Tuskaa, kyyneliä, ikävää, repivää, syyllisyyttä....ja kun rakkautta kannan aina.
Miltä tuntuu rakastua varattuun
vastaan
431987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Miksi sitä syyllisyyttä pitää olla? Eihän tunteillensa mahda mitään! Itse olen varattu ja olen ihastunut toiseen. En tunne syyllisyyttä., kaikkia muita tuntemuksia kyllä on. Joo koittanut taistella vastaan mutta ei ole onnistunut.Enään en ole jaksanut edes taistella mutta annan ikään kuin olla.
Miten mahto olla. Ei tietoa enää mistään. Ei kaupungeista ei metsistä, aavikoista, syvistä kanjoneista. Ei sademetsistä liioin vuorien kaijuista, mannerlaattojen suurista voimista. Elämä se vain jatkuu joikaisessa näissä, niin kuin ennenkin. Silti on vain voima mikä pitää pientä ihmistä paikoillaan.
Kun niille jotain mahtaisi. Tuneteille. Pieni ihastus, suurempikin, ne on hallittavissa. Mutta se minkä koin, oli jotain.. repivää.
Suosittelen että tutustut ihmiseen ja katsot mihin tilanne vie
Se repi minut palasiksi. Silti olen yhä tässä. Hiljaisuudessasi ei ole mitään kaunista. Missään ei ole ilman sinua. Miten kauan olen jo ollut ilman kauneutta, ollut kuin ei mitään olisi tapahtunut. Pokka pitää. Anna palaseni takaisin. Kokoa meidät. Tahdon sinut takaisin.
Opin jo. Oppivuoteni. Rakastan sinua lopunelämääni. Uskot siihen tai et. Minä rakastan sinua sydämeni aarre. Vaikken usko enää, toivon, koska rakastan. Tunteitta elämää. Miksi käin siihen, kun olisin voinut lähteä syliisi. Enää se syli ei minua odota. Ei hyppää puun takaa.
Rakastuminen on aina ihanaa jollakin tapaa, vaikka varattuun rakastuminen tuo mukanaan monta muutakin tunnetta. Itselläni (varattu- varattu) tunteet on menneet laidasta laitaan. Aluksi yritti ne kieltää ja ymmärtää järjellä. Yritti poissulkea ja keksiä toisesta sellaisia piirteitä joita inhoaisi ( vaikka niitä ei edes ollut). Ajatteli asiaa kaikkien kannalta, ketkä haavoittuisivat ja ketä satuttaisi. Kuitenkin rakkaus on ja pysyy, vahvistuu vain kun häntä näen. Jos en näe kaipaan ja ikävöin niin, että on paha olla. Nyt en enää rimpuile rakkautta vastaan, se on ja pysyy. En tiedä kauanko, kun ei vastakaikua saa. Syyllisyyttä en ole tuntenut, ehkä vain siitä, että hajotan tällä kaiken sen, mitä olen joskus pitänyt tärkeänä. Rakkaus omaan mieheen oli kuitenkin jo kuollut ennen tätä. Asiasta keskusteltu ja olen tunnustanut kaiken. Tiedä sitten miten tässä käy, sen tulevaisuus näyttää. Jos tietäisin mitä tämä nykyinen rakkauteni kohde ajattelee....
se mee ohi aina tuu uusi.
Ihana keskustelu... :) Jotenkin niin vapaan rohkaiseva. Rakkaus varattuun raastaa jo ihan tarpeeksi paljon, mutta sen päälle tulee vielä se syyllisyys itsekkyydestä. Koitan antaa olla, mutta hänessä on jotain hohtoa josta saan virtaa. Tuntuu kuin saisin vastakaikuakin, mutta olen ennenkin ylitulkinnut. En halua luovuttaa, mutten tiedä mihin se minut johtaa. Hän ei ole kuten muut. Tuollaista tyttöä ei hevillä toista löydä... Tunteilleni en mitään voi.
Yritän olla ajattelematta mitään syyllisyyttä, koska haluan hänelle vain hyvää ja kaunista. Mutta en voi olla ajattelematta ihmisiä ympärillä. Hän on niin ihana ystävä kuitenkin.
Miltä tuntuu, kun varattu rakastuu sinuun ja eroaa tähtesi?
Jos tunteet ovat molemminpuoliset niin hyvältähän se tuntuu.
Minulle kävi niin, että olen itse se varattu, toisen osapuolen tunteet eivät ilmeisesti olleet yhtä vahvoja kuin minun, jotta hän olisi antanut minun erota hänen vuokseen tai että hän siinä olisi osittain ollut syynä. Tai sitten hän oli liian hyvä ihminen.
Jos haluan hänet.... no, elämä on. Oman päätöksensä tekee kuitenkin. En painosta, mutta tunteista täytyy olla selvillä.
Ei paras mahdollinen tilanne kenellekään.
Riippuu tietty monista seikoista, onko lapsia, pieniä? miten ex ottaa asia...
Rakkaus on aina kaunis ja hieno asia. Pitäisikö muka varatun jatkaa ihmisen kanssa jota ei rakasta? Mielestäni ei.
Tuo on totta. Ei se ole oikein itseään sekä sitä seurustelukumppania kohtaan jos ei rakasta häntä vaan toista. Silloin on parempi lopettaa. Toki jos on lapsia niin silloin on hankalampaa.
tiedä että toinen ei olekkaan vapaa, ja omat tunteet ja toisenkin tunteet on rakkautta, ja selviääkin että se mies ei olekkaan vapaa, tulee armoton raivo, viha ja katkeruus.
Miksi raivota....on sillä miehelläkin tunteet..
Yritä ymmärtää..
Hän palaa sahapukin luo ja sillä selvä! Tämä oN vain välirikko ja näin parisuhdettaan uudistetaan. Minä en ole mikään katalysaattori joka kiihottaa reaktiota kulumatta itse. Minä kuolen ja energiani haihtuu mut ,itä siitä. Adios.
varattuun, kummallakin tunteita toisia kohtaan, se on kauheaa, minä itse olen eroamassa, noin 30- vuotta olevasta suhteestani, en sen takia että kuvioihin olisi tullut ketään, kun tämän päätöksemme teimme, mutta ennenkuin eropapereita saimme laitettua, niin tuli varattu mies, joka vei ihan täysin sydämmeni, hän minua kymmenen vuotta nuorempi, ei katso ikää, näköä eikä mitään kun rakkaus iskee, mujtta hänen elämän tilanteensa on semmoinen, en tiedä tuleeko meistä ikinä mitään, tämä on todella tuskallista ja raastavaa,,itse olen mennyt uhan kakarana naimisiin
"...ei katso ikää, näköä eikä mitään kun rakkaus iskee.." Toi on NIIIIIIN totta.
asia päinvastoin. mä tein varauksen jonka menetin. surullista, mutta totta.
Eli miltä tuntuu rakastua varattuna vapaaseen?
sano sää? Minkälainen sää on jouluna 2014?
syyllisyyttä siitä, että toinen on naimisissa ja silti.....mun on pakko olla sit varmasti paha ihminen. Ja kidutan itseäni.
Et varmasti ole pahempi kuin minäkään. Varattuna koko joulun miettinyt erästä naista. Itkenytkin jopa. Lapset on ihanat, eikä perhe-elämässä mitään vialla, silti en saa mielestä.
Kova ikävä ei olla nähty moneen viikkoon.Tykkään
hänestä niin paljon.On niin epäselvää kaikki.Taitaa
hänellä olla jo joku toinen.
Kiitos. Minäkin olen itkenyt, vaikka miten yritän ajatella että itsellä ei niin väliä. Voimia sinulle.
edellinen sinulle: En heitä kiveä
Siltä kuin huomaisi lottoarvonnassa saaneensa täysosuman vakionumeroillaan, mutta muistaisi samalla, ettei palauttanut kuponkia...
Kuin olisi oikeassa hetkessä väärään aikaan.
Kuin saisi kaiken ja joku sanoisi että etkö huomaa siinä on se lasi-ikkuna jota ei saa särkeä. Ja se kaikki on ikkunan toisella puolella.
Sen näkee ja tuntee vaikka lopulta ei edes halua.
Tuntuu siltä että voisi aloittaa salasuhteen
Olisi kiinnostavaa tietää, onko kukaan selvinnyt tästä tilanteesta järjissään? Joka toinen päivä tuntuu, että tulee hulluksi, välillä tuntuu jo että on vähän helpompaa, välillä tuntuu todella hyvältä, kun ajattelee jo saavansa toisen omakseen ja sitten taas aivan karmealta, kun muistaa taas todellisuuden.
On päiviä jolloin *ituttaa ja paljon. Tämäkin päivä on taas sellainen.
Tuttuja tunteita:(
Yhtä vuoristorataa tunteiden kanssa, tekee ihan hulluksi. Ja voi sitä päällekäisten tunteiden määrää. Syyllistyyttä, himoa, ihastusta, rakastumista, epätoivoa, iloa, surua, ja sama kierros uudelleen.
Ymmärrän sinua "ottaa päähän". Oletko yhtään yrittänyt selvittää tilannetta tai mennä vastaan toista. Mitä hän tuntee tai haluaa,tiedätkö sitä? Mitä itse haluat,tietääkö hän?Asettua toisenkin osaan ja fundeerata siltä kantilta. Paljon kysymyksiä.
Tosi hyvä kommentti "Aukaisu", nuo asiat kun rehellisesti selvittää, niin voi löytää vastauksen, jossa halut ja tavoitteet eivät sitten todellisuudessa ihan kohtaakaan.
Eihän sitä etukäteen "varattuna vapaaseen" voikaan tietää, mutta silloin ei ainakaan voi tietää, jos asiaa ei edes yritä selvittää. Ja tämä vaatii tietysti rehellisyyttä ja suorapuheisuutta kummaltakin osapuolelta. Mutta ei täällä vaan irl.
Minä rakastuin varattuna vapaaseen..tää on tuskaa.En ole pettänyt miestäni ikinä.Tuntuu liian hyvältä tää vapaa mies.Valtavasti antaa voimaa vaikka tunnen joskus syyllisyyttä.Haluaisin olla hänen lähellään mutta järki päässä käskee lopettamaan ajatukseni mutta pakoon ei pääse.Tsemppii sulle.Mulla kestäny kauan.
Sydäntä raastavaa ja syyllisyys.Kaikkein pahalta vielä se näytteleminen kotona,kun ajatukset kulkee omia polkujaan.Kun oma kumppani ei enää tunnu samalta, vaikkakin on jollain tapaa tarkeä.Tulee herkästi tuiskittua ja riideltyä.
Sekin kun on ollut kauan ilman hellyyttä ja rakkautta,jota ei ole saanut omalta kumppanilta. Ajaa toisen syliin.
Tuo teksti olisi voinut olla minun kirjoittama. Aivan kuin minun elämästä. Olen rakastunut varattuna varattuun....
Minä ikävöin rakkautta, tunnetta siitä, että olen rakastettu. Luulen olleeni rakastunut kahdesti . Ensimmäisellä kerralla jänistin, sillä ajattelin ettei kyseinen henkilö oikeasti välitä minusta sosioekonomisen asemani takia. Silloin olin vielä nuori, iloinen ja nätti, joten kelpasin hänelle seuraksi. Toisella kerralla pelkäsin sitä kaipauksen tunnetta, jonka olin kokenut jätettyäni sen ensimmäisen - ennen kuin hän olisi jättänyt minut. Menin naimisiin, mutta arkiset vuodet ovat himmentäneet minusta kaiken sen, jonka vuoksi mieheni minut kenties joskus huoli. Odottaessani viimeisilläni toista lasta hän sanoi minulle ettei enää rakasta minua. Silloin särkyi sydämeni. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Olemme lasten takia edelleen yhdessä. Olen joskus miettinyt, että tässäkö se osaltani sitten oli, enkö enää koskaan saa rakastaa ja saada vastarakkautta? En enää kuuntele radiota, aina ovat laulamassa rakkaudesta. Ei tarvitse muistuttaa.
Voi kun saisi pysäytettyä ajan yhden päivän ajaksi kaikkien muiden kohdalla paitsi meidän
Ns. Varattu. Paska mä oon, kun häntä ikävöin..luulin jo että menee ohi
Hyvää yötä sulle. " kulta" en kestä tänään itseäni. Eihän sen pitänyt mennä näin!!!!
Meen nukkumaan, mitä mä täältä haen ..sua, älä suutu, en mitään.
Varattuna ei rakastunut, mutta ihastunut sinkkumieheen, joka miehen kaveri. Voiko paskempaa olla? Se mies on niin kerta kaikkisen kuuma, ettei mitään järkeä!