Onko kellään kokemuksia aikuisiän itsesatuttamisesta?
Milloin ja miten se alkoi? Miten sen saa loppumaan?
Milloin ja miten se alkoi? Miten sen saa loppumaan?
Aikuisten itsesatuttaminen
tuhoinen90
488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Omalta osaltani itseni satuttaminen viiltelyllä alkoi todenteolla parinkymmenen vuoden iässä. Mahdollisesti olen jo tuota ennenkin viiltänyt muutamia kertoja, kun olen yrittänyt muistella, että mistä kaikki alkoi ja milloin oli ensimmäinen kerta.
Nyt olen lähempänä neljääkymmentä ja tilanne on taas poissa kontrollista. Viilleltyä tulee tehtyä lähes joka ilta. Harmittaa suunnattomasti, kun en todellakaan tiedä millä tämän saisi loppumaan. Ensiavussakin hieman ihmettelevät, kun tämän pitäisi olla "nuorten vaiva".
Lääkkeitä on vino pino, mutta ei niistä hirveästi apua ole. Osastohoidosta on ollut se apu ettei siellä voi viiltää, mutta sen sijaan sitten olen purrut itseäni.
Kun tietäisikin millä tämän saa loppumaan. Välillä käynyt itsemurha mielessä aivan varteen otettavana vaihtoehto. Niin väsynyt tähän.
Sairastan toistuvaa masennusta ja itsetuhoisuus liittyy aina masennusjaksoihini. Ahdistus kasvaa välillä niin suureksi, että minun on pakko purkaa sitä fyysiseen kipuun. Olen satuttanut itseäni mm. viiltelemällä. Itsemurhaakin olen ajatellut, mutta en onneksi ole sitä koskaan yrittänyt. Pidän itsetuhoisuuteni yleensä omana tietonani ja kerron siitä vain terapeutilleni. Sairastuin masennukseen vasta aikuisena ja itseni satuttaminen on tullut sen myötä. Masennusjakson mentyä ohi itsetuhoisuus lakkaa.
Toivottavasti sinulla elämässä kuitenkin muita asioita mallillaan :)
Joskus yllättää itsensä tekemästä ikäänkuin itse aiheutettua vahingontekoa. Kiroilen; kamikaze lento taas päällä. Voisi ajatella, että silloin tressaantunut elimistö yrittää hillitä menoo ja vihjaa levontarpeeseen.