Heippa! Minulla ja avomiehelläni on 4 vuotias amerikanakita uros. Kaikinpuolin mukava kaveri, osaa peruskäskyt ym on rauhallinen kotioloissa ja tulee myös lasten kanssa toimeen. Ongelmana on vain koiran ahdistusherkkyys. Varsinkin eroahdistus (tai jokin) on ongelmana. Asumme isossa omakotitalossa taajama alueen ulkopuolella. Emme voi pitää koiraamme koskaan sisällä yksin, koska se tuhoaa kaiken ollessaan yksin. Kaksi ovea se on jo tuhonnut ja lukuisia muuta tarvikkeita. Mutta huomasimme että ainoa paikka missä koira on rauhassa meidän poissaollessa on ulkona talon edessä narussa, siinä se katsoo rauhallisesti kun lähdemme pois kotoa eikä minkäänlaista paniikkia ilmassa. En vain pidä ajatuksesta että koira olisi narussa monta tuntia, koska mielestäni se ei ole varma ratkaisu. Mitä jos naru joskus katkeaa tai koira sotkeentuu siihen poissaollessamme. No, mieheni rakensi koirallemme ison ja hienon koiratarhan, yritimme sitä sinne pikkuhiljaa totuttaa tuloksetta. Koira ei tykkää olla siellä lainkaan, haukkuu, ulvoo, repii kaltereita, syö ovea raapii ovea ja yrittää kaikin keinoin päästä sieltä pois. Ja kun sen lopulta päästää karsinasta, on koira hengästynyt ja ahdistuneen oloinen kun hänet on sinne jätetty. Tämä paniikki siis alkaa jo silloin kun olemme vasta 100 metrin päästä karsinasta. Sama juttu se silti on siinä narussakin, silloin koira on ihan rauhassa jos lähdemme autolla pois kotoa, se voi olla siinä vaikka 8 tuntia ihan rauhassa, mutta jos vaan kävellään toisellepuolelle pihaa alkaa kauhea haukkuminen ja se ei lopu. Haukun äänensävyssä on jonkun asteista käskevyyttä ettei häntä jätetä.
Myös kun koira on ollut narussa, vaikka vaan 30 min kun olemme olleet kaupassa ja palaamme kotiin, on koiran tervehtiminen ylikorostunutta. Se on niin innoissaan kun ei olisi viikkoon meitä nähnyt. Olen oikeasti yrittänyt kaikintavoin päästä eroon tuosta koiran ahdistusherkkyydestä, mutta työssä käyvän ihmisen on joskus kaikkia ohjeita vaikea noudattaa. Sain myös myöhemmin kuulla että koiramme molemmilla vanhemmilla on ollut kova eroahdistus. Isä koira on lopetettu yksinolo ongelmien takia ja emo koiralla on edelleen paha eroahdistus jota ei ole saatu hillittyä, mahtaako tässä olla mitään syy yhteyttä? Kummalliselta kuulostaa jo se että tällaisia eroahdistuskoiria on käytetty edes jalostukseen... Koirallamme on tuon eroahdistuksen lisäksi myös paha paukkuarkuus ja paukkuihin lukeutuu raketit, aseet, naulapyssy mitä koiramme pelkää fanaattisesti. uuden vuoden jälkeen menee 3 päivää kun koiramme alkaa jotenkuten olemaan normaali järkytyksen jälkeen. Koiramme on usein myös vaikea keskittyä mihinkään kun se käy jotenkin aina ylikierroksilla, piippaa, läähättä ym. Kylään meno koiramme kanssa on mahdotonta kun se vain läähättää ja piippaa siellä, eikä pysty rentoutumaan niin paljon että menisi edes istumaan. Vaikka ollaan sitä pienestä asti otettu kylään mukaan, muttei se vaan ole koskaan siitä hommasta nauttinut.
Käymme koiramme kanssa joka päivä 6 km lenkillä ja sitten vielä pari lyhempää lenkkiä. Jotain aivotehtäviäkin olen joskus yrittänyt, muttei se ole niistä kauhean paljon ollut kiinnostunut. Melkeimpä mitä vähemmän on mitään "ärsykkeitä" sitä rauhallisempi ja rentoutuneempi se on.
Jostain koirakoulusta olen joskus kysynyt neuvoa ja ei ole ollut mitään merkittävämpää hyötyä. Kouluttajan mielestä koira vaikutti myös hänen mukaansa "huonohermoiselta" koiralta ja jotenkin musta alkaa myös itse tuntua siltä että koiralla on huonot hermot. Harmittaa ihan vietävästi kun koira on kumminkin ihan hyvätapainen ja ystävällinen. Mutta sitten on nää ahdistusjutut ja elämästä tulee kovin vaikeaa, niin koiralle kun omistajillekkin. Välillä olen kateellisena katsonut miten lähipiirin koirat soputuvat kaikkeen vaikkei niitä ole oikeastaan mihinkään "totutettu" tai koulutettu ja sitten kun itse yrittää kaikkea opettaa pikkuhiljaa niin mistään ei ole apua. :( Mies haluaisi itselleen myös joskus kaveriksi metsästyskaverin, mutta pelottaa "tartuttaako" tämä koiramme siihen noita samoja ahdistuksia, että uskaltaako tässä mitään toista koiraakaan hankkia.
Myös kun koira on ollut narussa, vaikka vaan 30 min kun olemme olleet kaupassa ja palaamme kotiin, on koiran tervehtiminen ylikorostunutta. Se on niin innoissaan kun ei olisi viikkoon meitä nähnyt. Olen oikeasti yrittänyt kaikintavoin päästä eroon tuosta koiran ahdistusherkkyydestä, mutta työssä käyvän ihmisen on joskus kaikkia ohjeita vaikea noudattaa. Sain myös myöhemmin kuulla että koiramme molemmilla vanhemmilla on ollut kova eroahdistus. Isä koira on lopetettu yksinolo ongelmien takia ja emo koiralla on edelleen paha eroahdistus jota ei ole saatu hillittyä, mahtaako tässä olla mitään syy yhteyttä? Kummalliselta kuulostaa jo se että tällaisia eroahdistuskoiria on käytetty edes jalostukseen... Koirallamme on tuon eroahdistuksen lisäksi myös paha paukkuarkuus ja paukkuihin lukeutuu raketit, aseet, naulapyssy mitä koiramme pelkää fanaattisesti. uuden vuoden jälkeen menee 3 päivää kun koiramme alkaa jotenkuten olemaan normaali järkytyksen jälkeen. Koiramme on usein myös vaikea keskittyä mihinkään kun se käy jotenkin aina ylikierroksilla, piippaa, läähättä ym. Kylään meno koiramme kanssa on mahdotonta kun se vain läähättää ja piippaa siellä, eikä pysty rentoutumaan niin paljon että menisi edes istumaan. Vaikka ollaan sitä pienestä asti otettu kylään mukaan, muttei se vaan ole koskaan siitä hommasta nauttinut.
Käymme koiramme kanssa joka päivä 6 km lenkillä ja sitten vielä pari lyhempää lenkkiä. Jotain aivotehtäviäkin olen joskus yrittänyt, muttei se ole niistä kauhean paljon ollut kiinnostunut. Melkeimpä mitä vähemmän on mitään "ärsykkeitä" sitä rauhallisempi ja rentoutuneempi se on.
Jostain koirakoulusta olen joskus kysynyt neuvoa ja ei ole ollut mitään merkittävämpää hyötyä. Kouluttajan mielestä koira vaikutti myös hänen mukaansa "huonohermoiselta" koiralta ja jotenkin musta alkaa myös itse tuntua siltä että koiralla on huonot hermot. Harmittaa ihan vietävästi kun koira on kumminkin ihan hyvätapainen ja ystävällinen. Mutta sitten on nää ahdistusjutut ja elämästä tulee kovin vaikeaa, niin koiralle kun omistajillekkin. Välillä olen kateellisena katsonut miten lähipiirin koirat soputuvat kaikkeen vaikkei niitä ole oikeastaan mihinkään "totutettu" tai koulutettu ja sitten kun itse yrittää kaikkea opettaa pikkuhiljaa niin mistään ei ole apua. :( Mies haluaisi itselleen myös joskus kaveriksi metsästyskaverin, mutta pelottaa "tartuttaako" tämä koiramme siihen noita samoja ahdistuksia, että uskaltaako tässä mitään toista koiraakaan hankkia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.