyjen mieleen täälläkin.
Ei kannata niin paljoa tehdä, päästä välillä reisille tai anaaliin on sitten nääs kivempi tollasen pikku pippelin vuosien kuluttua vaimoa naiskennella kun ei ole lämpsä kuin heittelis patonkia porttikongissa.