Iltaa, oon 23-vuotias mies ja elämä masentaa, on duuni, on kavereita ja jne mutta olen ikuisesti tuomittu tähän "oravanpyörään", joka päivä on samanlainen, heräät aikasin, lähet seittemältä töihin ja tuut neljältä, näät ehkä kavereita ja jne, seuraavat 44 vuotta elämästäni tulee olemaan tuollaista, miten te muut jaksatte tuota, itse jo 23-vuotiaana olen kyllästynyt tähän oravanpyörään, jokainen päivä toistaa itseään. Aina kun saan tarpeeksi rahaa kasaan ja saan töistä lomaa niin lähden aina mahdollisimman kauas kaikesta, viimeksi lähdin kuudeksi viikoksi kiertämään kaakkois-aasiaa mutta heti kun joudun tuleen kotiin niin alkaa taas vituttaan, jokainen päivä samanlainen, miten te muut kestätte tätä?
oravanpyörä
shaaaraaaawyyy
3130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vielä pahempi tilanne on kun et viihdy työssä ja vapaaajalla ei ole tekemistä eikä kavereita.. Työssä tapat aikaa vain tullaksesi kotiin jossa tylsistyä.
Tätä samaa minäkin olen miettinyt ja murehtinut. Reissun päällä asiat on toisin ja sen ymmärtää, mutta miten löytää mielekkyys ja levollisuus täällä kotona? Kun koko ympäristö pyörii niin epäinhimillisillä arvoilla ja kiireesti, kun asiat on pinnallisia ja epäaitoja. Miten pystyä hengittämään vapaasti kun ilmapiiri on niin pirun tukahtunut.
Mutta minä aavistelen, että kestäminen tulee oikeiden ja syvien ihmissuhteiden kautta. Sitä kautta elämä saa taas merkityksen ja mielekkyyden. Ja pystyy taas tekemään asioita vapaasti. Mutta jos sen sijaan yritän löytää/rakentaa merkitykseni ja mielekkyyden omilla tekemisillä, en sitä löydä, vaan alan yhä kovemmin juoksemaan ja ponnistelemaan sen perässä.
Täällä suomessa on aika huolestuttavaa se, että ihmiset pyrkii pärjäämään ja tulemaan toimeen yksin. On kavereita ym. mutta silti toimitaan yksin, yksikkönä.
Ja sehän on varmaa, ettei tätä elämää yksin kestäkkään, vaan sitä lakastuu. Näin minä ainakin.
Eli yksin en kestäkkään, joten täytyy kurkottaa itsestäni ulos muihin. Tuohon minä olen päätyny.
Vaikka tietäisin kuolevani huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.
Elämä on joku aika paskaa, mikään ei kiinnosta mikään ei tunnu miltä än. Mutta se on ohi menevää. Mieti elämän hyviä puolia. Sulla on vielä aikaa, sun aika ei oo vielä mennä poissa. Haluun sun tietävän et oot tärkee jollekulle. Joku rakastaa sua ja saa sun elämään taas jonkun tarkotuksen. Kaikki kääntyy vielä hyväksi. Mutta sitä odotellessa, mieti; miks olemme vielä täällä?