En purjehdi, mutta kiinnostaa tietää, mitä tarkoitetaan purjehdusominaisuuksilla. Nopeutta, tuuleen nousua? Miten suuria eroja samankokoisilla matkiaveneillä on?
Jos matkalle lähtee yhtä pitkä pitkäkölinen vene ja nykyaikaisempi "nopeaan matkapurjehdukseen" tehty peli, niin kuinka suuria eroja tulee matkassa esimerkiksi kahden viikon lomapurjehduksella?
Jos matkalle lähtee yhtä pitkä pitkäkölinen vene ja nykyaikaisempi "nopeaan matkapurjehdukseen" tehty peli, niin kuinka suuria eroja tulee matkassa esimerkiksi kahden viikon lomapurjehduksella?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Veneessä on erinomaiset purjehdusominaisuudet, jos matkan teko sujuu ilman moottorin käyttöä. Joillekin se tarkoittaa sitä, että kone tärähtää käyntiin, kun nopeus putoaa purjein alle neljän solmun, jollekin alle kahden solmun ja jotkut eivät käynnistä edes silloin moottoria. Purjehdusominaisuuksiin vaikuttaa veneen lisäksi miehistön mieltymykset.
Jos lähdet parin viikon lomaperjehdukselle, tulee sinulle luultavasti matkaeroa 0 mailia, mutta nopeassa veneessä vietät vähemmän aikaa kulussa satamien välillä.
Itselle, kuten monille muillekin, purjehdusominaisuudet tarkoittavat sitä, että veneellä on mukavaa liikkua tuulen voimalla myös silloin, kun moni mootoriveneilijä jää maihin kelin takia. Minulle on melko sama miten nopeasti veneeni kulkee, koska valitsen määränpään vallitsevan tuulen mukaan. Jos tulee vähän ja vene ei liiku kovinkaan reippaasti, valitsen sataman lähempää, ettei perheen tarvitse väsyä merellä.
Joku toinen tietysti haluaisi kevyellä kelillä reippaammin kulkevan veneen, että pääsisi määränpäähän nopeammin tai vaihtoehtoisesti kauemmas samassa ajassa.
Jos edes harkitset purjehduksen aloittamista ja veneen hankkimista, suosittelen menemään laitapainoksi muutamaan kisaan jonkun tutun veneellä ja sen vastapainoksi menemään vaikka viikon lomapurjehdukselle hitaalla veneellä. Näillä kokemuksilla tiedät huomattavasti paremmin kumpi itseäsi kiinnostaa: veneen nopeus, vai ne muut purjehdukseen liittyvät asiat ja tuntemukset. En toki väitä, että nopeuden priorisoiva ei voisi nauttia niistä muistakin asioista.
HIdas 30-jalkainen vene on lys-luvultaan jotain 1,07. Nopea on 1,17. Tämä tarkoittaa, että jos hitaalla veneellä menee matkaan 420 minuuttia, menee samaan matkaan nopealla keskimäärin 384 minuuuttia. Eroa tulee siis 7 tunnin purjehduksella 36 minuuttia. Kahden viikon matkapurjehduksella tehdään 8 päivänä tällainen purjehdus, jolloin kokonaiseroksi saadaan 288 minuuttia. Nopean veneen miehistö siis ehtii viettää satamassa vajaat 5 tuntia pidempään. Noin pieni ero tuskin vaikuttaa satamapaikan valintaan.
Asenteesta on kiinni, purjehditaanko vai ei, vähemmän purjehdusominaisuuksista. Tulin viitisen vuotta sitten Ahvenanmaalta Turun suuntaan, jossa oli juuri päättynyt Swan-regatta. Tuulta oli lounaasta jotain 5-8 m/s. Sieltä ne Swanit tulivat jonossa moottorilla ajaen vastaan.
"Sieltä ne Swanit tulivat jonossa moottorilla ajaen vastaan. "
Toivottavasti tässä ei nyt ole asenteellisuutta Swaneja vastaan. Nehän olivat todella purjehtineet!
Olen itse joka kesä pari kertaa vastaavanlaisessa tilanteessa, kun Helsingin edustalla käydyn kisan jälkeen palaan kotisatamaan. Tekisi todella mieli vielä purjehtia kotiin. Mutta kun takana on jo yli 30 mailin kisa ja olen usein joutunut jättämään kisamiehistönkin kisasatamassa pois, on vain pakko luovuttaa ja ajaa koneella vaikka olisi kuinka hyvä keli.
Epäilemättä jotkut vastaantulevista, viikonloppumatkalta kotiinpalavista purjehtijoista nyrpistävät silloin nenäänsä meikäläiselle. Kun ei omasta veneestäni näe päältäpäin että sillä onkin jo reipas päivämatka takanaan.....
Tai näkyyhän se, jos oikein tarkkaan katsoo. Jos vastaantulevan veneen keulastaagissa ei ole rullapurjetta ja/tai kannella on vielä purjepussit, voi olla suhteellisen varma että kyseessä on vene jota mieluummin purjehditaan kuin ajetaan koneella.
PS. Enää 6 kk juhannukseen ;-)
Minähän käytin niitä esimerkkinä hyvin purjehtivista veneistä. Sinä päivänä niillä ei muistaakseni ollut ollut kisoja. Ehkäpä regatan iltajuhla sai vielä kädet vapisemaan sen verran, ettei pysynyt köydet käsissä.
Turusta poistuvia Swan-regatan osanottajia oli ohjeistettu ajamaan koneella tiiviissä jonossa, niin että eskaaderi pysyy näyttävästi koossa. Käsien vapinasta ei ollut kyse.
Onko sillä varsinaisesti mitään väliä, paljonko eroa tulee matkaan. Oleellista on se, että molemmat lähtevät kahden viikon lomalle ja palaavat täsmälleen kahden viikon päästä.
Toisekseen, veneestä riippumatta yksi on ehtinyt kahdessa viikossa Gotlantiin ja takaisin, toinen käynyt Hangossa. Purjehdustavat ratkaisevat matkan, ei vene.
Sanot, että "purjehdustavat ratkaisevat matkan, ei vene". Ehkäpä näin voi olla suojaisilla vesillä.
Veneen ominaisuuksilla on ratkaiseva merkitys, kun avomerireissut pitenevät vaikkapa Pohjanmeren ylityksiksi. Itse arvostan pitkillä reissuilla kahta purjehdusominaisuutta: 1) merikelpoisuus ja 2) merimukavuus (seakindliness). Edelliseen purjehdusominaisuuteen kuuluu veneen hallitseminen ja selviäminen kaikissa keleissä ja jälkimmäiseen se, ettei veneen liikkeet ole rajuja ja miehistöä uuvuttavia. Kun vene kulkee mukavammin, pitkät etapit onnistuvat helpommin. Vauhti ei ole tärkein matkapurjehduksessa, mutta kisaveneessä se on kaikkein oleellisin.
Kyllä tuo palaa lähtöruutuun, eli purjehdustapoihin. Joku toinen heittää vauhdilla Pohjanmeren yli hyvin epämukavasti, toinen ajan kanssa mukavasti. Molemmat pääsevät samaan kohteeseen ja palaavat sieltä lopulta lähtöpaikkaansa kulutettuaan matkalla kaiken käytettävissä olevan ajan. Onko nopeus vai se seakindliness tärkeintä, riippuu siitä tavasta purjehtia. Paljon useampi kyllä valitsee sen mukavamman vaihtoehdon, mutta siinäkin ääripäiden välillä on jatkumo, ei vain vaihtoehdot nopea/mukava.
Ei sittenkään niin! Olen tehnyt monen merien ylityksiä erilaisilla veneillä ja mielipiteeni on muodostunut erilailaiseksi kuin sinulla.
Otan konkreettisen esimerkin. Käytettävissäsi on 5 viikon kesäloma ja tarkoituksesi on purjehtia Shetlantiin ja takaisin (moni on tehnyt ja tekee sen retken). Purjehdusretki onnistuu ilman ongelmia, jos veneesi on merikelpoinen, käyttäytyy merenkäynnissä rauhallisesti ja yöpurjehduksilla pystyt nukkumaan siinä hyvin. Jos veneesi nopea, mutta märkä, ryskivä ja hankala hallita merenkäynnissä, juutut ehkä Skageniin odottamaan tuulen heikkenemistä tai Lindesnesin kiertäminen alkaa arveluttaa veneesi ominaisuuksien takia. Et ehkä pääsekään nopeammalla veneelläsi suunniteltuun kohteeseen sään odottelusta kertyvän aikapulan takia. Kysymys ei ole "tavasta purjehtia", vaan siitä, minkä tyyppisellä veneellä mitäkin purjehduksia haluaa toteuttaa.
"Tapa purjehtia" saattaa myös muuttua, kun vaihdat venettä. Jollain veneellä et edes halua purjehtia vuorokausia ympäriinä, kun se jollain toisella veneellä ehkä alkaakin tuntua "oikealta tavalta" nauttia purjehtimisesta.
Nope, edelleen on nuo Huuselat ja kaltaisensa, jotka purjehtivat äärimmäisen merikelpoisilla nopeilla veneillä. Ei heidän tarvitse jäädä odottamaan yhtään sinua parempaa sääikkunaa, vaan toteavat, että näillä mennään, mitä on annettu. Itse en todellakaan ole niin kova jätkä, vaan valitsen sen vähintään kohtuullisen mukavan vaihtoehdon. Silti yksi purjehtii vuorokaudet ympäriinsä vaikka VO-veneen kaltaisessa vatkaimessa hirveällä ryskeellä toisen todetessa, ettei CA:ta epämukavampaa voisi kuvitellakaan. Aivan varmasti ne ovat vain henkilökohtaisia valintoja. Useimmat valitsevat jotain turvallisesti kaukaa ääripäistä. Omaakin kokemusta on vuorokausien legeistä melkoisen erilaisilla peleillä.
Jos purjehtimisesta ja merestä pitää, yhteinen nimittäjä on se, että käytettävissä oleva aika tulee pitämiinsä asioihin käytettyä.
Kuinka moni ja millaisilla veneillä on purjehtinut Shetlannin ympäri Suomesta käsin 5 viikon kesälomalla? Tuohan on kuitenkin ~2500 M reissu kutakuinkin suorintakin reittiä ja taatusti matkalle osuu niin vastatuulia kuin tuulettomia päiviäkin. Matka on kutakuinkin yhtä pitkä kuin ARC, jonka kohtuukokoiset perinteisen merikelpoiset veneet (esim HR36 ja 39) purjehtivat pitkälti yli 20 vuorokaudessa, vaikka matka on lähes 100% melko reipasta avotuulta ja konetuntejakin on satakunta eli varmaankin melkein koko tankillinen. Ei tuossa ehdi juuri muuta tehdä kuin purjehtia yötä päivää tuolla 5 viikon Shetlannin kierrolla.
Vertailun vuoksi kisaluokan (ei saa ajaa koneella) samankokoinen First 36.7 ja suomalainen Dufour 385 (13 h koneella) olivat n. 5 vrk nopeampia kuin nuo HR:t. Saman verran koneella ajaen eroa olisi varmasti tullut muutama vuorokausi lisää. Tuosta saa jo aika hyvän puskurin huonojen kelien välttämiseen tai muuten vain satamassa oleskeluun. Tietysti ero häviää tai kääntyy toisin päin, jos noilla ei haluakaan purjehtia yhtä pitkiä matkoja (ei aikoja!) yötämyöten.
Ymmärsit väärin viestini Shetlannin purjehduksista, jossa en tarkoittanut koko Shetlannin saariston kiertämistä. Ehkä olisi selvempi puhua retkipurjehduksesta Suomesta Lerwickiin ja takaisin.
Itse olen 5 viikossa käynyt eri tyyppisillä 33-43-jalkaisilla veneillä Bergenissä useita kertoja, kolmasti Shetlannissa. 30-jalkaisella veneelläni en käynyt Norjan Sörlandetin saaristoa kauempana, koska tuli pysähdeltyä monissa satamissa.
Välimatkataulukon mukaan Hki-Bergen=950 mpk. Bergenistä Lerwickiin on 200 mpk. (Tiedoksi, että vuosittain järjestetään Shetland Race Bergenistä Lerwickiin). Matka Lerwickiin lyhenee, jos suuntaa Lindesnesin niemestä suoraan Shetlantiin. Sekin edestakainen retki voi onnistua 5 viikossa, jos ei sääesteitä - ja vene on tarkoitukseen sopiva. Vallitsevien länsituulien ansiosta paluumatka on usein joutuisampi kuin menomatka.
Realistista on varata 6 viikkoa, jolloin jää enemmän aikaa nähtävyyksien tutkimiseenkin.
Vertasit Shetlannin purjehduksen mailimäärää ARC:iin. Itse käytin 3 viikkoa ARCin legiin, 0 konetuntia. Samalla vauhdilla muutama sata mailia lyhyempi retki Hki-Lerwick-Hki menisi alle 3 viikossa ja 2 vi jäisi satamille. Koska reipas pasaati puuttuu, käytännössä matkantekoon kuluu n 4 v, jolloin n. 1 vi jää satamiin.
Matkapurjehduksilla koneen käyttö on sallittua. Oma käytäntöni on aikatauluista riippuen startata kone, jos purjehdusvauhti putoaa alle 3 tai 4 solmuun. Tällä periaatteella väli Hki-Kristiansand meni viimeksi 7 vrk:ssa muutamat lyhyehköt satamapysähdykset mukaaluettuina. Jos ajoittaa lähdön (loman) alkukesään, pohjoistuulien todennäköisyys Itämerellä on suurempi kuin juhannuksen jälkeen.
Kesäloman purjehdusretkien suunnittelussa on tietysti hyvä varautua suunnitelmien muutoksiin. Ensimmäinen yrityksemme (2 heng. miehistöllä) purjehtia Norjan kautta Shetlantiin epäonnistui, koska Skagerrakilla sattui olemaan kova W-NW tuuli. Tuuli ei tuntunut muutaman vrk odottelussa hellittävän, jolloin käännyimme Skagenista Halsiin ja menimme Limfjordenin kautta Helgolandiin ja Kielin kanavan kautta kotiin. Lyhyempi ja kevyempi retki oli ihan kiva sekin (loman pituus oli 5 vi) niinkuin matkapurjehdus yleensäkin!
Eipä monenkaan purjehdustapoihin istuisi ollenkaan se 4 vk purjehdusta ja 1 vk satamia. Ei se minunkaan mielestäni antaisi muuta kuin aiheen sanoa palatessa, että käväisinpä Lerwickissä. Mutta edelleen, kukin tavallaan, joku toinen kertoisi palatessaan, että käväisinpä Lerwickissä, eikä purjehdukseen mennyt kuin kolme viikkoa.
Juuri näin, kukin nauttii omalla tavallaan ja erilaisilla veneillään. Shetlannin saarilla voisi ehkä olla sinuakin kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa - miksei mieluummin viikko siellä kuin vuodesta toiseen lyhyitä päiväpurjehduksia liiankin tutuista satamista toiseen kotivesillä? Ei kai kukaan purjehdi jonnekin vain siksi, että voisi kertoa tehneensä sen! Arvostelusi tuntui oudolta.
Se, että 5 viikossa ehtii vaikkapa Pohjanmeren toiselle puolelle, ei ollut yleinen suositus loman käytöstä! Otin esimerkin todetakseni, ettei kaikilla veneillä ei ole yhtä kiva purjehtia pitkiä avomerietappeja. Itselläni oli muutaman vuoden ajan 36-jalkainen, joka oli suht nopea ja kiva kotivesillä, kisamenestystäkin tuli. Silti se osoittautui vääräksi venevalinnaksi omien matkapurjehdusteni avomerilegeille. Se riski tuntuu venevalinnoissa helposti olevan. Voi mennä vuosi tai pari ennenkuin selviää, onko vene sittenkään hyvä omiin tarkoituksiin ja tapoihin.
Merten ylitykset eivät tietenkään ole kaikkien mieleen. Meille muutamille sellaiseen riittää innostusta. Skaala muuttuu mitä enemmän seilaa. Jos seilaat valtamerillä 1000-3000 mpk legejä, et enää kummeksu jotain Suomi-Shetlanti-legiä ja huomaat, että onkin kiva avartaa jokakesäistä kulkualuetta ja kokea uusia elämyksiä. Tai päinvastoin; kesäretket Pohjanmerellä monenlaisissa säissä ovat hyvää totuttelua ARC:iin tai kauemmaksi.
Joillekin Saaristomeri antaa kaiken eikä heille tule koskaan tarvetta purjehtia kauemmaksi. En väheksy sitä, en sisäjärviä, en moottoriveneilyä. Harrastukset ovat vapaaehtoisia!
Palstalla saa käsityksen, että suuri joukko suomalaisia tekee vuosittain tuollaisia em. matkoja. Kun totuus on se, että noin pitkiä lomamatkoja tekee kourallinen suomalaisia. Itsellä ei ole minkäänlaista mielenkiintoa Itämeren ulkopuolelle omalla veneellä, sen verran on tullut koettua tylsää Pohjanmerta ym. isoja vesiä. Mielenkiintoisinta on lähivesillä. Atlantin kertaluontoinen ylitys purjeveneellä voisi olla ihan kiva kokemus, mutta ei sekään omalla.
Eikö sanoma ollut juuri se kukin tavallaan. Jos minun mielestäni ei maksa vaivaa tehdä neljää viikkoa matkaa ollakseen viikon jossain ja vielä muutaman kerran toistaen, se ei ole sinulta poissa. Minulle vain ei jäisi muuta kerrottavaa kun että tulipa käytyä. Mutta se on vain oma näkemykseni, ei arvostelu. Eihän minulle ole Shetlanti muutenkaan ykköskohde, vaikka kohtuullinen määrä matkaa on tehty Itämeren ulkopuolellakin. Taas vain henkilökohtainen näkemys. Vastaava legi ei ole ollenkaan vieras juttu.
Kuulehan "vain erilaiset", keskustelun aihe on edelleen purjehdusominaisuudet eikä purjehtijan ominaisuudet!
Shetlanti on monen purjehtijan kohde, moni käy Skotlannissa tai muualla, vaikkapa Karibialla. Niillä reissuilla veneen purjehdusominaisuudet voivat osoittautua vähemmän sopiviksi kuin etukäteen on osannut arvata. Luepa mitä nimimerkki "Jykevää menoa" kirjoitti samasta asiasta.
Siitähän juuri tämä säie lähti erkaantumaan aiheesta, kun olin sitä mieltä, että purjehtijan ja veneen ominaisuudet pitää pitää erillään. Jykevä menijä taas meni kolmanteen asiaan, veneen kestävyyteen.
Karibialle tulee vuosittain useampikin purjehtija kertoillen, ettei vene ollutkaan sitä mitä kuvitteli. Useimmiten siinäkin ollaan petytty johonkin muuhun kuin purjehdusominaisuuksiin. Siis sellaisiin asioihin kuten asuttavuuteen matkalla. Jos ei tiedä, että erilaiset veneet käyttäytyvät merellä erilailla, voi syyttää vain omaa asiantuntemattomuuttaan.
"Jos ei tiedä, että erilaiset veneet käyttäytyvät merellä erilailla, voi syyttää vain omaa asiantuntemattomuuttaan".
Näinkö yksinkertaista se on? Minulle ei ollut. Ehkä oma asiantuntemattomuuteni johtui siitä, että olin n. 15 vuoden aikana omistanut ja purjehtinut vain kahdella veneellä - pokaaleitakin oli kertynyt avomerikisoista ja Helgolandissa asti olin retkipurjehtinut 4-5 kertaa. Veneen vaihtoa suunnitellessani luin Venelehden testit ja muut lehtiartikkelit. Hgin ja Tukholman messuilla olin käynyt vuosittain. Kävin myös tutustumassa kaverin sisarveneenseen ennenkuin ostopäätös varmistui. Sittenkään vene ei vastannut odotuksiani ja lopullisesti luottamus siihen hävisi, kun rakenteiden pettämisiä alkoi ilmaantua kovassa tuulessa ja korkeassa vuorovesiaallokossa. Runko nitisi ja sisärakenteen moduliin ilmaantui hiushalkeamia. Alimitoitettuja plokeja oli räjähdellyt. Yllätys oli sekin, että yöllä alkoi tulvia vettä veneeseen pesualtaan kautta ja avotilan laatikoista. Myös purjehdusominaisuuksien pettymykset ilmenivät kovan tuulen aikana. Etustaagi ei pysynynyt kireänä rungon taipumisen takia. Veneen kallistuminen oli hankalasti hallitavissa, vaikka isopurje oli reivattu ja keulapurje pieni. Pari ekaa kesää uudella veneellä oli mennyt hienosti, kun kelit olivat keveitä.
Veneen asuttavuus pitäisi arvioida avomeriaallokossa eikä vain venenäytelyssä. Välttämättä et ehkä tule ajatelleeksi pystyykö pentterin kaappeja availemaan ilman, että kamat kaatuu päälle avomerikryssillä. Tai että kuinka kiva veneessä on liikkua ja nukkua, kun se on kulussa. Asuttavuuden perheveneilyyn Saaristomerelle näkee jokainen. "Think inverted" oli naseva motto kirjassa "he Seaworthy Offshore Sailboat".
En erottelisi purjehdusominaisuuksia rakenteellisista. Kun runkorakenne ei ole tarpeeksi tukeva, myös purjehdusominaisuudet kärsivät!
Miten voi vielä useamman Helgolandin käynnin jälkeen tulla tuollaisia yllätyksiä? Itse olin päätellyt nuo asiat noin viidessä minuutissa tultuani sisään nykyiseen veneeseeni. Ensimmäinen asia, joihon katse kohdistui, olivat hyvän näköiset meripunkat, sellaiset vanhanaikaiset ja sisältä tilaa vievät. Toisena tuli pentteri, jossa altaat olivat oikealla paikalla ja oikean muotoiset. Kokilla oli erittäin hyvä tuki tehdä hommiaan kaikissa keleissä. Kaappeihin kurkistamalla näki, että ne oli tehty avattaviksi myös veneen ollessa kallellaan. Kolmas asia oli iso karttapöytä, johon navigaattori saa tarpeen vaatiessa kiilattua itsensä paikalleen. Myös veskin allas oli lähellä keskilinjaa, kun sinne saakka ehti. Noiden jälkeen alkoi katselemaan sitten ulkonäköä ja muuta olemisen viihtyisyyttä.
Rakenteiden arviointi ehkä sitten vaati hiukan teknistä osaamista. Niitä purjehdusominaisuuksia ajattelin erillään tuosta kaikesta runkomuodon, evien sun muun perusteella. Yhtään pettymystä ei ole tullut ja vene saa jäädä perinnöksi. Eikä siinä mitään salatieteitä ollut, kunhan katseli ympärilleen.
Erinäisiä rumia ja muutama hyvän näköinenkin pokaali silläkin on purjehdittu.
Joko luit huolimattomasti tai kirjoitin vaikeasti ymmärrettävästi. Pointtini oli se, että minulla oli hyvä kokemus 2:sta edellisestä veneestäni ( Helgolandissa käynnit ja osallisumiset lähes kaikkiiin Suomenlahden avomerikisoihin jne).
Niinkuin monelle käy, minäkin halusin vaihtaa isompaan.
Edellinen veneeni oli E.Antinojan tekemä ja S&S piirtämä. Siihen verrattuna uusi, se Venelehden kovasti kehuma, osoittautui liian heppoiseksi vasta, kun ekan kerran jouduin sillä kovempiin olsosuhteisiin Pohjanmerta ylittäessäni.
Sinä olisit nähnyt heikkoudet jo 5 minuutissa ja vieläpä ilman koepurjehdusta? Minä näin ne vasta myrskyisenä yönä kaukana rannikoista, runkovauriot alkoivat paljastuivat päivän valjettua. Siinäpä se, en ollut asiantuntija. Ehkä kaikki muut ovat, onneksi. Kuvittelin sinisilmäisesti, ettei veneiden kehitys olisi mennyt heikompien rakenteiden suuntaan S&S:n ja Eikan ajoista.
Aika paljon väännetty siitä yhdestä irrallisesta lauseesta, joka koski rakenteita. Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että niin lavuaarien kuin avotilan luukkujenkin tulvimiset osaa ennakoida jo kohtuullisella kokemuksella. Samoin sen, miten vene toimii asumisen kannalta kallellaan ollessa. Nitinät ja halkeamat voivat tietenkin tulla jopa yllätyksenä.
Pitääpä todeta, että sinällään täysin pomminvarmat Antinojalaisetkin voivat tuottaa yllätyksen. Kerran olen joutunut olemaan heittämässä leikkiä kesken sinällään hyvin sujuneen Fem fyrarin yhden pienen rakenteellisen yksityiskohdan takia. Se taas ei saisi olla kenellekään yllätys, että Eikan tekemästä melkein mihin vain vaihtaessa rakenteiden kehitys on mennyt heikompien suuntaan.
No mitäs pahaa se Eikka nyt on tehnyt, kun kisa jäi kesken?
Purjeveneen purjehdusominaisuuden tulee olla sellainen, että astuessasi veneeseen, olet perillä. Moottoriveneet eli vesiautot ovat toisenlaisia laitteita. Niillä lähdetään matkaan pisteestä A ja päädytään tietyssä ajassa kohteeseen B. Moottoriveneellä tehdään matkaa, purjeveneellä muuta. Nautitaan!
Vanha purjehtijan sanonta onkin:
Kun moottorivene pysähtyy, kippari kiroaa katkerana, nostaa kädet ylös, käärii hihansa ja tunkeutuu vihaisena konehuoneeseen.
Kun taas purjevene pysähtyy, kippari ottaa hyvän asennon, nostaa jalat ylös, ottaa konjakkiryypyn ja ryhtyy nauttimaa elämästä. Odottamaan tuulta.
Sellaiset pitää olla hyvät purjehdusominaisuudet(siis purjehtijalla).
Nykyajan ns "purjehtijat" ovat pääasiassa purjeveneillä liikkuvia vesiautoilijoita, moottoriveneilijöitä, jotka ajavat mieluummin koneella hyvissäkin purjehdusolosuhteissa ja pakattujen mastojen kanssa. Siksi hyvät moottorilla-ajo-ominaisuudet ovat heille tärkeämpi asia kuin purjehdusominaisuudet.
Mihin nykyaikainen kiireinen purjehtija tarvitsee hyviä purjehdusominaisuuksia, kun pursissa on hyvät koneet, aina kiire ja muija marisee, että kukat kaatuu?
Minä suunnittelin jo n, 30 vuotta sitten nostokölillä varustetun surffaavan eväköliracerin itselleni, jossa oli turboahdettu V8 bensakone. Se ei paljon kuluttanut, kun ehdittiin ja oltiin perillä 30 solmun nopeudella. Purjeilla sama laite surffasi hyvissä tuulissa15 solmua! Silläkin tavalla ehdittiin!
Masto ei ollut kaadettavaa mallia vaan rullavanteilla varustettu teleskooppi, joka laskettiin alas koneajossa. Läpilatatut isopurje ja itseskuuttava fokka olivat rullapuomeilla. Nostoköli vedettiin hydraulisesti ylös koneajossa. Sivuttain ajoa varten oli sekä perässä että keulassa säädettävät suuttimet, että sillä pääsi vesisuihkuilla ulos ahtaistakin paikoista. Suihkuja käytti Esteri-pumppu, joka oli koplingin kanssa kytketty pääkoneeseen. Lisäksi apukoneesta (aggregaatti) oli koplingin kautta oma akseli ulos ja taittolapapotkuri ahterissa, jos jotain sattuisi pääkoneelle ja olisi ihan tiltti ilma. Silloin pääsi aggregaatilla ajamalla kuitenkin kotiin.
Sellaisessa veneessä on vesiautoulun ja purjehduksen hurmaa ja myös molempien ominaisuudet!
Sitten heräsit, kastelit kissan ja heitit kukat ulos...
Jep. Surffaava eväköliraaseri 30 vuotta sitten. Turbo V8 kone. Ei kuluta paljon. Koneella 30 solmua ja purjeilla 15 solmua. Rullavantit (???), teleskooppimasto, itseskuuttaava fokka, hydrauliikkaa nostokölissä, vesisuihkuja keulassa ja perässä, Esteri-pumppu, aggregaatti. Ja vieläkin surffasi.
Jotenkin nuo speksit eivät kuullosta siltä, että olisivat samasta veneestä. Tai tästä maailmasta.
Tästä se lähtee, mutta purjehtimisesta ja veneilystä ylipäänsä ollaan samaa mieltä. Perillä ollaan kun köydet on irti. Toisille riittää kun on veneellä ollaan tai saa laittaa sitä...
mutta kuunari Koivisto on siellä Säpin kulmilla....................
Vaneellä on hyvät purjehdusominaisuudet, jos kipparilla on kovassa kelissä turvallinen tunne veneen kestävyydestä. On ihan se ja sama, miloin vene on perillä, jos vaihtoehtona on hajoaminen tuhannen p**lun päreiksi.
Nyt sekoitat kestävyyden ja hyvät purjehdusominaisuudet. Betoniponttooni kestää vaikka millaiset myrskyt, mutta purjehtii huonosti. Kyllä purjehdusominaisuuksilla tarkoitetaan veneen kykyä edetä purjein.
Veneen purjehdusominaisuudet voidaan optimoida jotain tiettyjä tuuli/aallokko-olosuhteita varten. Jos kelialueesta tehdään laaja, joudutaan tekemään kompromisseja.
Minä en sekoita mitään. Olen tehnyt Atlatin reissut sekä luotettavalla että epäluotettavalla veneellä. Jälkimmäisellä mentäessä oli koko matkan pelko p**seesä, että päästäänkö milloinkaan perille. Se oli kuitenkin melkein viikkoa nopeampi, mutta en sillä enää koskaan halunnut sen jälkeen purjehtia. Minusta sillä oli huonot purjehdusominaisuudet.
Ihan mielenkiinnosta: kummassa on mielestäsi paremmat purjehdusominaisuudet, Merivuokossa vai klassisessa kasissa ?
Mistä pelko aiheitui? Menikö jotain olennaista rikki?
Eikö vertailusi olekin aika haettua? Mietipä vähän. Toinen näistä on suunniteltu 8mR-mittasäännön luokkaveneeksi kilpapurjehduksiin radoille, toinen oli tekijänsä itselleen suunnittelema ja rakeuttama omien unelmiensa toteuttamiseksi.
Merivuokon purjehdusominaisuudet riittivät Etelänapamantereelle purjehtimiseen ja kaikkien valtamerten ylityksiin. Olisiko klassinen 8mR parempi niihin purjehduksiin? Se kai on itsestään selvä, ettei Merivuokko olisi menestynyt ratakisoissa.
Sinänsä vertailusi oli osuva: veneet suunnitellaan ja hankitaan käyttötarkoituksen mukaan. Hyvä yleisvene kaikkiin tarkoituksiin löytyy ainostaan kaupallisista mainoksista.
Ei onneksi hajonnut mitään fataalia. Ongelmat liittyivät lähinnä veneen äänimaailmaan kovassa kelissä. Osasta kalusteista petti liimauksia ja takila tuntui kelissä löysältä, vaikka oli kiristetty ennen lähtöä. Veneeni oli 2000 luvun alkupuolen ranskalainen.
Lähelle tai kauas, niin ainakin minulle "hyvät purjehdusominaisuudet" tarkoittavat sitä, että vene liikkuu tasapainoisesti, sulavasti ja etenkin suhteellisen ennakoitavasti huonommassakin kelissä. Kilpapurjehduksessa on toisenlaiset tarpeet kuin perheen kanssa matkapurjehdusta tehtäessä, mutta veneen luotettavuus ja kestävyys on tietenkin perusvaatimus kaikissa tilanteissa.