Hirveetä tunnustaa, mutta koko v*tun joulu inhottaa. Lapsena meidän "perheellä" ei koskaan ollut varaa ruokaan ilman sossun tukia. Hävetti käydä kaupassa sen maksusitoumuslappusen kanssa, toivoin aina että kavereita ei satu samaan aikaan kauppaan.
Ensimmäisen joulun täysin yksin vietin 12-vuotiaana. Itkin, kun availin lahjapaketteja ( niin, mitäpä valitan tämmönen hemmoteltu kakara, sain sentään joululahjoja ). Oli hylätty olo.
Jotkut joulut katselin humalaisia ihmisiä kotonani ja pelkäsin tappeluita.
En ole koskaan kertoillut näistä kipeistä muistoistani kenellekään. Yritän suhtautua jouluun neutraalisti, mutta joka kerta kun joku kysyy multa, miten aion viettää jouluni, kurkkuun nousee pala.
Tänäkin vuonna olen päättänyt jättää joulun väliin. En halua katsoa edes televisiota, koska sieltä tulee kaikkea jouluun liittyvää. Todennäköisesti keskityn esim. pelaamaan ja nukun suurimman osan ajasta. Pakolliset sukuloinnit toki suoritan.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Oletteko oppineet olemaan vihaamatta?
Ensimmäisen joulun täysin yksin vietin 12-vuotiaana. Itkin, kun availin lahjapaketteja ( niin, mitäpä valitan tämmönen hemmoteltu kakara, sain sentään joululahjoja ). Oli hylätty olo.
Jotkut joulut katselin humalaisia ihmisiä kotonani ja pelkäsin tappeluita.
En ole koskaan kertoillut näistä kipeistä muistoistani kenellekään. Yritän suhtautua jouluun neutraalisti, mutta joka kerta kun joku kysyy multa, miten aion viettää jouluni, kurkkuun nousee pala.
Tänäkin vuonna olen päättänyt jättää joulun väliin. En halua katsoa edes televisiota, koska sieltä tulee kaikkea jouluun liittyvää. Todennäköisesti keskityn esim. pelaamaan ja nukun suurimman osan ajasta. Pakolliset sukuloinnit toki suoritan.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Oletteko oppineet olemaan vihaamatta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.