89 päivää...sortuminen

otan osaa suruusi.ei ole yhtä oikeata tapaa surra ja surukin muuttaa muotoaan hetki kerrallaan.tukea tarvitset suruusi ja raittiuteen.älä jää yksin,kirjoita vaikka.paljon voimia!

Kovaa on!
Kuitenkin, kun raittiuden kipuna on juopon pään pehkuihin lennähtänyt, se ei sieltä hevin lähde. Se elää ja panee yrittämään uudelleen. Ja uudelleen. Kunnes lopulta onnistut. Monet muutkin ovat onnistuneet. Joo. Elämä kantaa, jos sen antaa kantaa...

Otan myös osaa suruusi Miia.

Anteeksi että sanon vähän suoraan mutta haluaisiko läheisesi että suret häntä alkon kanssa.
Tosin saattaisin korkata itsekin kun tapahtuu jotain noin kamalaa.

Voimia ja yritä nyt laittaa korkki kiinni, klisee mutta totta.

5.s päivä raittiina. Pitkä putki takana ja olo sen mukainen.
Pystyin nippa nappa pitämään tissuteluvapaan jouluaaton kun lapset vävyineen ja miniöineen aterialla, mutta kun ovi sulkeutui iltasella avautui pullonkorkki.

Mikä vihan tunne ja voimattomuus....alkoholi sai taas kerran otteen.

Toissailtana, kun vapina vähän helpottunut alkoi tutkiskelu viimevuoden juomaputkista. Onneksi on tuo "juopon päiväkirja" missä päivittäiset merkinnät tekemisistä ja tapahtumista. Kuukaudet koneelle ja keltaisella päivät milloin juomatta ja punaisella tissuttelut. Ja löytyihän sieltä muistiinpanoista tapahtumia jotka todennäköisesti saavat tämän ihmisen sellaiseen tunnetilaan jolloin "helpoin" tapa saada helpotusta on korkata pullo viiniä....toinen....kolmas.

Ei ainoastaan murheelliset tapahtumat laukaise juomaan, vaan myös iloiset. Tämä tuli nyt todettua muistiinpanoista.
Yritän tässä etsiä muita "toimintatapoja" vastaavien tilanteiden varalle.

Silti, komerosta löytyy korkkaamaton salmiakkikossu....en ole päässyt tasapainoon mieleni kanssa...olen alkoholisti kuitenkin lopun elämäni, mutta olisi mukavampi olla raitis alkoholisti !

Lähimmäisille kerroin ( taas) retkahduksestani...sieltä tuli tsemppiä. Itse kuitenkin koen pettäneeni sekä heidät että itseni.

No, ei auta valittelut. Pakko lähteä tarpomaan ylämäkeä ja yrittää tutkia omaa sisintä...jospa löytäisi mielenrauhan jollain muulla tapaa kuin tissuttelulla.

Kaikille toivon raittiita päiviä...päivän kerrallaan.

Alku raitistumisessa on todella vaikeaa.
Kannattaa hakea keskusteluapua A-klinikalta ja AA-kerho voisi kohdallasi toimia.
Tajua että alkoholin käyttösi on sairaus.

Ikävä sanoa, mutta alkoholi ei auta tai muuta elämän vastoinkäymisiä, tuo takaisin menetyksiämme.

Olet vielä hengissä, voit vaikuttaa elämääsi ja muuttaa sitä,läheisesi kannustavat.
Älä syyllistä itseäsi menneistä ja opettele olemaan ajattelemasta mokailuja,
älä mieti tai pelkää tulevaisuutta.

Etene päivä kerrallaan, yhdessä päivässä on tarpeeksi haastetta.
Iloitse läheisistä jotka sinulla tallella kannustamassa.
Kenelläkään meistä ihmisistä ei ole mitään muuta kuin tämä hetki.

27 päivää raittiina. Palautuminen edellisestä n.3 vkon putkesta kesti luonnottoman pitkään. Kroppa antaa vaarallisia merkkejä pahasta olostaan ja oma mieleni kaipaa uudistumista tämän sairauden kanssa elämiseen.
Nyt kun ajatus taas luistaa, niin päällimmäisenä on pyrkimys elää "tässä hetkessä" ajattelematta aikaisempia retkahduksia ja keskittyä nykyhetkeen.
Ulkoilusta on paljon apua ( onneksi koira pitää siitä huolen ) ja henkiseen hyvinvointiin auttaa lukeminen. Yritän haalia kirjallisuutta henkisen hyvinvoinnin alueelta ja jättää "tosielämän" romaanit myöhemmäksi.
Otetaan nyt elämän haasteet vastaan päivittäin ja ei luovuteta :).

Kaikille saman asian parissa kamppaileville voimia jokaiseen päivään !

Olen minäkin ratkennut useita kertoja, usein juuri 3 kuukauden kohdilla. Sitä niin kuin kuvittelee, että josko voisi parit oluset juoda. Sillä ei tarvitse olla mitään yhteyttä mielentilaan, ongelmiin tai suruihin, tai en ainakaan sitä tiedosta.

Tsemppiä!

70 päivää raittiina...ja elämä hymyilee risukasaan. Monesko kerta kun yltänyt melkein 3 kuukauden raittiusputkeen...en uskalla laskea vaan ollaan iloisia tästä päivästä.

Pysyminen tällä ainoalla oikealla polulla (omalla kohdallani) on vaatinut muutamia kieltäytymisiä kekkereistä joissa alkoa on perinteen mukaan käytetty iloisesti ja omalla kohdallani usein muistinmenetykseen saakka. Plussana koen asian, että olen "avautunut" hyville ystävilleni ( sukulaisten lisäksi) sairaudestani ja kas kummaa...kukaan heistä ei " viitannut kintaalla " ongelmaani, saati väheksyneet yritystäni muuttaa suhdetta alkoholiin.

On kuitenkin yksi asia jota nämä "raittiit" ystävät eivät ymmärrä, ja se on alkoholistin sairaalloinen riippuvuus...pieni kulauskin kuohuviiniä voi räjäyttää taas kuukausien pituisen juomaputken. Alkoholisti tepastelee koko elämänsä heikoilla jäillä ja kun oppii tunnistamaan missä se "virtaus" on suuri, niin valitaan toinen reitti.

Tällä hetkellä elämä on menossa oikeaan suuntaan, kevät tuo uusia haasteita... Tiedostan tulevan "virstanpylvään", mutta toivon ohittavani sen vahvasti itseeni luottaen.

Nautitaan nyt tästä hetkestä ja kaikille toivotan jälleen kerran raitista tätä päivää !

ei tätä tautia ymmärrä kukaan joka ei ole sitä itse kokenut ei edes päihde lääkärit itselläni ennätys 80 päivää .

...voimia ja menestystä sinulle taistelussasi viinapirua vastaan. Tuima tuntuu olevan ottelu.

Ja toiseksi
...loppuelämä, johon alko ei enää kuulu ei ole aivan niin apea kuin luulet ja kirjoituksessasi kuvailet. Aktiivivaiheessa viina hallitsee elämää, juodessa kaikkea järjestellään sitä silmälläpitäen, että voisi juoda, raitistellessa yritetään pitää viinaa poissa kuvioista vaikka hampaita kiristellen. Mutta jossain vaiheessa viinapiru luovuttaa ja etanoli siirtyy kategoriaan "kemialliset aineet", muiden vastaavien joukkoon. Maailma ei enää jäsenny akselilla viina/viinattomuus, vaan näkökulma laajenee ja saa uusia ulottuvuuksia, uusia sisältöjä, aitoja, ei mitään viinan ja humalan korvikkeita.

Tällä en tarkoita sitä, että ex-alkkis voisi palata esimerkiksi kohtuukäyttäjäksi; ei hän voi, mutta siitä muodostuu ajan kanssa peruspointti, jota ei tarvitse koko ajan miettiä, kuten varovaisuudesta liikenteessä tai heikoille jäille menemättömyydestä.

Muutos tapahtuu hitaahkosti, mutta sen huomaa. Elämä on tasaisempaa, ennustettavampaa, paremmin hallinnassa, juomisvaiheessa kaiken taustalla vaaninut tunne siitä, että jotakin on hirvittävällä tavalla pielessä katoaa.

Otan kanssa osaa suruusi. Olen erittäin iloinen, että olet ollut noin pitkää juomatta. Sinulla on niin viisaita mietteitä. Tuollaista se on kun retkahtaa toivon todella paljon, että juomattomuutesi jatkuu niin pitkään kuin mahdollista. Retkahdukset toivottavasti on vain merkki pidemmästä raittiudesta. Itelläkin useita 3kk raittiita putkia ja yksi 7kk. Mutta se kaatui kun mulle tarjottiin yksi lasi shampanjaa yksissä juhlissa. Nyt oon taistellu itteäni takaisin raittiiksi. Se on paljon ihanampaa jos vertaan tätä 6kk:n retkahtelua. Viikon tai kaksi selvänä ja retkahdus. Ite vielä mokailen humalassa ja sekoilen, niin en jaksa viinaa enää..

Älä säikähdä nimimerkkiäni. Yritän miettiä jotain vähemmän raflaavaa, mutta nyt tuntuu hyvin pahalta.

Viimeksi retkahdin eilen ja sekoilin.. En pysty enää siitäkään kertoa. Eikä se ole tarpeen. Oon onnellinen, että olet ollut raittiina ja hyvin surullinen puolestasi kun läheisesi menehtyi.

Kaikkea hyvää ja raittiita päiviä! :)

"että alkoholi tuo mukanaan sairauden josta ei sitten koskaan parane."

Miksei muka parane, eikö täydellinen alkoholista pidättäytyminen tarkoita riippuvuudesta parantumista? Vai tuntisitko itsesi terveeksi vasta sitten jos pystyisit jossain elämänvaiheessa käyttämään alkoholia kohtuudella?

Vieläkö juominen jatkuu?

Vuosi takaperin, 29.3.13, ei ollut raitis päivä. Putkea takana kokonaiset 26 päivää johon sisältyi mm. ranteen kipsauskeikka. Ennen kyseistä tissuttelujaksoa edelsi 55 päivän raittius.

Tänään uusi raitis päivä ja 89.s sellainen. Otan tämän kiitollisena vastaan.

Omalla kohdallani alkoholista on tullut "lähtemätön" sairaus. Tarkoitan tällä sitä, että en koskaan pysty enkä kykene palaamaan kohtuukäyttäjäksi. Yritetty on useiden vuosien ajan ja seuraamukset poikkeuksetta vähintään kahden viikon juomisputki. En henkilökohtaisesti katso parantuneeni alkoholismista vaikka onnistuisin pitämään usean vuoden raittiutta. Tämä "sairaus" on vain minulle yksi totuus ja kun sen nyt tunnistanut niin sen kanssa sitten elellään.
Päätöksentekoja sekä valintoja joutuu miettimään, mutta eläminen raittiina on niin paljon kallisarvoisempaa jotta mun valinta on täysraittius.

Elämä tuntuu nyt yksinkertaisesti hyvältä.
Tsemppiä kaikille "taistelijoille".

Nyt haluan toivottaa kaikille voimia tuleville päiville ! Hulinaa riittää varmaan useilla ja kiusaus nauttia "vain yksi lasillinen" voi olla harmittavan lähellä.

Tänään raittiita päiviä takana kokonaista 122 kappaletta ja mielessä pyörii selviytyminen tästä- ja huomisesta päivästä. On liian hyvä olo ja hetken jo ajattelin jotta jos yhdellä keskioluella juhlistan wappua. Nyt on pakko tähän kirjoittaa...jos tuo ajatus toteutuu...syntyy kaaos ja menetän taas kerran hallinnan kuningas alkoholille. Ensimmäinen vappu vuosiin kun päätän olla nauttimatta alkoholia. Toivon olevani henkisesti niin vahva jotta päätös pysyy. Samaa toivon meille kaikille joilla raitistuminen nyt yksi elämän tärkeimpiä asioita.

Ei anneta retkahtamiselle mahdollisuutta...on upeata herätä huomiseen aamuun ilman omantunnontuskia ja sitä kamalaa olotilaa josta automaattisesti seuraa uusi kierrekausi. Kokemusta on.

Ei nyt kompastuta tänään...eikä huomenna.

Tsemppiä kaikille !

Hei Miia56, miten menee? Kirjoittele,

mitä kuuluu miia56 ?

Olin viime keväänä ilman ulkopuolista apua ja mitään bentsoja 2 kk kokonaan juomatta tipanvertaa, kunnes juhannuksena päivästä tuli toinen päivä, kolmas päivä, ensimmäinen ja toinen viikko jne. ja nyt on otettu vuosi yhtäperää joka päivä. Ei pysty millään lopettamaan, vaikkei edes huvita juoda. Velkaakin on ihan kivasti kertynyt eikä välittäviä läheisiä enää ole. :(

Moi! Join yli 20 vuotta RANKASTI pilaten suunnilleen kaiken. Kerran hain bentsoja vieroitukseen ja lääkäri ehdotti SSRI (mieliala) lääkkeitä (Cipralex) ja sain kontrollin takaisin muutaman viikon sisällä. Kävin KAIKKI hoidot Suomessa, AA-ryhmät, A-klinikan, 35 kertaa katkolla ja mikään ei purrut. Nyt voin juoda vähän tai paljon mutta ei riistäydy käsistä. Nyt on neljä vuotta takana kohtuukäyttäjänä. Kokeilin kerran (kaksi vuotta sitten) olla ilman lääkkeitä ja juominen lisääntyi vähitellen ja repesi kolmen kuukauden jälkeen - palasin takaisin lääkkeille. Voi toimia sinullakin!

150.s päivä ja nyt liikutaan taas vaarallisilla vesillä. Huomaan ajattelevani tulevaa keskikesän juhlaa ja yöttömän yön tuomia haasteita.

Itse myös päihdekuntoutuksessa olleena ( vuosia sitten) tunnistan jotta vaikeuksia edessä omalla kohdallani. On jotenkin "rauhaton" olo.
Aistin myös aikuisten lasteni "varautuneisuuden" tulevaan kesään ja juuri juhannukseen.

Viime vuonna juuri kesäaika oli ylä- ja alamäkeä. Juhannus raittiina ja takana oli 82 selvää päivää, mutta sitten taas retkahti "iloisesti" ja alkoi 13 päivän tissuttelujakso. Sitten taas 17 päivää raittiina ja taas retkahdus...viini virtasi heinäkuun lopusta jatkuen koko elokuun. Pakolliset asiat hoitui päiväsaikaan ja alkuillasta sitten yötämyöten tissuttelua kahden / yleensä kolmen viinipullon voimin.
Se jälleen kerran "ensimmäinen" raitis päivä koitti 2.syyskuuta jonka jälkeen korkki ei auennut kolmeen kuukauteen. Ja siitä taas samaa rataa...

Tuntuu nyt siltä, että tämä alkoholi pyörii ajatuksissa melkein päivittäin ja löydän itseni usein tältä palstalta lukemassa muiden kokemuksia ja ilmiselvästi yritän hakea jonkinlaista tsemppiä itelleni jotta korkki pysyy edelleen kiinni.

Niin ihanaa kuin tämä raittiina eläminen onkin, niin töitä kyllä saa tehdä sen eteen ja välillä se on vaikeaa... alkoholisti kun on. Ei tässä mihinkään itsesääliin olla vaipumassa vaan todetaan asiat miten ne nyt juuri vain ovat ja sitten ne hyväksytään....taitaa olla lainausta "tyyneysrukouksesta".
En ole mikään himouskovainen, mutta välistä on aiheellista vähän miettiä syvempiä asioita ja saada erilaista "voimaa" tähän juomisen hallintaan.

Tämä lainattu lause ei nyt niin kovin syvälliseltä vaikuta, mutta aikas mukava sellainen:

" Meillä on sivellin ja värit - maalataan paratiisi ja painutaan sisään."
/Niko Kazantzakis

No, sen enempää miettimättä olen nauttinut tästä raittiista päivästä. Näitä lisää meille kaikille :) !

Reilu 5kk takana. Viime lauantaina jo kävi oluen osto sen verran lähellä, että otin ohi kulkiessani 24-pakin kantoon, mutta ennen kassaa "unohdin" sen siihen. Olin tyytyväinen etten sortunut, vielä.

Mites Miia:lla nyt menee? Onko nolla linja?