Olen kateellinen poikaystävälleni

Heitä pellolle tuollainen turhamainen junttipoikaystävä. Fb tykkäyksiä laskeva kakara ei ole minkään arvoinen,

Ensin ajattelin, että ole onnellinen sosiaalisesta miehestä, mutta aika kusipäältä vaikuttaa jos alkaa teitä kahta vertailemaan. Tietää varmasti, että et ole yhtä sosiaalinen ja olet kenties vielä kertonut, että suosituimuutesi vaivaa sinua...

Hakeudumme yleensä sellaisten ihmisten seuraan, jotka alitajuisesti vastaavat johonkin tarpeeseemme. Näin pyrimme työstämään kesken jääneitä asioitamme. Tästä näkökulmasta ajatellen poikaystäväsi käyttäytyminen on omiaan nostamaan kateellisuuden tunteesi esille, jotta pystyisit käsittelemään sitä niin kuin olet tehnytkin. Olet siis hyvällä tiellä, sillä katellisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen on vaikeaa.

Facebook-kateudesta on puhuttu paljon julkisuudessakin, tykkäyssysteemi on omiaan herättämään vertailua ja huonommuudentunnetta kenessä tahansa, joka ei "yllä" suuriin lukuihin. Silloin on vaikeaa muistaa, etteivät tykkäykset kerro ystävyydestä, menestyksestä tai onnellisuudesta yhtään mitään. Ne ovat vain "sosiaalisen small talkin" pintakuohua.

Tietääkö poikaystäväsi, että kärsit kateudesta, kun hän laskee omia tykkäyksiään? Sinun kannattaisi keskustella hänen kanssaan tästä asiasta. Kyse ei ole hänen tykkäyksistään, vaan aiemmista tilanteista ja kokemuksista, jotka palautuvat mieleesi ja aktivoituvat, kun poikaystäväsi Facebook-tykkäykset tulevat puheeksi.
Ilmeisesti sinulla on traumatisoineita ja käsittelemättömiä kokemuksia, joiden käsittelyssä tarvitset apua. Silloin ei auttaisi, että poikaystävästäsi tykättäisiin vähemmän tai hän puhuisi suosituimmuudestaan vähemmän. Poikaystäväsi voi auttaa keskustelemalla tästä kanssasi, jos hän on empaattinen. Mutta jos hän suhtautuu asiaan pilkallisesti, voi hyvinkin olla, että hän hakee tykkäyksistä pönkitystä omalle heikolle itsetunnolleen, ja sinäkin olet voinut joutua siihen pelinappulaksi.

Juu, kiitos vastauksista! Mutta tästä on kyllä erittäin vaikea puhua, niin häpeälliseksi tämän epäsuosioni koen enkä haluaisi millään tunnustaa.

Mieti nyt että onko se miten tärkeää että joku tuntematon tai puolituttu jossain FB:ssä tykkää jostain sinun kommentista? Käsittämätöntä että aikuinen ihminen voi olla kateellinen moisesta asiasta, tiedän ja ymmärrän että se ei ole ainoa asia vaan se on yksi naula lisää siihen kateellisuuden arkkuun. Se huomio voi tuntua hyvältä mutta se ei kestä kuin hetken vain. Et voi kulkea hetkestä toiseen liittäen toisten hyväksynnällä. Sinä olet se jolta tarvitset sen hyväksynnän. Hyväksyt sen ettet ole mikään maailman ulospäin suuntautuvin ihminen tai sosiaalisuuden huippu.
Kaikki vain eivät ole sellaisia, tuskin ne FB tykkäykset lämmittää sinua kun makaat yksin sängyssä?

Et ole varmaan ikinä pysähtynyt miettimään että suurin osa näistä poikaystäväsi kavereista ovat vain kavereita? Eivät todellisia ystäviä, he eivät tulisi eivätkä vastaisi puhelimeen jos soittaisit keskellä yötä että tarvitset toisen tukea tai apua?

Itse mielummin panostaisin laatuun kuin määrään, onhan se varmaan hienoa että ympärillä parveilee pintaliitäjiä ja FB tykkääjiä vaikka kuinka paljon mutta mielummin juttelisin yhden tai kahden ystävän kanssa jotka oikeasti ymmärtävät ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen eikä pelästy edes vaikka aika ajoin räjähtäisin.

Mihin kaipaat itse niitä kavereita? Haluatko jutella eri ihmisten kanssa erillaisista asioista vai mitä? Vai onko tässä nyt kyse vain suosiosta?
On toinen asia haluta jotain kuin tarvita sitä.

:D anteeksi nyt vaan, mutta naurettavaa. en kuulu facebookiin luojan kiitos, minusta tuskin kukaan tykkäisi ja ihan sama se on. teini hömpötystä

muista että esim. fb:ssä saatu huomio ei ole todellista. kerran laitoin testiksi kuvan mun aamiaismyslistä faceen, ja tuli yli 30 tykkäystä. on jotain 200kaveria siellä joista oikeasti tunnen kunnolla ehkä 30. jos tarpeeksi ottaa ventovieraita kavereikseen, niin kyllä tykkäyksiä tulee. mutta mitä virkaa niillä on oikeasti elämässä?