Oli tilanteesi

Ihan samat sanat.

Muistaminen tai unohtaminen ei riipu mistään ulkoisista tilanteista tai asioista.
Kun ihminen tekee tarpeeksi suuren vaikutuksen niin unohtaminen on mahdotonta.
Mutta onko se tarpeenkaan?

Tilanne on--> edelleen sinä mielessä;)

unohda ikinä. En vaikka hajoaisin palasiksi ja taivas tippuisi päälle.

Siksi en enää taistele tunteita vastaan vaan kannan sua mukanani harmaan kallionkin.
Ettäs tiirät.

Väkisin tulee mieleen ajatus vuosien kulumisesta, toiset samanmoiset, ja vaikkei tässä toinen jalka haudassa vielä ollakkaan, tai millä mittarilla sitäkin mittaa, huomaa elämän vielä hävinneen.
Miten sitä voi tuosta vain unohtaa. Vaikutus, se oli aikoinaan järisyttävä. Värisen vieläkin sydämmineni kuumine aaltoineen sitä mitä välittyi katseissamme, missä veri suonissa on kuin joki mikä tulvii läpi seinämien. Missä sydän meinaa leikata jopa kiinni.

Mikä hyvänsä: Täysin samat ajatukset. Ja mietin miten mä jaksan, vaikka jos sen toisen hyvä olla ilman minua, niin kärsin vaikka yksin. Mutta itseäni en osaa auttaa kun välillä niin tuskaista ikävä ja tunteet.

Tämä voi olla ilkeältä kuulostavaa, mutta totta kuin entinen kiusaaja, eli ns. kuollut rotta, joka muhii jo mahassani.

Wounds that won't heal.

Ei tuollaiseen traumaan auta muu kuin kosto tai lottovoitto. Tämä on totta, on vain opittava elämään sen kanssa ja ehkä hyödyntämään sitä.

Ei se pahalta loppujen lopuksi tunnu, jossain vaiheessa alkaa tuntua miten surkuhupaise se kiusaaja sitten olikaan, joka aikuisena miehenäkin asuu vielä äitinsä helmoissa.

Onko se tilanne tiedossa vai arvailujen varassa?

Ikinä ei voi tietää, mitä maailmassa tapahtuu seuraavana minuuttina, joko muuten Etna-tulivuori jo purkautui, räjähti oikein kunnolla sitten olisi noin kuukausi aikaa, rahan merkitys katoaisi sekunnissa tuosta tiedosta ;(

miksi sitten pitäisi?

ikävä mulla - ikävä sulla...