Raittius katkesi...taas kerran...89 päivän jälkeen...läheisen kuolema. Ei ole helppoa tämä sairaus,,,
89 päivää...sortuminen
miia56
491237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
otan osaa suruusi.ei ole yhtä oikeata tapaa surra ja surukin muuttaa muotoaan hetki kerrallaan.tukea tarvitset suruusi ja raittiuteen.älä jää yksin,kirjoita vaikka.paljon voimia!
Raittius jatkuu , kun lopetat ottamisen!
"feikin feikkikö" Nyt pakko kommentoida. Etkö todella osaa keksiä omaa nikkiä? Tiedät itsekin ettet ole tätä itse keksinyt. Olen entinen feikin feikkikö.. Vai onko nikki niin ylihyvä?
Kirjoita mieltäsi vaivaava asia suoraan mulle äläkä piilovettuile..
Kovaa on!
Kuitenkin, kun raittiuden kipuna on juopon pään pehkuihin lennähtänyt, se ei sieltä hevin lähde. Se elää ja panee yrittämään uudelleen. Ja uudelleen. Kunnes lopulta onnistut. Monet muutkin ovat onnistuneet. Joo. Elämä kantaa, jos sen antaa kantaa...
Ilman krapulaa ei juurikaan olisi raittiita ihmisiä.
Otan myös osaa suruusi Miia.
Anteeksi että sanon vähän suoraan mutta haluaisiko läheisesi että suret häntä alkon kanssa.
Tosin saattaisin korkata itsekin kun tapahtuu jotain noin kamalaa.
Voimia ja yritä nyt laittaa korkki kiinni, klisee mutta totta.
5.s päivä raittiina. Pitkä putki takana ja olo sen mukainen.
Pystyin nippa nappa pitämään tissuteluvapaan jouluaaton kun lapset vävyineen ja miniöineen aterialla, mutta kun ovi sulkeutui iltasella avautui pullonkorkki.
Mikä vihan tunne ja voimattomuus....alkoholi sai taas kerran otteen.
Toissailtana, kun vapina vähän helpottunut alkoi tutkiskelu viimevuoden juomaputkista. Onneksi on tuo "juopon päiväkirja" missä päivittäiset merkinnät tekemisistä ja tapahtumista. Kuukaudet koneelle ja keltaisella päivät milloin juomatta ja punaisella tissuttelut. Ja löytyihän sieltä muistiinpanoista tapahtumia jotka todennäköisesti saavat tämän ihmisen sellaiseen tunnetilaan jolloin "helpoin" tapa saada helpotusta on korkata pullo viiniä....toinen....kolmas.
Ei ainoastaan murheelliset tapahtumat laukaise juomaan, vaan myös iloiset. Tämä tuli nyt todettua muistiinpanoista.
Yritän tässä etsiä muita "toimintatapoja" vastaavien tilanteiden varalle.
Silti, komerosta löytyy korkkaamaton salmiakkikossu....en ole päässyt tasapainoon mieleni kanssa...olen alkoholisti kuitenkin lopun elämäni, mutta olisi mukavampi olla raitis alkoholisti !
Lähimmäisille kerroin ( taas) retkahduksestani...sieltä tuli tsemppiä. Itse kuitenkin koen pettäneeni sekä heidät että itseni.
No, ei auta valittelut. Pakko lähteä tarpomaan ylämäkeä ja yrittää tutkia omaa sisintä...jospa löytäisi mielenrauhan jollain muulla tapaa kuin tissuttelulla.
Kaikille toivon raittiita päiviä...päivän kerrallaan.
Viimeinen lauseesi on hieno ja kaiken perusta. Etsi itsellesi raitista seuraa, mieluiten niitä, jotka ovat toistensa tukena päivän kerrallaan.
Kuulostaa aika lyhytjänteiseltä toiminnalta.
Minulla riski alkaa juomaan on suurin juuri silloin kun menee tosi hyvin.
Mieliala nousee ja tuntuu ,että kaikki onnistuu.
Nyt olen oppinut jo tunnistamaan merkit, etten ole hyvällä
fiiliksellä langennut. Vei aikansa.
Jaksaako alkoholisti olla aina sitäkään raittiina?
Alku raitistumisessa on todella vaikeaa.
Kannattaa hakea keskusteluapua A-klinikalta ja AA-kerho voisi kohdallasi toimia.
Tajua että alkoholin käyttösi on sairaus.
Ikävä sanoa, mutta alkoholi ei auta tai muuta elämän vastoinkäymisiä, tuo takaisin menetyksiämme.
Olet vielä hengissä, voit vaikuttaa elämääsi ja muuttaa sitä,läheisesi kannustavat.
Älä syyllistä itseäsi menneistä ja opettele olemaan ajattelemasta mokailuja,
älä mieti tai pelkää tulevaisuutta.
Etene päivä kerrallaan, yhdessä päivässä on tarpeeksi haastetta.
Iloitse läheisistä jotka sinulla tallella kannustamassa.
Kenelläkään meistä ihmisistä ei ole mitään muuta kuin tämä hetki.
hei ap.tietenkin koet morkkista juomisestasi koska tunnet ylittäneesi rajasi.kaikki lähtee juuri tästä että haluat raittiin elämän."tsemppiä"kirjoitti aivan totta,kaikki me voidaan mennään vain päivä kerrallaan.haaveita saa ja pitää olla,ne kantaa eteen päin.
27 päivää raittiina. Palautuminen edellisestä n.3 vkon putkesta kesti luonnottoman pitkään. Kroppa antaa vaarallisia merkkejä pahasta olostaan ja oma mieleni kaipaa uudistumista tämän sairauden kanssa elämiseen.
Nyt kun ajatus taas luistaa, niin päällimmäisenä on pyrkimys elää "tässä hetkessä" ajattelematta aikaisempia retkahduksia ja keskittyä nykyhetkeen.
Ulkoilusta on paljon apua ( onneksi koira pitää siitä huolen ) ja henkiseen hyvinvointiin auttaa lukeminen. Yritän haalia kirjallisuutta henkisen hyvinvoinnin alueelta ja jättää "tosielämän" romaanit myöhemmäksi.
Otetaan nyt elämän haasteet vastaan päivittäin ja ei luovuteta :).
Kaikille saman asian parissa kamppaileville voimia jokaiseen päivään !
Kiitos voimien toivottamisesta! Mulle tärkeäksi ja miellyttäväksi voimanlähteeksi on osoittautunut kirja Päivä kerrallaan. Tämän päivän teksti päättyy lauseeseen: Mitä minun tulee tänään tehdä pysyäkseni raittiina?
Olen minäkin ratkennut useita kertoja, usein juuri 3 kuukauden kohdilla. Sitä niin kuin kuvittelee, että josko voisi parit oluset juoda. Sillä ei tarvitse olla mitään yhteyttä mielentilaan, ongelmiin tai suruihin, tai en ainakaan sitä tiedosta.
Tsemppiä!
70 päivää raittiina...ja elämä hymyilee risukasaan. Monesko kerta kun yltänyt melkein 3 kuukauden raittiusputkeen...en uskalla laskea vaan ollaan iloisia tästä päivästä.
Pysyminen tällä ainoalla oikealla polulla (omalla kohdallani) on vaatinut muutamia kieltäytymisiä kekkereistä joissa alkoa on perinteen mukaan käytetty iloisesti ja omalla kohdallani usein muistinmenetykseen saakka. Plussana koen asian, että olen "avautunut" hyville ystävilleni ( sukulaisten lisäksi) sairaudestani ja kas kummaa...kukaan heistä ei " viitannut kintaalla " ongelmaani, saati väheksyneet yritystäni muuttaa suhdetta alkoholiin.
On kuitenkin yksi asia jota nämä "raittiit" ystävät eivät ymmärrä, ja se on alkoholistin sairaalloinen riippuvuus...pieni kulauskin kuohuviiniä voi räjäyttää taas kuukausien pituisen juomaputken. Alkoholisti tepastelee koko elämänsä heikoilla jäillä ja kun oppii tunnistamaan missä se "virtaus" on suuri, niin valitaan toinen reitti.
Tällä hetkellä elämä on menossa oikeaan suuntaan, kevät tuo uusia haasteita... Tiedostan tulevan "virstanpylvään", mutta toivon ohittavani sen vahvasti itseeni luottaen.
Nautitaan nyt tästä hetkestä ja kaikille toivotan jälleen kerran raitista tätä päivää !
ei tätä tautia ymmärrä kukaan joka ei ole sitä itse kokenut ei edes päihde lääkärit itselläni ennätys 80 päivää .
"ei tätä tautia ymmärrä kukaan joka ei ole sitä itse kokenut ei edes päihde lääkärit itselläni ennätys 80 päivää ."
Olet vain tyypillinen itsesäälissä rypevä juoppo, jolta ei vielä edes löydy todellista halua korkin kiinni laittamiseen.
...voimia ja menestystä sinulle taistelussasi viinapirua vastaan. Tuima tuntuu olevan ottelu.
Ja toiseksi
...loppuelämä, johon alko ei enää kuulu ei ole aivan niin apea kuin luulet ja kirjoituksessasi kuvailet. Aktiivivaiheessa viina hallitsee elämää, juodessa kaikkea järjestellään sitä silmälläpitäen, että voisi juoda, raitistellessa yritetään pitää viinaa poissa kuvioista vaikka hampaita kiristellen. Mutta jossain vaiheessa viinapiru luovuttaa ja etanoli siirtyy kategoriaan "kemialliset aineet", muiden vastaavien joukkoon. Maailma ei enää jäsenny akselilla viina/viinattomuus, vaan näkökulma laajenee ja saa uusia ulottuvuuksia, uusia sisältöjä, aitoja, ei mitään viinan ja humalan korvikkeita.
Tällä en tarkoita sitä, että ex-alkkis voisi palata esimerkiksi kohtuukäyttäjäksi; ei hän voi, mutta siitä muodostuu ajan kanssa peruspointti, jota ei tarvitse koko ajan miettiä, kuten varovaisuudesta liikenteessä tai heikoille jäille menemättömyydestä.
Muutos tapahtuu hitaahkosti, mutta sen huomaa. Elämä on tasaisempaa, ennustettavampaa, paremmin hallinnassa, juomisvaiheessa kaiken taustalla vaaninut tunne siitä, että jotakin on hirvittävällä tavalla pielessä katoaa.
Kiitos " ensiksikin". Juuri tuohon " olemisen tilaan " pyritään....päivä kerrallaan.
Vielä tilaisuuksia karttaen, mutta uskon ja itseensä luottamisen vahvistuttua otetaan elämää hallintaan pikkuhiljaa.
Otan kanssa osaa suruusi. Olen erittäin iloinen, että olet ollut noin pitkää juomatta. Sinulla on niin viisaita mietteitä. Tuollaista se on kun retkahtaa toivon todella paljon, että juomattomuutesi jatkuu niin pitkään kuin mahdollista. Retkahdukset toivottavasti on vain merkki pidemmästä raittiudesta. Itelläkin useita 3kk raittiita putkia ja yksi 7kk. Mutta se kaatui kun mulle tarjottiin yksi lasi shampanjaa yksissä juhlissa. Nyt oon taistellu itteäni takaisin raittiiksi. Se on paljon ihanampaa jos vertaan tätä 6kk:n retkahtelua. Viikon tai kaksi selvänä ja retkahdus. Ite vielä mokailen humalassa ja sekoilen, niin en jaksa viinaa enää..
Älä säikähdä nimimerkkiäni. Yritän miettiä jotain vähemmän raflaavaa, mutta nyt tuntuu hyvin pahalta.
Viimeksi retkahdin eilen ja sekoilin.. En pysty enää siitäkään kertoa. Eikä se ole tarpeen. Oon onnellinen, että olet ollut raittiina ja hyvin surullinen puolestasi kun läheisesi menehtyi.
Kaikkea hyvää ja raittiita päiviä! :)
Kiitti "puliakka". Heh ja hih nimimerkillesi :)
Jatka sinäkin vaan taistelua raittiuden saavuttamiseksi. Se kannattaa loppupeleissä,
Pidän itseäni "ammattilaisena" juomisen suhteen, sillä onhan kokemusvuosia jo reilusti yli 20. Nuorempana (n, 25 vee) en vielä tajunnut ( tai halunnut tajuta), että alkoholi tuo mukanaan sairauden josta ei sitten koskaan parane. Sääli.
Rellastelin melkein joka viikonloppu ja tuli tehtyä kaikenlaista "tyhmää", mutta siihen aikaan ei vielä morkkiksetkaan olleet samaa luokkaa kuin nykyisellään, Myös fyysiset vieroitusoireet oli helpompi hoidella makoilemalla ja sai itsensä työkuntoon yhdessä päivässä. Oi niitä aikoja....jos olis ollu älliä lopettaa ajoissa.
Käytä nyt vain niitä hyväksi todettuja "työkaluja" raittiin elämän jahtaamiseen ja laitan täältä isot tsempit tulemaan sinne !
Kiitos stemppauksesta! :)
Ollutkin nyt jo viikon selvänä. Ei se oo mitään mut on se parempi kun humalasta saatu morkkis. Mulla ne alkaa olemaan kyllä aika hirveitä.
Mut joo, oon nyt paremmassa kunnossa tuon morkkiksen kanssa. Jatketaan vaan samaa malliin eli raittiina elämistä!
"että alkoholi tuo mukanaan sairauden josta ei sitten koskaan parane."
Miksei muka parane, eikö täydellinen alkoholista pidättäytyminen tarkoita riippuvuudesta parantumista? Vai tuntisitko itsesi terveeksi vasta sitten jos pystyisit jossain elämänvaiheessa käyttämään alkoholia kohtuudella?
Vieläkö juominen jatkuu?
Vuosi takaperin, 29.3.13, ei ollut raitis päivä. Putkea takana kokonaiset 26 päivää johon sisältyi mm. ranteen kipsauskeikka. Ennen kyseistä tissuttelujaksoa edelsi 55 päivän raittius.
Tänään uusi raitis päivä ja 89.s sellainen. Otan tämän kiitollisena vastaan.
Omalla kohdallani alkoholista on tullut "lähtemätön" sairaus. Tarkoitan tällä sitä, että en koskaan pysty enkä kykene palaamaan kohtuukäyttäjäksi. Yritetty on useiden vuosien ajan ja seuraamukset poikkeuksetta vähintään kahden viikon juomisputki. En henkilökohtaisesti katso parantuneeni alkoholismista vaikka onnistuisin pitämään usean vuoden raittiutta. Tämä "sairaus" on vain minulle yksi totuus ja kun sen nyt tunnistanut niin sen kanssa sitten elellään.
Päätöksentekoja sekä valintoja joutuu miettimään, mutta eläminen raittiina on niin paljon kallisarvoisempaa jotta mun valinta on täysraittius.
Elämä tuntuu nyt yksinkertaisesti hyvältä.
Tsemppiä kaikille "taistelijoille".
Moi "miia56" olen tuo entinen feikin feikkikö. Todella upeaa lukea sun uutiset : ). Kun jotakin menettää saa jotakin hyvää tilalle. Ja et varmasti tule katumaan yhtäkään raitista päivää niinkuin et ole tähänkään mennessä. Mäkin odotan elämän päiviä ihan eri asenteella kuin juodessani.
Olen niin onnellinen sun puolesta.
Nyt haluan toivottaa kaikille voimia tuleville päiville ! Hulinaa riittää varmaan useilla ja kiusaus nauttia "vain yksi lasillinen" voi olla harmittavan lähellä.
Tänään raittiita päiviä takana kokonaista 122 kappaletta ja mielessä pyörii selviytyminen tästä- ja huomisesta päivästä. On liian hyvä olo ja hetken jo ajattelin jotta jos yhdellä keskioluella juhlistan wappua. Nyt on pakko tähän kirjoittaa...jos tuo ajatus toteutuu...syntyy kaaos ja menetän taas kerran hallinnan kuningas alkoholille. Ensimmäinen vappu vuosiin kun päätän olla nauttimatta alkoholia. Toivon olevani henkisesti niin vahva jotta päätös pysyy. Samaa toivon meille kaikille joilla raitistuminen nyt yksi elämän tärkeimpiä asioita.
Ei anneta retkahtamiselle mahdollisuutta...on upeata herätä huomiseen aamuun ilman omantunnontuskia ja sitä kamalaa olotilaa josta automaattisesti seuraa uusi kierrekausi. Kokemusta on.
Ei nyt kompastuta tänään...eikä huomenna.
Tsemppiä kaikille !
122 0n nätti luku. Ihan niin kuin 1 (yksi) on ensimmäistä päiväänsä raittiina viettävälle.
Mulla niitä ensimmäisen päivän "raittiuksia" ollut useita. Eka päivä on se tärkein joten ole ylpeä juuri tästä ekasta...huomenna jo toinen :)..päivä kerrallaan !
Mulla niitä päiviä 127 ja pohdiskelen, otanko huomenna kotona valmistettua simaa vai en. Sen promilleista ei ole tietoa mutta kai siinäkin vähän on :)
Raitis Vappu?
Hei Miia56, miten menee? Kirjoittele,
Wappuhulinat selätettiin kunnialla eikä tarvinnut tervehtiä kankkusta !
Vaan olipa lähellä tuo lipsahtaminen. Vaikka jo ( vasta ) neljä kuukautta oikeilla raiteilla kuljettu, niin tällaiset "juhlatilaisuudet" ovat edelleen vaaravyöhykkeitä tälle ihmiselle.
Lähellä tarkoitan tilannetta, missä kaupasta ostamani keppana oli jo puutarhan pöydällä edessäni ja odotteli vain avausta. Hetken kuvittelin, että nautiskelen hiljalleen tätä yhtä olutta ja että eihän se yksi mitään aiheuta kun ruokaakin tarjolla pilvin pimein...
Palasin mielikuvissa takaisin aamuihin jolloin päivä oli muuttunut yöksi ja yö päiväksi johtuen juomaputkista. Aihetta olisi myös miettiä miksi sitä olutta oli ostettu...
Jäi tölkki poksauttamatta, mutta kyllä oli opettavaista tajuta miten avuton on tämän alkoholin kanssa !
Nyt tästä tilanteesta "toipuneena" en voi kuin laittaa kädet ristiin ja kiittää jotain.
En niin hirveästi haluaisi taas hehkuttaa tätä raittiina elämistä, joillakin se vasta alkumetreillä, mutta jokainen uusi raitis päivä tuo niin paljon varmuutta tulevaisuuteen. Eikä vain itselle vaan myös läheisille jotka välittävät.
Tehdään tässä nyt parhaamme ja edetään päivä kerrallaan.
Raitista kevättä kaikille !
"mia56" Kiitä itseäsi ja sitä voimaa joka lähtee sisältäsi. Päivä kerrallaan täälläkin : ).
Kyllä raitis päivä on alkoholistille suuri kiitoksen aihe. Nyt nukkumaan!
mitä kuuluu miia56 ?
Olin viime keväänä ilman ulkopuolista apua ja mitään bentsoja 2 kk kokonaan juomatta tipanvertaa, kunnes juhannuksena päivästä tuli toinen päivä, kolmas päivä, ensimmäinen ja toinen viikko jne. ja nyt on otettu vuosi yhtäperää joka päivä. Ei pysty millään lopettamaan, vaikkei edes huvita juoda. Velkaakin on ihan kivasti kertynyt eikä välittäviä läheisiä enää ole. :(
Sain kontrollin takaisin yli 20 vuoden RANKAN juomisen jälkeen SSRI (mieliala) CIPRALEX-lääkkeillä! AA ja mikään hoito ei purrut!
Moi! Join yli 20 vuotta RANKASTI pilaten suunnilleen kaiken. Kerran hain bentsoja vieroitukseen ja lääkäri ehdotti SSRI (mieliala) lääkkeitä (Cipralex) ja sain kontrollin takaisin muutaman viikon sisällä. Kävin KAIKKI hoidot Suomessa, AA-ryhmät, A-klinikan, 35 kertaa katkolla ja mikään ei purrut. Nyt voin juoda vähän tai paljon mutta ei riistäydy käsistä. Nyt on neljä vuotta takana kohtuukäyttäjänä. Kokeilin kerran (kaksi vuotta sitten) olla ilman lääkkeitä ja juominen lisääntyi vähitellen ja repesi kolmen kuukauden jälkeen - palasin takaisin lääkkeille. Voi toimia sinullakin!
Hehehehe- Eikö olis helpompaa olla vaan juomatta, ei menis niitä vähäisiä
energioita tuohon tyhjään pähkäilyyn, eikä maksais mitään kun ruuvais lopullisesti
korkin kiinni, eikä katsoisi taakse vaan astuisi uudistuneena eteenpäin siis
ELÄMÄSSÄ ETEENPÄIN. Kun astuu sen viivan yli ja jtää juomisen sen viivan taakse, helppoa eikö toki.
Voisi tulla sanomaan kuinka helppoa on olla juomatta ja kuinka elämä näytää
ihanalta, kun on edes yksi ja kaikkein suurin rasti koteloituna.
Ihanaa kesää kaikille älkää taistelko viinapirua vastaan vaan ottakaa siitä niskalenkki ja pistäkää korkki kiinni, niin alkaa mahtava elämä.
Olipa typerä viesti. Et ole tainnut koskaan kärsiä sairaudesta nimeltä alkoholismi, joka on luettavissa fyysisiin vakavanlaatuisiin sairauksiin.
Kuules nyt vastine: Olen alkoholisti, mutta ihan pikku mutta, olen ruuvannut korkin kiinni 18v sitten et niikon tiedoksi. Eikä tuo ollut typerä viesti ei suinkaan vaan ihan satavarma totuutta. Jos ymmärtäisit lopettamis jutun kuinka se toimii,
kaikki on vain ja ainoastaan itsestä kiinni, kukaan ei ketää ei mikään voi auttaa
ellei huom nyt tärkein: ellei hän itse TEE ASIALLE JOTAIN.
Näin sanoi 18v sitten lääkäri minun kohdallani omaiselleni, koska olin monet hoidot
läpi käynyt huom. tulos jatkoin aina juomista pohjaan asti, siis katkolla lääkäri valisti
mietiskeltyäni asiaa suht selväpäisenä, pitää kyllä sanoa kesti aikansa että jotain tolkkua päähän tuli. siletä lähdettyäni ei ole viinahimoa ollut kiersin korkin kiinni
niin helppoa se on kun sen oikein oivaltaa, aivan turha selittää mitään muuta
se totuus on tuossa. jeps.
150.s päivä ja nyt liikutaan taas vaarallisilla vesillä. Huomaan ajattelevani tulevaa keskikesän juhlaa ja yöttömän yön tuomia haasteita.
Itse myös päihdekuntoutuksessa olleena ( vuosia sitten) tunnistan jotta vaikeuksia edessä omalla kohdallani. On jotenkin "rauhaton" olo.
Aistin myös aikuisten lasteni "varautuneisuuden" tulevaan kesään ja juuri juhannukseen.
Viime vuonna juuri kesäaika oli ylä- ja alamäkeä. Juhannus raittiina ja takana oli 82 selvää päivää, mutta sitten taas retkahti "iloisesti" ja alkoi 13 päivän tissuttelujakso. Sitten taas 17 päivää raittiina ja taas retkahdus...viini virtasi heinäkuun lopusta jatkuen koko elokuun. Pakolliset asiat hoitui päiväsaikaan ja alkuillasta sitten yötämyöten tissuttelua kahden / yleensä kolmen viinipullon voimin.
Se jälleen kerran "ensimmäinen" raitis päivä koitti 2.syyskuuta jonka jälkeen korkki ei auennut kolmeen kuukauteen. Ja siitä taas samaa rataa...
Tuntuu nyt siltä, että tämä alkoholi pyörii ajatuksissa melkein päivittäin ja löydän itseni usein tältä palstalta lukemassa muiden kokemuksia ja ilmiselvästi yritän hakea jonkinlaista tsemppiä itelleni jotta korkki pysyy edelleen kiinni.
Niin ihanaa kuin tämä raittiina eläminen onkin, niin töitä kyllä saa tehdä sen eteen ja välillä se on vaikeaa... alkoholisti kun on. Ei tässä mihinkään itsesääliin olla vaipumassa vaan todetaan asiat miten ne nyt juuri vain ovat ja sitten ne hyväksytään....taitaa olla lainausta "tyyneysrukouksesta".
En ole mikään himouskovainen, mutta välistä on aiheellista vähän miettiä syvempiä asioita ja saada erilaista "voimaa" tähän juomisen hallintaan.
Tämä lainattu lause ei nyt niin kovin syvälliseltä vaikuta, mutta aikas mukava sellainen:
" Meillä on sivellin ja värit - maalataan paratiisi ja painutaan sisään."
/Niko Kazantzakis
No, sen enempää miettimättä olen nauttinut tästä raittiista päivästä. Näitä lisää meille kaikille :) !
Korkin kiinni pitämiseen olen saanut tsemppiä AA-ryhmistä.
Tuo hiipivä mieliteko on ikävä juttu raittiuden kannalta; tunnen sen. Olin useamman kerran raittiina kuukausia, kerran toista vuottakin, mutta aina mieliteko voitti milloin minkäkin tekosyyn, "pakkojuomisen" varjolla. Minulle kävi niin, että lopulta jotakin "laukesi" mielessäni vuosia sitten eikä mieliteko ole palannut.
Sinulla on tuoreet muistot juomisestasi, kertaa niitä kun mieliteko alkaa. Kuulostaa arkiselta, mutta riittävät yöunet ja hyvä ravinto auttavat akuutissa tilanteessa. Auttoivat ainakin minua.
Onnea kamppailuusi!
Reilu 5kk takana. Viime lauantaina jo kävi oluen osto sen verran lähellä, että otin ohi kulkiessani 24-pakin kantoon, mutta ennen kassaa "unohdin" sen siihen. Olin tyytyväinen etten sortunut, vielä.
Mites Miia:lla nyt menee? Onko nolla linja?