Ihan sellaista lähdin kysymään, että onko juju missä, kun koirani (albiinobokseri) käyttäytyy epäilevästi, eikä siis luota minuun ja puolisooni, kun annamme hänelle luun, jossa on kaluttavana esimerkiksi juuri lihaa. Muut luut, joissa siis ei ole mitään ympärillä, ei tuota ongelmia, eikä myöskään koiramme vahdi esimerkiksi ruokaansa. Ainoastaan näitä "lihaisia luitaan". Asiasta koitin ottaa selvää muutakin kautta, mutta jotenkin tuntuu, että koiran käytös on kuin raamattuun painettu. Koiramme ei muuten ole mitenkään ongelmallinen, tuntuu luottavan muissa tilanteissa. Koira tullut meille vajaa 3 vuotiaana perheestä, johon syntyi lapsi. Koiramme on nytt reilu 3 vuotias.
Tietynlaisen luun vahtiminen
luukoira
81289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla oli kans sama juttu terrierimixin kanssa. Tulee syliin pureskelemaan luita mutta sitten aina joku oikein herkkuluu sai sen epäluuloiseksi. Itse vaan työstin sitä sillä että istuin sen vieressä ja rapsuttelin sitä ihan normisti vaikka yrittikin "paeta" tilanteesta luunsa kanssa. Sitten tehtiin harjoituksia missä se antaa minun ottaa luun mutta saa sen sitten heti takaisin että ymmärtää etten sitä vie. Pari kertaa murisi minulle mutta silloin kyllä toruin sitä ja se alistui koska tiesi että minulle ei murista, eikä yleensä ihmisille murise ollenkaan joten tuo hyvän luun voima on kyllä aika vahva... Ei nyt ole ollut tuota ongelmaa pitkään aikaan joten ehkä toimi. :)
En oikein ymmärrä, miten tuo ilmenee että koira lakkaa luottamasta teihin?
Lihaisa luu on koiralle superherkku, ja sen tarve puolustaa sitä muilta kohoaa. Itse olen sitä mieltä, että kun koiralle jonkun ruokapalan annan, en sitä siltä mene pois ottamaan. Ei siis tulisi mieleenikään pitää mitään "harjoituksia" joissa luu otetaan pois - annetaan takaisin - otetaan - annetaan jne.
Luopuminen perustuu meillä johtajuuteen, ei harjoitteluun. Jos pitää ottaa niin sitten otan, ongelmitta, mutta minusta tuollainen "harjoittelu" on härnäämistä.
Jos koira murisee luunsa takia, kannattaa jäädä lähelle jotain puuhailemaan, mutta antaa koiran rauhassa järsiä. Siedätystä vaan. Jos koira haluaa syödä luunsa jossakin rauhassa, syököön.
Mitä tekemistä luottamuksella on tässä tilanteessa, en ymmärrä?
En kyllä tarkottanu et se otetaan ja annetaan moneen kertaan. Mutta jos huomaan että sille tulee tuollanen liika puolustaminen niin kyllä haluan olla siitä varma ettei koira pure jos lapsi vaikka ottaisi luun koiralta koska ei paremmin tiedä..
Olen täsmälleen samaa mieltä erkkimerkki. Jos koira kuitenkin on todella huolissaan luun puolesta, voi koiralle heittää vaikka namun ohi kävellessä, niin oppii ettei luuta tulla ottamaan pois vaan saakin lisää herkkuja. Näin puolustaminen voi vähentyä
Kaikki omalla tavallaan. Jos ei lapsia tule kylään niin antakoot sitten luuta suojella. Minä en kyllä namia heittele koska tuntuu siltä että palkitsen koiraa koska suojelee luutaan.. Ja meidän koira ainakin yhdistää namin siihen että se käyttäytyy oikein.
Itsellä koira joka alkoi jossakin vaiheessa suojella luitaan.
Aloitin sitten koulutuksen tavasta pois siten,että ensin piti istua ja odottaa,että saa luun.
Sitten laskin luun maahan ja seisoin niin,että luu jalkojeni välissä lattialla.
Jos yritti ottaa,sanoin ei ja astuin pikku askeleen lähemmäs koiraa.
Sitten panoksia kovennettiin niin,että luuta pitää odottaa,vaikka se oli lattialla ja minä askeleen taaempana.
Nyt saan ottaa luun halutessani vaikka kesken pois koska olen laumanjohtaja ja kaikki luut kuuluvat siis minulle jos ne haluan.
Tämä vaatii aikaa.
Luista äriseminen on aina mielestäni merkki siitä,että johtajuus ei ole kunnossa ja koira sillä testaa omistajaansa.
Yhdyn edelliseen. Jos ei ikinä vaadi luuta niin eihän se vahtiminen sitten ikinä lopu vaan koira tottuu siihen että luuta saa vahtia ja jos joku uskaltaa sen ottaa niin sitten muristaan. Eikä harjoittelu ole minun mielestäni härnäämistä jos sen tekee niin monta kertaa että koira sen luun lopulta antaa heti ilman att ongelmia. Silloin voi luun antaa takaisin ja palkkioksi saa pureskella rauhassa ja vaikka vielä koirakarkkia kaupan päälle. Jos koira murisee luunsa takia kun lähestyt sitä ja kävelet tilanteesta pois niin samalla vähän niinku todistat koiran olevan johtaja koska sillä oikeus luihin ja sinut voi hätää paikalta pois...
Jos se minun koira olisi, ottaisin luun pois aivan varmasti. Ja tekisin selväksi että minulle ei äristä. Ja kertarytinä on parempi kuin jatkuva kitinä. riittävällä intensiteetillä tehdään asian aivan selväksi. Koira vahtii sitä siksi että se on sille tosi arvokas, ja siksi että se pitää ihmistä itseään alempana jolla ei ole lupaa siihen koskea. Kaikki koirat eivät ole hermoherkkiä, eikä kaikki johdu epävarmuudesta, vaan ihan vaan siitä että koira ei tykkää, eikä katso aiheelliseksi ihmisen luuhunsa puuttua.
Sitten kun koira ymmärtää että isännällä on lupa ja valta ottaa luut pois, asian voi antaa olla, vaikkei koskaan isäntä luuhun koskisi asia on ok. Mutta se olettamus éttä koiralla on lupa, saati oikeus äristä omistajalle on pahasti pielessä.