Hei!
Olen keskivaikeasta masennuksesta kärsivä nuori nainen, jonka masennusoireet ovat usein aaltoilevia. Ongelmia on myös mielenhallinnan kanssa ja epäilty kaksi suuntaista, joka myöhemmin todettiin, että tavallinen masennus vaan.. Tämä ja useat muut sairaudet ovat laittaneet melko tuoreen suhteemme mieheni kanssa tiukille.. Viimeinen riitamme oli, kun loukkannuin suuresti, kun mieheni kertoi masennuksestani vanhemmilleen. Mieheni mukaan asia on hänen parisuhteensa asia ja näin ollen voi siitä kertoa.. Itselläni puolestaan nousi karvat pystyyn, sillä en halua, että sairaudestani kerrottaisiin, varsinkaan kysymättä minulta.. Eniten pelottaa se, että mieheni laittaa kaikki suhteemme ongelmat ja omat ongelmansa minun masennukseni piikkiin, että sen takia on vaikeaa. Olenko siis liian itsekeskeinen, liian varautunut vai mikä tässä on kun en voi hyväksyä tätä?
Onko ketään saman asian kokeneita, ja miten te suhtautuisitte jos teidän masennuksestanne kerrottaisiin appivanhemmille teidän selkänne takana?
Olen keskivaikeasta masennuksesta kärsivä nuori nainen, jonka masennusoireet ovat usein aaltoilevia. Ongelmia on myös mielenhallinnan kanssa ja epäilty kaksi suuntaista, joka myöhemmin todettiin, että tavallinen masennus vaan.. Tämä ja useat muut sairaudet ovat laittaneet melko tuoreen suhteemme mieheni kanssa tiukille.. Viimeinen riitamme oli, kun loukkannuin suuresti, kun mieheni kertoi masennuksestani vanhemmilleen. Mieheni mukaan asia on hänen parisuhteensa asia ja näin ollen voi siitä kertoa.. Itselläni puolestaan nousi karvat pystyyn, sillä en halua, että sairaudestani kerrottaisiin, varsinkaan kysymättä minulta.. Eniten pelottaa se, että mieheni laittaa kaikki suhteemme ongelmat ja omat ongelmansa minun masennukseni piikkiin, että sen takia on vaikeaa. Olenko siis liian itsekeskeinen, liian varautunut vai mikä tässä on kun en voi hyväksyä tätä?
Onko ketään saman asian kokeneita, ja miten te suhtautuisitte jos teidän masennuksestanne kerrottaisiin appivanhemmille teidän selkänne takana?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehesi on vaan selvästi huolissaan susta. Purkaa jotain tietynlaista pelon tai ahistuneisuuden tunnetta kertomalla jollekkin tai joillekkin kuten vanhemmilleen. Tuskinpa on lähtenyt kylille huutelemaan vaimonsa masennuksesta. Asia voi tuntuu sinänsä pahalta, että on mennyt kertomaan "selän takana", mutta se on kuitenkin sun miehes, varmasti rakastaa sua ja on huolissaan sun terveydestäs.. Koitahan käsitellä asiaa sen kanssa ilman syyttelyjä tai riitoja.
Itseäni ahdistais kahta kauheammin, jos vaimolla ois todettu masennus.. Jollekkin siitä täytyis kertoa, sillä mikään ei miehelle oo tärkeempää ku vaimon onnellisuus!
Kiitoksia asiallisesta vastauksesta. Ehkä näin juuri on, enkä ole nähnyt asiaa mieheni kannalta kunnolla.
Mutta myös minun yksityisyyteni tässä asiassa tulisi ottaa huomioon, ja tahtoisinkin kuulla ehkä masentuneen mielipiteen myös, miltä tuntuu kun kerrotaan asioita... :/ pelkään erityisesti juuri sellaista leimaamista...
Tottakai, tottakai, mutta toisen masennus koskee myös toista. Ainakin parisuhteessa.. Eikä tuo ole asia, jota tosiaan levitetään eteenpäin joka paikkaan. Ymmärtäähän sen, et sinun "yksityisyys" on kyseessä, sinänsä. Toisin sanoen teidän parisuhteenne asia. Eri juttu olis, jos miehes kertois jotain muuta yksityistä susta, jotain "nolostuttavaa" tietoa.
Ja vanhemmistaan on kyse, ei siis erikoista.
" Viimeinen riitamme oli, kun loukkannuin suuresti, kun mieheni kertoi masennuksestani vanhemmilleen. "
Tästä ei ole pitkä matka enää siihen, että hän kertoo sinun asioitasi eteenpäin samalla syyllä muillekin. Ja tunnetustihan tällaiset asiat eivät leviä eteenpäin...