Pinna palaa pienimmästäkin asiasta milloin vaimolle milloin lapselle. Olen suunnitellut eroavani perheestäni. Välllä toivon vaimon kuolemaa. Toisinaaan taas toivoisin yllättäväni hänet toisen miehen kanssa. Toisinaan väkivaltaiset ajatukset vaimoa kohtaan nuosevat mieleen. En jaksa olla kotona. arki on helvetin tylsää ja usein pakenenkin tilannetta työhön tehden 14-16 tuntisia päiviä että ei tarvitse olla perheen kanssa. Mikä on. Toista naista ei ole, mielestäni rakastan lastani ja vaimoani mutta kuitenkaan en viihdy heidän seurasaan. Parhaita hetkiä on kun saan olla yksin kotona tai iltaisin kun vaimo ja lapsi nukkuvat. Mitä helvetti tehdä? itsariko
Pinna palaa
minä
193856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sama tilanne. Vuosia sitten kylläkin. Nyt lapset ovat jo isompia, tulossa murrosikään. Vaimoa kohtaan oli jonkinmoisia vihantunteita, mutta ei mitään murhanhimoa kuitenkaan. Helpotus tilanteeseen tuli, kun aloin ajattelemaan mitä lapsista kasvaa jos isä ei ole koskaan paikalla. Aloin pakottamaan itseni olemaan "läsnä". Ensin tuntui että tulee hulluksi. Aloin ensin toimia ns. itsekkäästi ja aloin kulkemaan lasteni kanssa omissa harrastuksissani. Vähän ajan kuluttua myös vaimoni liittyi mukaan. Nyt vietämme lähestulkoon jokaisen viikonlopun jossakin yhteisessä harrastuksessa, jalkapallon, metsästyksen, kalastuksen, "taidetapahtumien" ja matkailun parissa. Myös yhteiselämä vaimon kanssa on saanut uusia piirteitä. En tunne enää olevani ulkopuolinen perheessäni ja en enää tunne huonoa omaatuntoa siitä, että pakenin töihin. Pitkää pinnaa ja itsekasvatusta se vaatii, mutta ainakin minulle lapset ovat niin tärkeitä, että niiden edestä teen mitä tahansa.
Etsi uusi kumppani ja rakastu uudelleen!
Ihaan turhaa olla sen tylsän ja ärsyttävän vaimon kanssa ja yrittäytyä sopeutua siihen. Sinulla on yksi elämä ja varmasti jossakin se oikea rakas!!!
Myös Tanskan kruununperijää hermostutti vaimo ja se haki eron!
se oli kyllä päin vastoin! Prinsessa Aleksandra lemppas prinssin.
ota mielialalääkkeitä, hillitysti nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia tarvittaessa. Niin saat vintin taas toimimaan ja elämän maistumaan. Noidankehästä ulos.
SITTEN PERUSTIT PERHEEN?
Taidat jättää koko perheen hoidon vaimosi harteille. Aloita perheesi tutustumisen vaikka pelaamalla lautapelia tai pelikorteilla lapsesi kanssa, lue satua tai rakenna leegoilla. Näin pääset osalliseksi ja naiset rakstavat miehiä jotka leikkivät lasten kanssa. Toimi lasten ehdoilla ja tehkää sitä mitä lapsi haluaa. Jossain vaiheessa saatat huomata että olet isä.
Melko vähän kerrot itse ongelmastasi.
Kerrot jotain vihantunteistasi ja että toivoisit vaimosi kuolemaa, mutta itse ongelmasta, joka tuskin on tuo vihantunne vaan perhe-elämä et kerro. Mielestäni sinun tulisi nyt keskittyä miettimään mikä mättää ja esim. kirjoittaa tai kertoa siitä jollekin.
On täysin normaalia, että masentunut ihminen ajattelee negatiivisesti itsestään ja läheisistää ja läheisten ja oma kuolemakin saattaa käydä mielessä. Tämä ei toki tarkoita sitä, että ongelmasi ei olisi vakava, päinvastoin.
Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä mielenterveysalan ammattilaiseen, teet sen perheesi ja itsesi vuoksi!
Oma aika sinulle on varmasti tärkeätä jo senkin vuoksi, että teet noin pitkää päivää. Minulle jäi kuva, että olet syrjäytynyt omasta perheestäsi ja koet voimattomuutta. Yhdyn ensimmäiseen viestiin, jossa vastaaja kehoitti sinua osallistumaan perheen toimintaa.
Askarruttamaan vain jäi, että miten se pinna palaa? Toivon sinulle itsehillintää ja hallintaa asiassa. Olet varmasti hyvä ihminen ja isä. Nyt pitää tarttua härkää sarvista!!!
jos yrität sen vaimon kanssa jatkaa!
Kaverinikin etsi omalle uuden kämpän ja muutti erilleen.
Kirjoittajahan sanoi mielestänsä rakastavansa vaimoa ja lapsiaan. Ja sinä neuvot jättämään? Mun mielestä "perheen jättämiseen" ei kenelläkään ole edes oikeutta - pitäähän lapsista huolehtia, ja se on molempien velvollisuus.
Itsellä tilanne (erilainen tosin) helpottui kun vaan päätin omistautua perheelle ja jättää omat tarpeet sivuun - aluksi ihan koemielessä. Sitten sitä huomasikin että oma lapsi ja ehjä perhe on parasta ja arvokkainta mitä minulla on. Tsemppiä!
Jos vaimosi on sellainen jonka kanssa viihdyt, jota on hyvää naida ja johon olet rakastunut.
Aika helposti mennään yleensä naimisiin ja sitten huomataankin ettei se ole se oikea. Nykyään voi myös erota ja etsiä se oikea eikä kannata väkisin olemalla suhdetta.
Rehellisesti sanoen, mäkin uneksin että minulla olisi perhe - mies ja lapsi ja haluaisin niitä yli kaiken. Ei minua muuta enää elämässä kiinnosta.
Te, jotka uskotte ikuiseen rakkauteen ja intohimoon muutama sananen.
Elämä on paljon muutakin kuin ikuista intohimoa, naimista ja tyydytystä!
Se on antamista, osallistumista, luopumista, synnyttämistä, pienen lapsen jokeltelua, murrosikäisen uhmaa. Ilon ja surun kyyneliä!
Joudutte vaihtamaan kumppania muutaman kerran elämänne aikana, sillä tietellisesti on todistettu että ns. rakastumisvaihe kestää max noin kolme vuatta.
Jos uskotte, että jostain ylhäältä tuleva voima pitää yllä liittoanne, eikä omaa tahdonvoimaa löydy olette melko heikoilla.
siinä vaiheessa kun mukuloita on monelta eri rakkaudelta sitä viimeistään pitäsi pysähtyä miettimään, että mitä sinä itse olet valmis antamaan. mistä valmis luopumaan ja mitä valmis tekemään elääksesi jonkun ihmisen kanssa elämääsi ja vaikuttamaan omaan onnellisuuteesi.
Surua ja murhetta mahtuu varmasti parisuhteeseen, saman surun ja murheen joudut kuitenkin kokemaan, jos jätät kumppanisi ja aina aloittamaan uudestaan. Mitään pysyvää ei jää, ehkä lapset. Sitä paitsi nämä surut monesti kaunistavat ja vahvistavat suhdetta entisestään.
En ole ikuisen piinan kannattaja, mutta jokaisen tulisi katsoa itseään peiliin!
Viisas kommentti pinnallisen hedonismin rumentamassa maailmassa!
..hnmky:n avioliittoleirille ja käykää parisuhdettanne turvallisessa ryhmässä läpi.. saatat huomata rakastuvasi vaimoosi uudelleen.. niin kävi mulle.
Siis kiitos kirjoituksistanne osa oli kyllä asiattomi.
Tarkenan nyt kuitenkin: RAKASTAN vaimoani. Naimisiin emme menneet heppoisin perustein, ja lastakin suunniteltiin, ei siis vahinko.
Olen tullut tulokseen etää minulla nyt viiraa päässä. Poden jonkinlaista masennusta ehkä jopa burn auttia. Olen tilannut ajan lääkärille, olen yrittänyt muodostaa suhdetta perheeseeni olemalla läsnä. Ehkä se ajanmyötä auttaa. Kaikkea olen valmis kokeilemaan sillä en halua menettää perhettäni.
toivottavasti saat asiasi kuntoon. Pystyit ajattelemaan että vika on sinussa etkä paennut sitä syyttämällä muita...monet eivät pysty siihen.
Toivon oikein kovasti sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää.
Kirjoituksistasi näkee, että olet hyvä ihminen. Voimia (eniten tahdonvoimaa) sinulle valitsemallasi tiellä! Usko itseesi, kunnioita itseäsi!
Mukavia syksyn pimeneviä iltoja.
Kuulosti kyllä masnnukselta, silloin ihminen usein haluaa erakoitua, omassa itsessä ei ole enää energiavaroja toisten huomioimiseen. Jos vielä teet paljon töitä, mutta tehokkuutesi on huomattavasti laskenyt, alkaa merkit olla selvät.
Kun nyt osaisit siellä lekurilla olla rehellinen ja kertoa kaikista pahanolontunteista.
Mene hoitoon!
kuulostaa jus samalta kun meillä!mies vaan ei oo töissä ollenkaan vaan menee kavereitten kans ja minä yksin kotona!ja pinna sillä tosi tiuklla mut ei onnneks lyö.itte kaipaisin et käytäis yhdessä vauvan kans josain ja tiiän et ei se oo enää samaa hauskaa kotona ku ennen vauvaa mut se on vaan normaalia elämää vauvan kans.miehellä masennuski kyllä ja syö siihen lääkkeitä et oiskohan samaa..