En oikein tiedä, mistä tää kaikki alkoi ja miksi pyörit mun päässä edelleen. Mä huomasin, kun sun katse osui muhun siellä, missä ollaan nähty. Sen jälkeen onkin ollut katseiden vaihtoa enemmän tai vähemmän, mutta siinäpä kaikki. Mä en tiedä varmaksi edelleenkään, mitä sä mietit silloin/ tai nyt tästä koko jutusta. Tai no mitään juttuahan ei ole, mut kuitenkin tästä.
Mä en tiedä nähdäänkö enää. Jotenkin mua on jäänyt tää kaikki vaivaa mieltä. Haluisin edes jutella. Mä en ymmärrä ja toisaalta ymmärrän, miksi puolin toisin suun avaaminen on niin vaikeaa. Ja aikaakin tässä toki vierähtänyt melkein puoli vuotta, mikä ei asiaa helpota. Mutta toisaalta ajattelen, että jos oikeasti olisit halunnut tutustua, sä olisit sen jo tehnyt. Joten lienee sitten aika siirtyä eteenpäin. Elämä potkinut jo muutenkin päähän, niin kaipa tämä siinä samalla menee. En edes tiedä, miksi tämän kirjoitan ja mitä täällä teen... Asiat ei kuitenkaan muuksi muutu.
Mä en tiedä nähdäänkö enää. Jotenkin mua on jäänyt tää kaikki vaivaa mieltä. Haluisin edes jutella. Mä en ymmärrä ja toisaalta ymmärrän, miksi puolin toisin suun avaaminen on niin vaikeaa. Ja aikaakin tässä toki vierähtänyt melkein puoli vuotta, mikä ei asiaa helpota. Mutta toisaalta ajattelen, että jos oikeasti olisit halunnut tutustua, sä olisit sen jo tehnyt. Joten lienee sitten aika siirtyä eteenpäin. Elämä potkinut jo muutenkin päähän, niin kaipa tämä siinä samalla menee. En edes tiedä, miksi tämän kirjoitan ja mitä täällä teen... Asiat ei kuitenkaan muuksi muutu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Perinteinen kysymys: Minne päin tämä menee?
Ehkäpä se toinen ei vain uskalla ottaa ensi askelta.
Mulla on ihan samanlainen tilanne yhden "Makia"-miehen kanssa. Toivon, ettei se kuitenkaan jäis tai loppuis tähän.
Ei pidä menettää toivoa!
"aikaakin tässä toki vierähtänyt melkein puoli vuotta, mikä ei asiaa helpota. Mutta toisaalta ajattelen, että jos oikeasti olisit halunnut tutustua, sä olisit sen jo tehnyt."
Olisit varmaan sinäkin sen aloitteen tehnyt, jos oikeasti kiinnostaisi.
Eli jos sua oikeasti kiinnostaa, etkä tehnyt aloitetta, voi olla että tätä toistakin kiinnostaa vaikkei aloitetta tehnytkään.
Heh, olisin itse voinut kirjoittaa tuon sanasta sanaan :D Ilmeisesti muillakin samanlaisia tilanteita, harmi.
Kun sut mä aluksi näin,
mietin suhun ihastua voisin,
mut keskityn nyt muuhun
koska sua mä koskaan en saisi.
Yllätyin kun ensi kerran kääntyi katseesi minua kohti
mietin mitä se tarkoitti.
Sama toistui yhä uudestaan ja en susta mä enää mielenrauhaa saa.
Sen kerran kun katsoit mua niin syvälle silmiini
menetin mä kerralla otteeni kroppaani.
Muistan sen, olin vain,
olin kuin tyhjiössä.
Ainoastaan katseesi eikä mitään muuta.
Nyt ei hetkeen olla törmätty
sä oletkohan mut jo unohtanut?
Nyt ainoastaan odotan,
että tiemme vielä kohtaavat
ja voisin sulle olla se
jota elämältä haluat.
Kukapa unohtaisi. Silmiin olkansa yli katsovan, veikeästi hymyilevää neitosen.
Olen pahoillani. Halusin usein tehdä alotteen, mutta itsetuntoni on paljon huonompi kuin ihmiset ajattelvat. Haluaisin tehdä vieläkin aloitteen, niin kaunis nainen..
Voi että teitä kaikkia ihania!
Tässä keskustelussa ei mitään negatiivista:)
Ja aloitus--- SANASTA SANAAN voisi olla myös minun tekstiä!
Ihania vastauksia
No ajattelin niin, että jos oikeasti olisit halunnut tutustua, sä olisit sen eteen jo jotain tehnyt. Joten siirryin sitten eteenpäin
Samat sanat sulle vaan. Siirryn sitten minäkin.Oman osuuteni olen jo tehnnyt aikoinani.
Harmi kun olet siellä kaukana jo, etkä tossa mun vieressä.