Muutto 16v? Apua!

Suunnitelmissa olisi muuttaa siinä ensi syksynä (jolloin olen 16) Helsinkiin opiskelemaan erikoislukioon. Välimatkaa nykyiseen kotiin (ja vanhempiin) tulisi olemaan muutama sata kilometriä. Soluasuntoja olen katsellut netistä, ja uskoisin että ihan hyvin sellaiseen sopeutuisin. Vuokra tulisi olemaan n. 250€, eli pärjäisin aivan hyvin asumistuella (200€) ja lapsilisällä (150€). Ja tottakai sen puolen vuoden opiskelun jälkeen, kun täyttäisin 17 tammikuussa, saisin opintotukea, jolloin tulot olisi n. 450€/kk. Säästöjäkin löytyy suunnilleen tonnin verran, eli yllättäviin kuluihinkin olisin varautunut. Työpaikka olisi tottakai kiva, mutta olen kuullut että niitä on vaikeampi saada Helsingistä... Kuitenkin toki yrittäisin hakea töitä parhaani mukaan.

Ongelmana ovat siis vanhempani, jotka ovat yllättävän paljon tätä muuttoa vastaan, vaikka vielä en ole edes ehtinyt hakea tuohon lukioon. Kyselevät, eikö kotona ole hyvä asua jne. Olen yrittänyt asiallisesti selittää, että tuo lukio on ollut minun pitkäaikainen unelmani, mutta ei tällä ole ollut vaikutusta. Nykyisellä asuinpaikkakunnallani on vain yksi pieni lukio, joka ei huokuttele yhtään sen liikuntapainotteisuuden vuoksi. Kykenen huolehtimaan itsestäni täysin ja olen sosiaalinen, uskallan kysyä apua ja panostan opiskeluun (keskiarvo yli 9). Lisäksi myös muutamat sukulaiset asuvat Espoossa ja Vantaalla, joten apua löytyisi helposti jotain sattuessa.

Ärsyttää aivan suunnattomasti, koska vanhemmat kuvittelevat että haluan vain juhlimaan pois heidän silmistään... Minusta tämä on vähän huono syy olla päästämättä minua, sillä olen Straight Edge (käytännössä se tarkoittaa, etten juo, polta tai käytä huumeita), eikä minulla ole yhtään huomautusta tai sossumerkintää, vaikka kavereilta niitä kyllä löytyy. Juhliminen ei vain ole minun juttuni, mutta vanhemmat eivät sitä näytä ymmärtävän. Lisäksi äitini kyselee koko ajan, kiusataanko minua, ja haluanko siksi muuttaa, ja että pitääkö hänen käydä juttelemassa opettajalle kiusaamisesta (mitä siis ei edes ole). Minulla on vanhempiini hyvät välit ja he luottavat minuun, joten en ymmärrä tätä kielteisyyttä. Harmittaa, jos päättävät nyt sitten etteivät minua halua päästää...

Mitä mieltä olette tästä? Onko vika minussa vai vanhemmissa? Olisinko edes valmis muuttamaan? Muutenkin, onko kokemuksia samanlaisista tilanteista? Päästäisitkö oman lapsesi?
Entä onko kokemuksia soluasumisesta tässä iässä? Entä muutosta?

Mitä voisin sanoa vanhemmilleni vakuuttaakseni heidät siitä että tarkoitukseni on oikeasti mennä opiskelemaan?

Kiitos jo näin etukäteen vastauksista!