Viikkoja ihan liian vähän! Mää en jaksa enää. Koko alapää on jo ihan turvoksissa (painetta) ja vessassa käynnit ei auta asiaa päinvastoin, joka askel sattuu ja supistaa päivittäin enemmän tai vähemmän. Valkovuoto yhtäkkiä juoksevaa, kuin ois kostea koko ajan. Miten mää jaksan hammasta purren koko loppuajan?! Miten te muut voitte viimeisillä viikoilla? Vaikka kiloja on tullut vain kaksi, näytän kuin norsulta mikä latistaa mielialaa kun ei mahdu edes yökkäripöksyihin enää, isännän shortsit iltaisin jalassa
Tuskastunut rv 31!
Kärsivä
3139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joka askel sattuu ja vaapun ku ankka kun ei voi normaalisti kävellä enää. Kävelylenkit ei onnistu jälkimaininkien vuoks, liian tuskaisa olotila tulee. Valivalivali. Tässä toivoo melkeen pienen syntymää kun oma olotila alkaa olla ihan perseestä
Tsemppiä! Aika samanlainen olo on, pakko myöntää. Täällä on menossa nyt rv 28.
Rasitus ei tosiaan tunnu enää hyvältä. Varsinkin vähänkin pidemmät kävelyt kodin ulkopuolella (kauppareissut jne.) ovat hankalia. Onnistuvat jotenkin aamupäivästä, mutta jos reissut jäävät yhtään myöhemmäksi, niin alapäässä tuntuu todella kova paine, vähän kuin olisi meloni jossain peräsuolen tietämillä. Jännitän sitten koko ajan lantionpohjan lihaksia eikä sekään ole kiva kun ne ovat sitten krampissa noin tunnin kerrallaan. Tuntuu siltä ettei niitä oikein rohkene rentouttaa silloin, koska se paineen tunne on tosiaan niin suuri. Joten virallisille suosituksille harrastaa liikuntaa voinee tässä vaiheessa antaa kenkää. Jos joudun jonain päivänä seisomaan ja kävelemään enemmän, se kostautuu illalla ja seuraavana päivänä siten, että nivusiin sattuu molemmin puolin todella kovaa ja kävely onkin sitten hyvin vaivalloista. Myös lantioni on löystynyt ja se aiheuttaa alaselkäkipua, mutta siihen auttaa reissussa jonkin verran Anita-babybelt eli tukivyö.
Minulla on parin päivän päästä kontrolliaika neuvolalääkärille ja siellä selviää, onko kohdunkaulalle ja -suulle tapahtunut jo jotain. Tämä on toinen raskauteni ja ensimmäisen raskauden aikaan tällainen olo tuli vasta 1-2 kuukautta myöhemmin, jolloin lääkäri kehottikin jo vähentämään rasitusta (olemaan enää esim. imuroimatta, koska voisi käynnistää synnytyksen ja ennenaikaista synnytystä pidettiin hyvinkin todennäköisenä). Kun viikkoja on nyt vasta näin vähän, otan nuo tuntemukset jo aika vakavasti enkä rasita itseäni enempää kuin on pakko. Kaupassa on tietysti pakko käydä ja siivotakin joskus sekä hoitaa muita kotitöitä, esikoisen hoitovapaalla kun olen kotona, mutta ylimääräiset matkat yms. jätän jo suosiolla väliin. Jos kerran enempi liikkeellä oleminen tuntuu pahalta vielä seuraavanakin päivänä, niin se ei voi olla kovin hyväksi, eihän? Supisteluherkkä olen myös...
Kuvauksesi valkovuodosta kuulostaa myös hyvin tutulta.
Eiköhän me kuitenkin selvitä tästä loppuun asti, vaikka hankalalta tuntuukin. Vauvan ei olisi hyvä syntyä vielä. Jaksamista sinullekin ja hyvää joulunaikaa!
Kohta 7 äiti ja aivan kuin ois minun kirjoittamani teksti, moista oloa kyllä sanasta sanaan ja vaivaa...huh! Noh....etpä ole yksin!