Hei
Sairastuin vakavasti viitisen vuotta sitten. Jaksoin kuitenkin useat leikkaukset ja toivuin suht' hyvin.
Sitten tulikin takaisku: vuosi sitten mieheni oli uskoton tuttavamme kanssa. Alamäki alkoi.
Yritin ensin selvitä yksityisen psykiatrin avulla, lääkkeettä.
Sitten sainkin sairaalan masennustestissä niin korkeat pisteet, että ohjattiin psykiatrian klinikkaan. Tuolla aloitettiin lääkitys Venlaflaxin 75mg. En tunne oloani juurikaan kohentuneeksi. Uusi aika klinikalle on ensi vuoden alussa.
Onko teillä vastaavia kokemuksia, miten tästä selviää. Miehen uskottomuus kalvaa yhä sisintäni. Muita stressaavia asioita ei tietoisesti tule mieleen.
Jatkamme avioliittoamme. Miehen toivomus on tämä. Itse en vielä tiedä, mitä haluan.
Sairastuin vakavasti viitisen vuotta sitten. Jaksoin kuitenkin useat leikkaukset ja toivuin suht' hyvin.
Sitten tulikin takaisku: vuosi sitten mieheni oli uskoton tuttavamme kanssa. Alamäki alkoi.
Yritin ensin selvitä yksityisen psykiatrin avulla, lääkkeettä.
Sitten sainkin sairaalan masennustestissä niin korkeat pisteet, että ohjattiin psykiatrian klinikkaan. Tuolla aloitettiin lääkitys Venlaflaxin 75mg. En tunne oloani juurikaan kohentuneeksi. Uusi aika klinikalle on ensi vuoden alussa.
Onko teillä vastaavia kokemuksia, miten tästä selviää. Miehen uskottomuus kalvaa yhä sisintäni. Muita stressaavia asioita ei tietoisesti tule mieleen.
Jatkamme avioliittoamme. Miehen toivomus on tämä. Itse en vielä tiedä, mitä haluan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sairastan myös masennusta, jota on kestänyt jo vuosia. Siihen liittyy hyviä jaksoja, jolloin olen lähes terve ja pystyn elämään suht' normaalisti. Vastoinkäymiset ja stressi laukaisevat kuitenkin herkästi vaikea-asteisen masennusjakson. Terapeuttini on usein puhunut masennukseni olevan reaktiivista eli ulkosyntyistä. Minullakin se liittyy ihmissuhteisiin, vaikkakaan ei uskottomuuteen. Elän vaikeassa suhteessa, josta en pysty irrottautumaan. Syitä on monia enkä halua hajottaa perhettämme. Jatkamme myös avioliittoamme, molempien sopimuksesta. Ymmärrän hyvin tilanteesi. Valinta on vaikea, teki kummin päin vain.
EI reaktiivista masennusta, tai oikeastaan mitään masennusta, kuulu hoitaa mielialahuumein. Venlafaksiini todennäköisesti vienee sinutkin ojaan. Jos kerta miehesi teot painavat yhä mieltäsi lienee selvää, että ei sellaisesta huumepillereillä yli pääse. Tarvinnet keskusteluterapiaa tai yhdessä parisuhdeterapiaa. Se kuinka paljon sait pisteitä "masennustesteissä" on yhden tekevään, kun puhutaan asian syiden ymmärtämisestä, oikeanlaisesta hoidosta ja ratkaisuista.
Eipä auta terapia kaikille, mikä sitten neuvoksi? Ei lääkkeet? No mikä? Paremmat elämän tavat? No ei tässä kukaan olisi masentunu, jos kaikki pystyisi siihen. Eli mikä?
Olen samaa mieltä, että terapia, vertaistuki tms. keskusteluapu on paras lääke. Mielialalääkkeillä voidaan hoitaa masennuksen oireita, mutta syitä se ei poista. Lääkkeillä on sivuoireensa jotka saattavat vain pahentaa oloa. Olen kokeillut useita mielialalääkkeitä vuosien varrella, mutten ole löytänyt sopivaa, jos sellaista ylipäätään on. Keskustelu oikeista asioista auttaa aina.
Lukaiskaapa minunkin kommentti.
Terapiaa tulee olemaan mutta lääkehoito aloitettiin psyykkisen tilani vuoksi. Terapiassa pääsen puhumaan mieltä vaivaamista asioista ja oletan tai haluan lääkityksen lopetuksen heti, kun se vaan on mahdollista.
" Miehen uskottomuus kalvaa yhä sisintäni."
Pysyvä pesäero mieheen lienee täten paras ratkaisu.